Kampasimpukoita ja cavaa

Tiistai 23.1.2018

Hei vaan kaikille!

Blogin ilme onkin viime postauksen jälkeen totaalisesti muuttunut ja ruskea-punaisesta värimaailmasta on siirrytty sini-valko-mustaan ja useat sivut ovat saaneet hienot "header" -kuvat sekä etusivu upean slideshown. Ja alapalkkiin on nyt myös Facebook feedi ilmestynyt, eli ei muutakun tykkäämään!

Mutta nyt itse asiaan: olen jo pitkään haaveillut kampasimpukoista ja suunnitelmissa onkin ollut niitä kokeilla. Viimeinkin raahasin itseni kaupan pakastekaapille ja nappasin kampasimpukkapaketin ostoskoriin. Olin löytänyt Viinilehden sivuilta hyvän kampasimpukkareseptin, jota toki hieman muuntelin.

Äitini on jo aikaa sitten ilmaissut halunsa maistaa kampasimpukoita, joten kutsuin hänet kanssani niitä maistelemaan, ja hyvinhän ne maistui.

IMG_7695.JPG

Paistettuja kampasimpukoita, versosalaattia, sitruunavinaigrettea ja kurkumamajoneesia

Paistetut kampasimpukat

2-4 kampasimpukkaa per syöjä
suolaa
pippuria
1 limen mehu

Jos kampasimpukat on pakastettu, ota ne vaikka yön yli jääkaappiin rauhassa sulamaan.

Levitä sulaneet kampasimpukat lautaselle ja kuivaa ne huolellisesti talouspaperilla.
Sivele käsin simpukoiden pintaan suolaa ja pippuria ennen paistamista.

Paista kampasimpukat tulikuumalla pannulla reilu minuutti per puoli. Älä yritä kääntää simpukkaa liian aikaisin, koska muuten se tarraa kiinni pannuun ja hajoaa.

Purista simpukoiden päälle limemehua juuri ennen tarjoilua.

Versosalaatti ja sitruunavinaigrette

1 rasia sinimailasen versoja
1 ruukku korianteria

2 rkl laadukasta oliiviöljyä
1 luomu sitruunan mehu
½ tl merisuolaa (hienoa)
½ tl hunajaa

Pese versot ja korianteri. Nypi korianteri ja sekoita se versojen kanssa.

Sekoita oliiviöljy, sitruunamehu, merisuola ja hunaja keskenään. Mausta versosalaatti vinaigretella juuri ennen tarjoilua.

Kurkumamajoneesi

1 dl majoneesia
½ tl kurkumajauhetta
ripaus suolaa

Sekoita majoneesin ainekset keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile kurkumamajoneesi kampasimpukoiden kanssa.

Etusivubanneri2.JPG

Värikästä kuplivaa simpukoiden seuraksi

Simpukoiden seuraksi valitsin uutena vuotena lahjaksi saamani True Colours Cava Brut kuohuvan.

IMG_7701.JPG

True Colours Cava Brut

True Colours on Altian ja ruotsalaisen ihmisoikeusjärjestön Regnbågsfondenin yhteistyön tulos. Regnbågsfonden toimii ihmisoikeuksien toteutumisen ja seksuaalivähemmistöjen aseman parantamisen eteen eri puolilla maailmaa. True Coloursin synnytti yhteinen halu tuoda jotain merkityksellistä ja kantaaottavaa markkinoille: juhlava kuohuviini edustaa paitsi näiden kahden tahon kannanottoa ihmisoikeuksien puolesta, myös aatteeseen kuuluvaa iloa ja positiivisuutta. Let's celebrate diversity together!

Viini on valmistettu Parellada (41%), Xarel.lo (27%), Macabeo (23%) ja Chardonnay (9%) rypäleistä ja sitä on pullokypsytetty 14 kuukautta.

Viini on väriltään vaaleankeltainen. Puhdaspiirteinen, sitruksinen, runsaan omenainen, hennon mineraalinen, yrttinen ja päärynäinen, hieman paahteinenkin tuoksu. Maku toistaa tarkasti tuoksun aromimaailman ja on ensivaikutelmaltaan raikkaan hedelmäinen ja sitruksinen. Suutuntumaa tuovat hienot kuplat ja mineraalisuus. 

Ruokasuositus viinille on esimerkiksi paistetut punalihaiset kalat, se sopii myös antipastojen ja pikkusuolaisten seuraan tai sellaisenaan nautittavaksi.

IMG_7699.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Sunnuntai 7.1.2018 klo 20:58

Hei vaan ja iloista uutta vuotta jokaiselle!

Kuukausi on taas vierähtänyt ihan hiljaiselolla - on ollut vaikea keksiä kirjoitettavaa, mutta luulen koulun alkamisen vilkastuttavan kirjoitusintoja, kun on jotain mitä kertoa.

Joulu ja uusivuosi meni minun osaltani melko rauhallisissa merkeissä. Vietin jouluni pääasiassa mökillä sukulaisteni kanssa ja uusivuosi meni ihan kotipuolessa. Myös keittiössä on tullut vuoden vaihteen jälkeen häärittyä enemmän ja vähemmän. Uusivuosi on tuonut mukanaan myös suunnitelmia blogin ja nettisivujen uuden ilmeen luomisesta. Blogi tulee saamaan mm. uuden ulkoasun ja kaikkea muutakin.

Koulunpenkki kutsuu

Tosiaan olen myös maanantaina (eli huomenna) aloittamassa tarjoilijan opintojani Salpauksessa, kuten etusivun nollautuvasta laskurista voi huomata. Opintoni kestävät 1,5 vuotta, mutta uskon hieman kiriväni sitä aikaa ja uskon opintojeni keston tippuvan vain vuoteen.

Opintoja lähden aloittamaan todella avoimin ja positiivisin mielin. Kartoitusjaksolta ehdin saada jo kivoja koulukavereita, joten uskon että koulunpenkille palaaminen on erittäin mukava juttu. Yksi asia mitä opinnoilta eniten odotan on työssäoppimiset: haluan nähdä erilaisia ravintoloita, työskennellä erilaisissa ravintoloissa ja nähdä eri ravintoloiden toimintamalleja ja sen kautta kehittää itseäni. Alan työntekijällä itsensä kehittäminen on hyvin tärkeää, jotta voi pysyä mukana alan trendeissä ja kehityksessä.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Eilen lauantaina sai kyllä todeta kokkaamisen olevan vaarallista puuhaa. Testailin isältäni ja tädiltäni saamaa uutta Victorinoxin keittiöveistä, juuriselleriä leikellen. Tietenkin onnistuin satuttamaan sormeni ja tekemään ilkeän näköisen syvän haavan sormeeni. Ei siinä auttanut muu kuin kesken ruoanlaiton lähteä päivystykseen sormea näyttämään. Hoitaja liimasi sormen ja äkkiä takaisin kotiin ruoanlaittoa jatkamaan.

Kokkailin lauantain kunniaksi kolmen ruokalajin illallisen, joka sisälsi alkuruoaksi paistettua kuhafileetä, tilli-piimävinaigrettea ja pikkelöityä kurkkua. Pääruoaksi kananpoikaa, paahdettua ohraa, herkkusientä ja juuriselleriä. Ja jälkiruoaksi herkullista, itsetehtyä lakkaparfaitia (lakkajäädykettä), pala leipäjuustoa ja lakkahilloa. Ruoat olivat onnistuneita ja niitä voi huoletta tehdä joskus uudelleenkin. Reseptit alla.

Alkuruoan reseptiikasta vastaa keittiömestari Arto Rastas ja pääruoan reseptiikasta keittiömestari Pekka Terävä

IMG_7543.JPG

Suolattua kuhaa, tilli-piimävinaigrettea ja pikkelöityä kurkkua

Suolattu kuha
400g kuhafileetä ruodottomana
Merisuolaa

Tilli-piimävinaigrette
1 dl piimää
½ dl tilliä
½ dl rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
½ tl suolaa

Pikkelöidyt kurkut
1 dl vettä
½ dl sokeria
0,25 dl väkiviinaetikkaa
1 kurkku

IMG_7546.JPGMausta kuhafileet suolalla ja anna maustua jääkaapissa kelmuun käärittynä seuraavaan päivään.
Leikkaa annospaloiksi ja paahda fileen pintaa tulikuumalla kuivalla paistinpannulla.
***
Valmista pikkelöidyt kurkut. Kiehauta vesi, sokeri ja etikka.
Leikkaa kurkku pituussuunnassa kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi.
Kaada jäähtynyt liemi päälle ja anna maustua vähintään tunnin verran, mieluiten seuraavaan päivään.
***
Valmista tilli-piimävinaigrette. Laita öljy ja tilli tehosekoittimeen. Aja sileäksi.
Lisää piimän sekaan etikka ja suola.
Sekoita öljy piimän sekaan juuri ennen tarjoilua. Koristele annosta granaattiomenan siemenillä.

IMG_7552.JPG

Kananpoikaa, paahdettua ohraa, herkkusientä ja juuriselleriä

4 kpl kananpojan rintafileetä
2 dl ohrasuurimoita
suolaa
juuriselleri
rasia herkkusieniä
kylmäpuristettua rypsiöljyä
suolaa, mustapippuria
rasia vesikrassia

IMG_7555.JPGIMG_7560.JPG

Keitä ohra suolalla maustetussa vedessä kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan; kokonaisten, esikypsytettyjen suurimoiden keittoaika on n. 35 minuuttia. Valuta kypsä ohra hyvin ja anna "kuivahtaa". Paista ohra pannulla rapeaksi runsaassa öljyssä.

Leikkaa herkkusienistä ohuita siivuja. Paista kuultavaksi öljyssä, mausta suolalla.

Viipaloi kuorittu selleri ohuelti "kolikoiksi". Hyvä väline tähän on esimerkiksi ns. mandoliini. Paista viipaleita hetki pannulla voissa tai öljyssä, jotta selleri hieman pehmenee. Mausta ripauksella hyvää suolaa.

Mausta kananrinnat suolalla ja pippurilla ja paista ne pannulla kypsiksi. 

Kokoa annos. Nosta kanafilee ohrapedille, lisää päälle herkkusienet sekä sellerilastut. Huuhtele vesikrassit ja viimeistele annos niillä.

Minä tein annokselle vielä erillisen kastikkeen. Olen hyvin ihastunut tervamarinadiin, joka valmistetaan helposti laittamalla kattilaan 2 dl vettä ja yksi iso paketti Leijona -karkkeja. Tämä kastike toimi annoksen kanssa loistavasti.

IMG_7562.JPG

Lakkaparfait, pala leipäjuustoa ja lakkahilloa

Jälkiruoaksi kokeilin ensimmäistä kertaa itse tehtyä lakkaparfaitia eli lakkajäädykettä, leipäjuustoa ja lakkahilloa. Lakkaparfait on kerrassaan upea lopetus illalliselle. Se on helppo tehdä ja se on taivaallisen hyvää, ja kun lautasella on myös leipäjuustoa ja lakkahilloa - on koko trio maan mainioin. Kylkeen hieman kahvia ja tietysti Meukow V.S.O.P konjakkia!

Lakkaparfait:
400 g lakkahilloa (voi laittaa vähemmänkin)
2 cl lakkalikööriä
2 kananmunaa
½ dl sokeria
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria

IMG_7563.JPG

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa myös kerma ja mausta se vaniljasokerilla.

Yhdistä vaahdot. Lisää lakkalikööri ja lisää varovasti nostellen lakkahillo.

Huuhdo kylmällä vedellä esim. rengasvuoka ja kaada seos vuokaan. Peitä kelmulla ja jäädytä vähintään 5 tuntia, mielellään yön yli. Kasta vuoka kuumaan veteen ja kumoa vadille. Koristele halutessasi esim. lakoilla. Anna sulaa hetki jääkaapissa, jotta kakusta tulee leikattavaa.

Upeille ruokalajeille arvoisensa viini

Ruokajuomia hankkiessani olin kokonaan unohtanut, että on loppiainen ja Alko on tunnetusti pyhinä kiinni. Tarkoituksena oli ainakin alkuruoalle ostaa oma viininsä, mutta tällä kertaa oli vedettävä kokonaisuus yhdellä viinillä. Ja silloinhan pöytään kannetaan vain parasta!

IMG_7587.JPGNicolas Feuillatte Réserve Champagne Brut

Tällä kertaa pöytään pääsi Nicolas Feuillatten erittäin kuiva samppanja.

Nicolas Feuillatte Brut Reserve samppanjaa on kellarikypsytetty vähintään 15 kuukautta.

Nicolas Feuillatten tarina on ollut hohdokas ja eksoottinen matka New Yorkista Tunisiaan, Australian kautta samppanjan synnyinseudulle, Eperney'hin. Hän loi uransa pikakahvin kehittäjänä ja toimi myöhemmin diplomaattina Afrikassa, erikoisosaamisenaan kahvin ja kaakaon tuonti. Hänet nähtiin New Yorkin suihkuseura-piireissä Sophia Lorenin seurassa ja golfia hän pelasi Kennedyjen ja Aristotle Onassiksen kanssa.

Nelikymppisenä hän kyllästyi kultaiseen elämään ja myi Keskuspuiston asuntonsa Valentinolle ja muutti Australiaan valokuvauksen innoittamana. Kohtalokas puhelinsoitto muutti hänen elämänsä; hän oli perinyt 12 hehtaaria parasta maata Champagnen seudulta. 

IMG_7550.JPGNicolas loi oman samppanjan ensin ystävilleen. Vuonna 1976 hän perusti yrityksen, Champagne Nicolas Feuillatten, luottaen silmiinpistävien persoonallisuuksien - Lauren Bacall, Jackie Onassis ja Yves Saint Laurent - promootiovoimaan. "Champagne is for fun!" sanoi Nicolas Feuillatte, ja vuonna 1986 Champagne Nicolas Feuillatte ja viljelijöiden yhteenliittymä, Centre Vinicole de la Champagne (CVC) yhdistyivät. Yhdistyminen takasi Nicolas Feuillattelle laadukaiden rypäleiden saamisen sekä laajat resurssit. Hintojen pitäminen kuluttajaystävällisenä on edelleen yksi yrityksen pääfilosofioista.
***

Hillitty tuoksu on hennon paahteinen, mineraalinen ja kypsän omenainen. Keskitäyteläinen maku on kuiva, mutta reilun hedelmäinen. Siinä on tuoksun aromien lisäksi erotettavissa tuntuvaa sitruunaisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Tyylikkäät kuplat kannattavat makua hieman suuta supistavaan, mutta veden kielelle nostattavaan jälkivaikutelmaan.

Mielestäni viini toimi hienosti sekä kuhan että kanan kanssa, joten valkoviinin puuttuminen pelistä ei minua yhtään haitannut. Tämä samppanja on myös erinomainen ja tyylikäs aperitiivi ja sen hinta-laatusuhde on hyvä.

IMG_7575.JPG

Ihanan aurinkoiset ja talviset säät ovat myös saapuneet Suomeen ja pakkastakin on juuri sopivasti. Näistä ilmoista kannattaa nyt todellakin nauttia - vaikka sitten koulun penkiltä! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi, 2018, hiljaiselo, koulu alkaa, kalaruoka, suolattua kuhaa, tilli-piimävinaigrette, pikkelöity kurkku, kananpoika, paahdettu ohra, herkkusieni, juuriselleri, lakkaparfait, lakkajäädyke, leipäjuusto, lakkahillo

Itsenäisyyspäivän päivällinen ravintola Casselissa

Torstai 7.12.2017

Hei vaan, ja hyvää myöhäistä Itsenäisyyspäivää itse kullekkin!

Tarkoitukseni oli tehdä ravintola Casselista seuraava Fine Dining blogisarjan postaus, mutta valitettavasti ravintola tuotti minulle pettymyksen, joten päätin jättää Casselin blogisarjastani sivuun. Vaikka Casseli ei olekaan puhtaasti Fine Diningia - vaan enemmän Bistro-puolta, olisin silti mielelläni ottanut sen mukaan. Kuitenkaan eilinen tarjonta ei ollut sitä mitä odotin...

Pidin Casselissa ruokailua itseasiassa Itsenäisyyspäiväni kohokohtana ja kun kohokohta tuottaa pettymyksen, menee päivä totaalisesti vähän pilalle. Olimme varanneet ravintolasta ajoissa pöydän ja meille oli luvattu, että saamme rauhassa nauttia kolmen ruokalajin päivällisen. Varauksen yhteydessä ei oltukaan sitten mainittu, että Bistro lista ei ole ollenkaan käytössä, vaan tarjotaan pelkästään Itsenäisyyspäivän suositusmenu alkupalapöydällä ja itse valittavalla pääruoalla. Huh, mikä pettymys ja tässä vaiheessa peli oli pelattu! Olin jo ehtinyt valita Bistro listalta mieleisen ateriakokonaisuuden.

Perusruokaa, ehkä vähän ylihintaan

Vielä ravintolaan mennessä tunnelma oli korkealla ja odotin paljon niin palvelulta kuin ruoaltakin. Kattaus oli kaunis ja se lisäsi odotuksiani. Kaikki oli tässä vaiheessa vielä hienosti.

IMG_04701.JPG

Alkuun tarjoilija tiedusteli, mitä tahtoisimme juoda alkuun ja päätimme, että päivällinen aloitetaan juhlavasti kuohuviinillä, Satavuotiaan Suomen kunniaksi.

IMG_04741.JPG

Pöytään tuotiin lasillinen Masi Moxxé Brut 2016 kuohuviiniä. Pinot Grigio ja Verduzzo rypälelajikkeista valmistettu, erittäin kuiva, hapokas ja sitruunainen kuohuviini oli hieno aloitus päivälliselle. Odotukset sen kun vain kasvoivat.

Tämän jälkeen tarjoilija jätti meidät hetkeksi nauttimaan aperitiivista, kunnes tuli tiedustelemaan mitä söisimme. Tässä vaiheessa tunnelma sitten latistuikin, kun sain kuulla yllätyksekseni ettei ravintola tarjoa muuta kuin yhtä menuuta. Tästä olisi voinut kertoa jopa varauksen yhteydessä. 

IMG_04761.JPG

Kun sain suurimman kiukkuni nieltyä, oli aika siirtyä alkupalapöydän antimien ääreen. Ihan kiva, perinteinen buffa.

IMG_04771.JPG

Pääruoaksi tilasin Paistettua siikaa Ahvenanmaalta, porkkana-voikastiketta ja juurespyreetä. Mukavan näköinen annos, juurespyree oli taivaallisen hyvää, siika oli siikaa josta en erityisemmin pidä, mutta ihan hyvää siiaksi. 

IMG_04781.JPG

Tämän päivällisen paras ja näyttävin ruokalaji oli jälkiruoka, kaunis Suomi 100 annos. Tälläisestä mä tykkään. Jälkiruoassa oli yhdistetty Suomalaisia jälkiruokamakuja ja annoksen nimi oli Sinistä ja Valkoista-Suomi 100 v.

IMG_04801.JPG

IMG_04811.JPG

Päivällinen viineineen maksoi hieman päälle 70 euroa, ihan kohtuuhintaista - olisin toki voinut maksaa tästä lystistä vähemmänkin. Kokemus oli ihan jees kokemus, ei hyvä, mutta en nyt sanoisi että huonokaan.

Ravintola Casselin arvostelu:

Palvelu: 3/5
Ruoka: 3/5
Hinta-laatusuhde: 2,5/5

Kokonaisarvosana: 3/5

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyyspäivä, ravintola casseli, lahti, suomi 100

Viikonvaihteen viinivinkit

Tiistai 5.12.2017

Innokkaana viiniharrastajana erilaisten viinien maisteleminen on mukavaa ja rentoa puuhaa vapaapäivinä. Tällä kertaa maistelussa oli kuohuviini Espanjasta ja punaviini Argentiinasta.

Freixenet Carta Nevada Medium Dry

IMG_04551.JPG

Viikonvaihteen viinivinkin kuohuviini Freixenet Carta Nevada Medium Dry tulee Espanjasta ja se on valmistettu Macabeo (34%), Xarel.lo (33%) ja Parellada (33%) -rypäleistä.

Freixenetin tarina alkoi romanssista, kun kahden viinisuvun jäsenet Dolores Sala Vivé ja Pedro Ferrer Bosch rakastuivat ja menivät naimisiin. He aloittivat kuohuviinin valmistuksen Sant Sadurni d'Anoian pikkukylässä, Katalonian sydämessä. Pariskunta valitsi yrityksensä nimen perhepiiristä: se on muunnos Ferrerin sukutilan nimestä La Freixenada, joka tarkoittaa 'maatila, jolla saarnet kasvavat'. Ferrerin perhe on ollut Cava-bisneksessä mukana aina vuodesta 1861 alkaen. Freixenet on perheyritys, jolle historia, yhdessä oleminen ja tekeminen ovat tärkeitä asioita. Maailman suurin Cava-tuottaja tunnetaan suunnannäyttäjänä, joka on ennakkoluulottomasti rikkonut rajoja läpi historiansa.

Freixenet Carta Nevada viinit valmistetaan Macabeo, Xarel.lo ja Parellada lajikkeista ja viiniä on saatavana viittä eri makeusastetta, jotka ovat brut, extra dry, dry, medium dry ja sweet. Rypäleet kerätään käsin ja niistä saatu mehu käy viiniksi terästankeissa 10-15 päivän ajan. Sen jälkeen viinit sekoitetaan ja pullotetaan, minkä jälkeen viini käy toisen kerran pullossa 12-15 kuukautta.

Viini on väriltään kirkkaan vaaleankeltaista ja hieman vihertävää. Makeasta, puhtaan hedelmäisestä tuoksusta voi aistia omenaa, päärynää ja sitruksiakin. Myös maku jatkuu tuoksun tapaan makean ja kypsän hedelmäisenä ja on suunmyötäisen miellyttävä. Pehmeät kuplat korostavat viinin raikastavaa hapokkuutta ja viini onkin makeudesta huolimatta miellyttävästi tasapainossa.

Tämä helposti juotava viini sopii hienosti vaikka seurusteluun ja esimerkiksi tuleviin uudenvuodenjuhliin sopivaksi maljan kohotus juomaksi tai hieman maustetummankin keittiön ruuille.

IMG_04501.JPG

Famiglia Bianchi Malbec 2015

IMG_04601.JPG

Viikonvaihteen viinivinkin punaviini, Famiglia Bianchi Malbec 2015 tulee puolestaan Argentiinasta, Mendozan alueelta ja se on valmistettu 100% Malbec -rypälelajikkeesta.

Tämä muheva ja tummasävytteisen mehevä viini, joka muistuttaa aromeiltaan mustaherukkaa, karhunvatukkaa ja luumua sopii hyvin tummien, aromikkaiden liharuokien kuten riistan seuraan.

Muhevan multainen ja kypsän hedelmäinen tuoksu, jossa on myös hieman savuisuutta. Täyteläinen maku seuraa muhevuudessaan tuoksua. Reilusti tummia aromeja tarjoilevasta viinistä voi lisäksi erottaa makeaa mausteisuutta, yrttisyyttä ja metsän havuisia vivahteita. Pehmeät tanniinit tuovat makuun ryhtiä ja kantavat kokonaisuutta hieman suuta kuivattavaan jälkivaikutelmaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viini, viinivinkki, kuohuviini, freixenet, macabeo, parellada, xarel.lo, punaviini, malbec, mendoza, argentiina

Viinitasting ravintola Casselissa 16.11.

Keskiviikko 22.11.2017 klo 22:53

Vihdoin on elämäni ensimmäinen viinitasting käyty kokeilemassa! Siirtyessäni ravintola-alalle töihin ja opiskelemaan en vielä kuvitellut kiinnostuvani viineistä niin paljon, että tekisin siitä itselleni harrastuksen. Kuitenkin pikkuhiljaa aloin työn kautta kiinnostua viineistä enemmän - luin niistä, aloin maistella erilaisia puna- ja valkoviinejä ja yritin etsiä niistä eri ominaisuuksia.

Lopulta halusin viedä harrastukseni uudelle tasolle ja liityin Lahden Viiniseura Munskänkarna ry:hyn. Viiniseura järjestää useita kertoja vuodessa erilaisia viinitapahtumia, kuten tasting-tilaisuuksia ja viinikoulutuksia.

Tapasillallinen ja neljän viinin tasting

Tapasillallinen ja neljän viinin tasting-tilaisuus järjestettiin Lahdessa, ravintola Casselissa. Illan emäntänä toiminut ravintolapäällikkö (Chef de Table, Confrérie de la Chaine Rôtisseurs)
Tiia-Mari Virtanen esitteli viinien lisäksi Casseli ravintoloiden toimintaa.

Ravintola_casseli_pallo1.png

Casseli ravintolat on perustettu vappuna, vuonna 1999 ja se sijaitsee Lahdessa, Ankkurinlahden alueella. Casseli-ravintolat siirtyi yksityiseksi vuonna 2002. Ennen Casselin perustamista sen paikalla toimi Lahden Lasitehdas. Gastronominen huippuosaaminen toi Casselille Rôtisseurs-kilvet vuonna 2006.

IMG_04191.JPG

Illallistarjonnassa oli Casselin bistrolistalta löytyviä herkkuja, mm. Casselin Sapaksia: Napolin salamia, Viinitarhurin juustoa, Coppa-kinkkua, Kalamata-oliiveja ja viiriäisen muna sekä Lakritsigraavattua lohta ja Scampeja. Todella herkullista.

IMG_04181.JPG

Illan juomiksi oli valittu 4 eri viiniä (2 valkoviiniä ja 2 punaviiniä) ja rypäleinä edustivat Pinot Noir, Riesling, Montepulciano, Sangiovese, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Tinto Fino (Tempranillo).

1. Spätburgunder trocken Balc de Noir 2015

IMG_04201.JPG

Jos lähdetään liikkeelle oikeasta reunasta, ensimmäisenä on vuorossa Spätburgunder trocken Balc de Noir 2015, valkoviini joka edustaa Pinot Noir -rypälettä.

Rypäleet tulevat kvartsin ja liuskekiven hallitseman Münsterer Rheinbergin tarhalta. Viini on kirkas, hennon kullankeltaisen värinen ja se on kylmäkäytetty terästankeissa. Viini on aromeiltaan ruohoisa ja mausteinen, mukana on sitrusta, omenaa ja melonia. Maussa hallitsee pirteä, nuori hedelmä ja makeuden sekä hapokkuuden miellyttävä tasapaino, jossa on selkeää vihreää yrttiä taustalla. Jälkimaku on pitkä ja mausteinen.

Jäännössokeri 6,8g/l, hapokkuus 6,1g/l.

2. Schmitges Riesling trocken 2015

IMG_04211.JPG

IMG_04271.JPG

Toinen viini oikealta tulee Moselin alueelta Saksasta ja se on Schmitges Riesling trocken 2015, valkoviini joka nimensä mukaisesti edustaa Riesling -rypälettä.

Viini on väriltään läpikuultavan vaaleankeltainen, hieman vihertävä. Tuoksu on rehevä ja hapokas - siinä on sitruunaa ja vihreitä elementtejä, aavistus mineraalisuutta - tyypillinen nuori Riesling. Maku on hapokas ja hyvin rakentunut, taustalla päärynää ja melonia.

Mainio klassinen viini mm. bratwurstin ja hapankaalin kera ja se sopii myös erinomaisesti grillatuille makean veden kaloille ja runsaamminkin maustetuille ruoille.

Jäännössokeri 9,6g/l, hapokkuus 7,9g/l.

3. Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic

IMG_04221.JPG

Nyt päästään ensimmäiseen punaviinilasiin, ja se on oikealta vasemmalle katsottaessa Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic, ja viini edustaa Montepulciano ja Sangiovese -rypäleitä eli se on kahden rypäleen sekoiteviini.

Luomuviini, jonka väri on tumman rubiinin punainen. Tuoksussa on luumua ja kirsikkaa, maku on keskitäyteläinen ja siinä on hieman kypsää lakritsaa ja hedelmäisyyttä. Makua ryhdittävät miellyttävän napakat tanniinit ja tekevät siitä oivallisen kumppanin monille liharuoille ja runsaanmakuisille tomaattipohjaisille pastaruoille.

4. Pradorey Roble 2013

IMG_04231.JPG

Illan viimeinen nautittava punainen viini tulee Espanjasta, Pradorey Roble 2013, ja se edustaa Tempranillo (95%), Cabernet Sauvignon (3%) ja Merlot (2%) -rypäleitä. Se on edellisen punaviinin tapaan sekoiteviini.

Viini on kirkas, siinä on kirsikanpunainen väri ja violetti reuna. Tuoksu on melko voimakas - siitä löytyy metsämarjoja, kahvia, vaniljaa, savuisuutta ja ripaus tammisuutta. Maku on pehmeä ja pyöreän marjainen, miellyttävä happoisuus ja pitkä maku. Jälkimaussa on hyvä hedelmäisyys. Viiniä on tammikypsytetty 3 kuukautta.

Kaksi ylitse muiden

Illan aikana mietin useasti, kumpi kahdesta punaviinistä ja kumpi kahdesta valkoviinistä on mielestäni parempi ja tulin siihen lopputulokseen, että kaikista parhaimmaksi nousi Riesling, eli toinen viini oikealta vasemmalle katsottuna. Mutta jos täytyy valita myös paras punaviini, niin ehdottomasti toiseksi viimeinen punaviini, joka siis edusti Montepulciano ja Sangiovese -rypäleitä.

Ekstrana tässä postauksessa ajattelin kertoa perustietoa näiden kahden "parhaan" viinin tuottajista, joten olkaapa hyvät:

Schmitges Riesling trocken 2015 - Andreas Schmitges

Andreas Schmitgesin viinitilalla Erdenissä, Moselin laaksossa, on sukutilan pitkät perinteet ja menestyksekäs historia. Se mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa asiakirjoissa vuonna 1744, joskin vuosisatojen kuluessa viinitarhat ovat usein muuttuneet kokonsa, muotonsa ja perhesiteidensä kautta.

Vuonna 1990 nykyinen omistaja Andreas Schmitges, otti tilan vetovastuun, yhdessä vaimonsa Waltraudin ja kahden poikansa kanssa. Näinä vuosina he ovat työskennelleet kovasti ja saaneet kunnioitettavan, maailmanlaajuisen asiakaskunnan. Tilan viinien nykyilme on pitkän, kunnianhimoisen projektin tulos ja se on vaatinut innovatiivista ajattelua, investointeja uusimpaan teknologiaan, suvun perinteiden mukaisen ajattelun viinin tekemiseen, erinomaisen viinitarhojen sijainnin ja suotuisat sääolosuhteet.

Schmitges viljelee pääasiassa klassisia lajikkeita, tarhojen jakautuessa Rieslingin (82 %), Rivanerin (15 %) ja Pinot Blancin (3 %) kesken. Osa köynnöksistä on vielä alkuperäisistä juurakoista. Viininvalmistuksessa Schmitges yhdistää perinteitä ja modernia tekniikkaa. Juuri korjatut viinirypäleet lepäävät mehun kanssa kuorikontaktissa 12–48 tuntia hapettomassa tilassa. Tämän jälkeen puristus tapahtuu hellävaroin pneumaattisesti. Tämä takaa maksimaalisen määrän uutteita viiniin ja mahdollisimman vähäisen määrän karvaiden makuaineiden irtoamista rypäleistä. Noin 24 tuntia myöhemmin mehu erotetaan sedimentistä. Kylmäkäyminen alkaa terästankeissa noin kahden päivän jälkeen 8 ° – 14 °C-lämpötilassa, makeat viinit alemmissa lämpötiloissa. Tämä takaa maksimaalisen hedelmäisyyden ja tuoreuden viinille. Kypsyminen jatkuu ruostumattomassa teräksessä hapettomassa tilassa, säilyttäen näin maksimaaliset aromit. 
***

Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic - Umani Ronchi

Umani Ronchi tunnetaan laadukkaiden viinien tuottajana sekä Marchen että Abruzzon alueella. Viinitalo sijaitsee Osimon kaupungissa Marchessa ja sen johtajana toimii Michele Bernetti. Vuonna 2002 hän päätti laajentaa toimintaa Abruzzon alueelle hankkimalla 30 hehtaarin kokoisen viinitilan Colli Teramanesta. Nykyään Umani Ronchilla on yhteensä 200 hehtaaria viinitarhoja. He panostavat paitsi paikallsiin alkuperäisrypäleisiin Verdicchioon, Rosso Coneroon ja Montepulcianoon niin myös kansainvälisiin lajikkeisiin kuten Chardonnay, Sauvignon Blanc, Merlot ja Cabernet Sauvignon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viini, maistelu, wine, tasting, ravintola, casseli

Fine Dining Blog Series, osa 1: Restoran Ribe, Tallinna

Maanantai 13.11.2017 klo 23:08

Vihdoinkin ensimmäinen Fine Dining blogisarjan postaus saadaan ulos! Tätä on odotettu ja pakko sanoa että aloitus tälle blogisarjalle Tallinnassa oli mitä onnistunein.

Ribe_logo_originaalroheline.png

Ensimmäiseksi ravintolaksi blogisarjalle valikoitui itseasiassa Tripadvisorin arvostelujen perusteella Ravintola Ribe (Restoran Ribe), joka täytti tänä vuonna 10 vuotta - eli sen ovet ovat olleet avoinna vuodesta 2007 lähtien. Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva ravintola Ribe on ollut sen avaamisesta lähtien sekä paikallisten että turistien jatkuvassa suosiossa. Suosion osoittaa jokavuotinen sijoitus Viron kymmenen parhaan ravintolan listoissa ja vuonna 2015 Skandinavian lehden "Whites guide" mukaan Ribe kuului Viron 25 parhaan ravintolan joukkoon.

Riben tuoretta lähiruokaa sisältävät annokset valmistuvat pohjoismaisella tyylillä ja ranskalaisella taidolla sekä tietämyksellä.

Illan menu viineineen vei kielen mennessään!

En yleensä jännitä ravintoloihin menoa, mutta nyt matkatessamme kohti ravintolaa, vatsanpohjassani oli hieman perhosia. Minulla oli ravintolalta hirmuisen kovat odotukset ja jokainen niistä täyttyi!

IMG_04011.JPG

Ravintola ei ulkoa näyttänyt kovin kummoiselta ja sisältä se oli hyvin pohjoismainen - paljon mustaa ja valkoista. Kattaus oli kaunis ja ruoka-annokset upeat ja erittäin hyvänmakuiset.

Rankan matkapäivän jälkeen tuntuu mahtavalta istahtaa valmiiksi katettuun pöytään ja unohtaa kiireet. Tarjoilija tiedustelee ensin mitä tahtoisimme juoda samalla kun katselemme menuja.

IMG_03701.JPG

Juhlapäivän kunniaksi olin ensin ajatellut ottaa alkuun lasin samppanjaa, mutta mietin että tulen saamaan viinistä tarpeekseni tämän ateriakokonaisuuden yhteydessä ja niin sainkin. Siispä alkujuomaksi valikoitui Gin Tonic, joka oli muuten parasta Gin Tonicia mitä olen koskaan juonut. Ginin ja tonic-veden suhde oli juuri oikea.

Päätimme valita listalta kolmen ruokalajin menun, joka sisälsi alkuun kermaista kurpitsakeittoa ja parmesanjuustoa, keskelle ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta ja jälkiruoaksi tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä sekä kolmen viinin viinipaketin.

IMG_03741.JPG

Ennen alkuruokaa ruokahalua lämmiteltiin keittiön tervehdyksellä, Vuohenjuustokermaa ja karamellisoitua saksanpähkinää. Ruoan asettelu oli aivan mahtava ja kekseliäs - ensimmäinen WOW-efekti nähtiin ja kuultiin jo tässä vaiheessa. Kuka keksisi vääntää lusikan ja tehdä siitä tarjoiluastian? Mahtavaa! Vuohenjuustokerma karamellisoidulla saksanpähkinällä oli taivaallisen hyvä aloitus menulle. Erittäin herkullista!

IMG_03811.JPG

Alkuruoan kumppaniksi pöytään tuotiin valkoviini Ranskasta, Melody Gros Manseng Sauvignon, jonka raikkaan hedelmäinen tuoksu ja makukin sai jo itsessään toisen WOW-efektin aikaan.

IMG_03761.JPG

Viinin kumppanina toimi alkuruokana kermainen kurpitsakeitto ja parmesanjuusto. En tiedä miksi minulla on keittoja kohtaan ravintoloissa aina pieniä negatiivisia ennakkoluuloja, mutta nyt ne ennakkoluulot menivät kyllä niin täysin nurin kuin vain voi. En ole ehkä eläessäni syönyt mitään noin hyvää. Tätä täytyy kokeilla kotonakin! Kun viimein yhdistin keiton ja viinin, oli kolmannen WOW-efektin aika! Tasapainoisen upea yhdistelmä täyteläistä keittoa, hieman parmesanjuustoa ja hedelmäisen raikasta valkoviiniä vei kielen heti mennessään - iso käsi Riben sommelier Tanel Turk!

IMG_03751.JPG

Täyteläisen keiton jälkeen vatsa tuntuu jo hieman täydeltä, joka huolestutti minua. Edessä olisi kuitenkin vielä kaksi ruokalajia. Mietin, että mahdankohan jaksaa vielä. 

IMG_03791.JPG

Ennen pääruokaa pöytään tuodaan punaviini Espanjasta, Altos Ibéricos Parcelas de Graciano 2014, joka tulee Torresilta. Torresin viinit ovat minulle ennestään tuttuja El Torosta. Viinissä oli mielestäni melko kevyt tuoksu. Maussa ja tuoksussakin voi aistia kypsää kirsikkaa. Väri on Tempranillo-rypäleelle tunnusomainen, syvänpunainen.

IMG_03871.JPG

Punaviinin seuraksi pöytään tuotiin pääruokana ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta. Härkä oli erittäin mureaa ja melkein jopa suussasulavaa ja kun haarukkaan saatiin lihan lisäksi hieman sipulia, juuriselleriä ja kastiketta sekä hieman viiniä kyytipojaksi oli makuelämys sanoinkuvailemattoman hyvä. Viinin pienen tanniinisuuden vuoksi se hieman kuivatti suuta kylmiltään, mutta kun kuvioihin tuli ruoka, tanniinien suuta kuivattava vaikutus väheni huomattavasti, vaikka liha ei ollutkaan medium-kypsää.

IMG_03831.JPG

IMG_03851.JPG

Melko tuhdin pääruoan jälkeen ajattelin, että miten tulen jaksamaan vielä jälkiruoan. Yllätykseksemme myös jälkiruoalle oli valittu viini sillä olimme kuvitelleet että ruoan kanssa tarjotaan vain kaksi viiniä. Pienen kokoni vuoksi minulla alkoi tässä vaiheessa olla hieman humalainen olo, joten olisin voinut jättää kolmannen viinin väliin.

IMG_03911.JPG

Jälkiruokaviini tulee Ranskasta, Domaine L'ermitage Le Grenache. Erittäin makea, kirsikkainen, viikunainen ja kaakaomainenkin maku on pelkiltään mielestäni turhan makea ja saa hieman irvistämään, mutta sinihomejuuston tai suklaakakkujen kanssa toimiva viini.

IMG_03991.JPG

Viinin seuraksi pöytään ilmestyi illan viimeinen ruokalaji eli jälkiruoka, tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä. Viini ja suklaamousse toimivat erinomaisesti keskenään luoden todella maukkaan yhdistelmän. Suklaamousse peitti todella hyvin viinin liiallisen makeuden. Jotain jälkiruoasta jäi uupumaan - hapankermajäätelö ei ollut minun makuuni, mutta mousse oli erinomaista varsinkin yhdessä viinin kanssa.

IMG_03921.JPG

IMG_03951.JPG

Illallinen oli erittäin onnistunut - ruoat viineineen olivat erittäin herkullisia ja palvelu oli hyvää, joten uskon palaavani Ribeen ruokailemaan vielä joskus.

image1-28leosk.png

Ravintola Riben arvostelu Tripadvisorissa:

Palvelu: 3,5/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 5/5

Kokonaisarvosana: 4/5

IMG_04101.JPG

Loppuun vielä kuva hotellista jossa yövyimme.
Hotel Kreutzwald, Tallinna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fine dining, blog series, restoran, ribe, ravintola, tallinna, tallinn, ruoka, food, wine, viini

Kulissien takana

Torstai 19.10.2017

Hei vaan,

Kuukausi on taas vierähtänyt täysin blogia kirjoittamatta. Työt ovat yksinkeraisesti vieneet kaiken ajan ja jaksamisen. Pikkujoulukauden lähestyessä viikonlopuista on alkanut tulla yhä vilkkaampia; El Toroon ei nimittäin meinaa saada perjantai -tai lauantai-iltapäivistä alkaen paikkaa ilman varausta. Arki on ollut toistaiseksi vielä rauhallisempaa. Aikakin on vierähtänyt hirveän nopeasti, sillä jäljellä on enää alle 1½ kuukautta harjoitteluani Torossa.

Olen jonkin aikaa aikonut kirjoittaa siitä, mitä tarjoilijan työn "kulissien takana" tapahtuu. Mitä tapahtuu keittiön ovien sisäpuolella? Asiakkaan silmin tarjoilijan työ on tilauksen vastaanottamista, pöytien kattamista, tarjoilemista ja asiakkaan laskuttamista. Se ei kuitenkaan ole pelkästään sitä.

Jos lähdetään liikkeelle heti keittiön ovien takaisesta maailmasta, ensimmäisenä minun silmääni pistää tiskipöydällä oleva tiskivuori - siitä tekee mieli juosta aina ohi ja olla kuin ei olisi huomaavinaankaan koko tiskivuorta. Ei vaan, oikeasti - varsinkin kiireisinä päivinä tiskin hoitaminen töissä on mukavan rentouttavaa puuhaa ja se onkin hyvä syy paeta hetkeksi salin meteliä. Meillä töissä yleensä kokit hoitavat töidensä ohessa myös tiskihuollon, mutta kiireisenä aikana sitä tekevät myös tarjoilijat. Eli kaikki te jotka sanotte, että tarjoilijat vaan tiskaa - haistakaa home :)

Yleensä ihmiset ajattelevat, että kokit hoitavat koko ruokarumban. Meillä El Torossa tarjoilijat tekevät mm. asiakkaiden alkusalaatit sekä kaikki jälkiruoat. Itse en erityisemmin pidä jälkiruokien tekemisestä - varsinkaan jäätelöpallojen pyörittämisestä, mutta onneksi löytyy mukavampiakin vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi El Torossa itse valmistettu Creme Brulee eli paahtovanukas tai suklaafondant. 

Jos mennään keittiöstä eteenpäin, kohtaan pakkasen ja kylmiön, kuiva-ainevaraston ja viinavaraston. Tarjoilijan työ on myös paljon kantamista: haetaan tavaraa pakkasesta ja kylmiöstä, pakkanen on yleensä enemmän kokkien aluetta, mutta kylmiössä käyvät myös tarjoilijat useammin. Kuiva-ainevarasto ja viinavarasto puolestaan on tarjoilijoiden valtakuntaa. 

Viikottaiseen kuorman purkamiseen osallistuvat yhdessä sekä kokit että tarjoilijat. Kokit hoitavat ruoka-aineiden kuorman purun ja tarjoilijoille jää yleensä juomakuormien purkaminen. Meillä El Torossa tulee kuorma kahdesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tarjoilija, työ, kulissien, takana, ravintola

Riskejä ja jännittäviä kokemuksia

Keskiviikko 20.9.2017

Hei vaan,

Mun neljän päivän pitkät vapaat lähenee loppuaan ja huomenna on palattava taas töiden ääreen. Totesin tänään, että mun loma päättyy yhtä jännittävästi kuin Salkkareiden kauden päätösjakso.

Olin kutsunut vanhempani lounaalle ja päättänyt kokata pääruoaksi paistettua kuhaa kera rapukastikkeen ja jälkiruoaksi sitruunakakkua lasissa Viinilehden innoittamana.
Kuitenkin kaupan kalatiskille päästyäni huomasin, ettei kuhaa ole myynnissä muutakuin kokonaisena ja kokonaista kalaa en todellakaan aikonut ostaa, sillä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta kalan täydellisestä fileoimisesta. Muutenkin kalatiskin täti näytti niin työhönsä kyrpiintyneeltä, etten viitsinyt pyytää häntä fileoimaan minulle kokonaista kuhaa.

Koska en ollut vienyt suunnittelutyötä loppuun ja keksinyt suunnitelmalle A suunnitelmaa B, vedin hätäpäissäni hatusta vaihtoehtoisen kalan aterialle ajattelematta asiaa sen kummemmin ja se oli riski, mutta ennen kaikkea rohkea valinta. Kieltämättä ennenkuin myyjä pakkasi fisun paperiin, kaikui päässäni "HULLUKO OLET?!" kysymys :D

Mitä lautaselle lopulta päätyi?

Olin päättänyt, että haluan tarjota vanhemmilleni vaalealihaista kalaa. Annoin katseeni kiertää tarjolla olevaa kalavalikoimaa ja silmääni sattui hauki. Hauki tunnetaan hieman mauttomana kalana ja siksi arastelin sen ostamista. Löysin netin kätköistä kuitenkin hauelle hyvän reseptin ja tein sen kylkeen kuhalle suunnitellun rapukastikkeen.

IMG_7517.JPG

Paistettua haukifileetä ja rapukastiketta,
paistettua punasipulia ja porkkanaa sekä
keitettyjä perunoita

Ruokaviiniksi valikoitui viime Tallinnan reissulta ostettu TallinkSiljan laivan valkoviini Geil Riesling Trocken 2016.

IMG_03141.JPG

Pakko sanoa, että ruoka oli erittäin onnistunutta. Kala oli kypsää, päältä paahteista ja sisältä mehukasta ja sen kanssa tarjottu rapukastike kruunasi hauen hyvin kalaisen maun. Lisäksi lautaselle päässeet paistetut porkkanat olivat hyvin onnistuneita, juuri sopivan pehmeitä sillä pelkäsin niiden jäävän liian koviksi, mutta ne saivatkin kanssa syöjiltä kehuja.

Ruoan seurana toiminut Geil Riesling Trocken 2016 valkoviini hoiti osuutensa hienosti ja toimi hyvin paistetun hauen seurassa.

IMG_7519.JPG

Sitruunakakkua lasissa

Jälkiruoan virkaa edustava sitruunakakku lasissa oli minulle ainesosiensa puolesta uusi kokemus. Jälkiruoan sisältämä lemon curd -tahna ja mascarpone juusto olivat minulle uusia, mutta miellyttäviä kokemuksia. Pohjalla oleva Bastogne keksimuru ja mansikkasurvos sekä päällä oleva sitruunavaahto loivat yhdessä täydellisen, suussasulavan kokonaisuuden. Tätä täytyy tehdä uudestaankin! Kerrassaan loistava jälkiruoka!

Mukavana yllätyksenä, äitini osti minulle tuomisiksi pullon valkoviiniä jota täytyykin jonain päivänä maistella tai kenties säästelen sitä siihen saakka, kunnes saan viiniharrastukseni alkuun.

IMG_03161.JPG

Pino Pino Vino Frizzante Pinot Noir
Viininpullon hauska nimi sai minut vähintäänkin hymyilemään :D

Ruokareseptit:

Paistettu haukifilee ja rapukastike

600 g haukifileetä
Öljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria myllystä

Kastike:
1,5 dl valkoviiniä
2 dl Knorr Fond 'du Chef' kalafondia
50 g tomaattisosetta
10 g tähtianista
Cayennepippuria
2 dl kuohukermaa

Mausta kalafileet suolalla ja runsaalla pippurilla ja paista molemmin puolin.
Lisää valkoviini pannulle ja nosta kalafileet lautaselle.

Keitä kastike kokoon, lisää äyriäisfondi, tomaattisose, cayennepippuri ja tähtianis.
Keitä kokoon, lisää kerma ja keitä vielä hetki.

Annostele kastike kalan päälle. Viimeistele tuoreilla yrteillä.

Tästä määrästä tulee annos kolmelle. Kastiketta riittää kyllä useammallekin.

Kommentoi kirjoitusta.

Teretulemast Tallinnasse!

Maanantai 11.9.2017

Moikka vaan, ja terveisiä syksyisestä Tallinnasta! Outoa, että olen tämän vuoden aikana käynyt jo peräti 3 kertaa Tallinnassa ja neljäs kerta odottaa jo. Yleensä käyn vain kerran vuodessa tai en ollenkaan.

Tämä reissu osoittautui varsinaiseksi hyvän ruoan ja juoman matkaksi; nälkä ajoi meidät Rotermannin korttelissa sijaitsevaan Platz -nimiseen ruokaravintolaan. Pakko sanoa, että tämä ravintola yllätti positiivisesti. Ruoka oli maukasta, joskin turhan suolaista suomalaiseen makuun ja palvelu keskitasoa. 

IMG_02841.JPG

IMG_02851.JPG

Ravintolan miljöö oli kaunis ja miellyttävä sekä historiallinen. Ravintolan sijainti oli myöskin hyvä - vain 5-10 minuutin kävelymatka Tallinkin D-terminaalista. 

Mikä oli päivän menu?

Päivän menu sisälsi sekä lihaa että kalaa. Minä söin alkuruoaksi vasikanliha tartarin, jossa oli myös pikkelöityä sipulia, keltuaista, sinappimajoneesia ja koristekrassia. Ruoka oli hyvää, mutta turhan suolaista minun makuuni. Virossa mausteiden käyttö on ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Mutta mikä parasta, pääsin kokemaan uusia ja jännittäviä makuelämyksiä ja pidin niistä!

IMG_02871.JPG

Vasikanliha tartar, keltuaista, pikkelöityä sipulia, sinappimajoneesia ja koristekrassia.
Ruoan kaunis, mutta konstailematon asettelu oli minun mieleeni.

Pääruoaksi otin paahdettua kuhaa, kukkakaalia, parsakaalia, vihreitä papuja ja ruohosipulikastiketta. Tässä ruokalajissa suolan käyttö oli hillitympää, vaikka annoksen perunat olikin päältä minun makuuni liikasuolattuja, mutta toisaalta suola toi perunan makuun pientä mielenkiintoa. 

IMG_02921.JPG

Paahdettua kuhaa, parsakaalia, kukkakaalia, vihreitä papuja ja ruohosipulikastiketta.

Hyvä ruoka tarvitsee seurakseen tietysti myös hyvän viinin. Koska en ole asiantuntija, enkä vielä niinkään harrastelija, en oikein tiennyt millaista viiniä lähtisin ruoalle listalta hakemaan. Tiesin vain, että sen tulee olla valkoista, vaikka jotkut punaviinit sopivatkin myös kalan kanssa. Päätin tiedustella tarjoilijalta, mitä viiniä hän suosittelisi pääruoan seuraksi ja viinisuositus tuli kuin apteekin hyllyltä:

IMG_02831.JPG

Pääruoan seuralaiseksi valikoitui Margherita Bidoli Friuli Pinot Grigio, josta en sen kummemmin osaa mitään kertoa, kun en ole vielä mikään kummempi harrastelija enkä tiedä viineistä juurikaan mitään vaikka kovin kiinnostunut niistä olenkin. Tarkoituksenani onkin pian liittyä viiniseuraan ja käydä läpi viinikursseja sekä tasting -tilaisuuksia.

Olin päättänyt, että tänään jälkiruoaksi haluan jotain suklaista ja sitä sainkin:

IMG_02951.JPG

Suklaafondant, vaniljajäätelöä, marjakastiketta ja mansikoita sekä viinirypäleitä

El Toronkin jälkiruokalistalta tuttu suklaafondant vaniljajäätelöllä ja marjakastikkeella valikoitui minun jälkkärivaihtoehdoksi tänään, eikä se kyllä pettänyt - vaan vei suorastaan kielen mennessään ja viimeisteli tämän ruokakokemuksen tyylikkäästi ja tuhdisti. 

Elämäni ensimmäinen julkinen ravintola-arvostelu

Kun siirryin ravintola-alalle, aloin yhä enemmän lukemaan erilaisia ravintola-arvosteluja Tripadvisor -sivustolta ja tänään päädyin myös itse tekemään elämäni ensimmäisen ravintola-arvostelun Platzista.

Kiinnitän nykyisin myös hirmuisesti huomiota ravintolassa ollessani siihen, kuinka tarjoilijat toimivat ja millä tekniikalla he tekevät työtään - siinä samalla voi oikeasti itsekkin oppia. Tässä ravintolassa kiinnitin huomiota vain yhteen asiaan; tarjoilijat ikäänkuin unohti asiakkaansa sen jälkeen, kun ruoka oli saatu pöytään. Se ei ole mielestäni hyvä. Tarjoilijan pitäisi palvella ja huolehtia asiakkaasta koko "prosessin" ajan, mutta me jäimme hieman oman onnemme nojaan pääruokien tuomisen jälkeen. Muuten kaikki toimi hienosti ja palvelu oli ystävällistä.

Ravintolan ruoka yllätti minut rehellisesti täysin! Se oli maukasta, joskin hieman liian suolattua, kauniisti aseteltua ja konstailematonta. Asetteluun oli yritetty saada vivahteita yleensä Fine Dining -ravintoloissa nähdyistä upeista ruoka-asetelmista.

Hinta-laatusuhde oli mielestäni kohdallaan; alkuruoaksi syöty tartar maksoi alle kympin (9,50€) ja pääruoaksi tilattu kuha 15,50€ ja sen seuraksi otettu valkoviini vain 5,30€. Jälkiruoka suklaakakkuineen ja kahveineen teki yhteensä 6,60€, eli koko hommasta selvittiin jopa alle 40 euron.

image1-28leosk.png

Tripadvisorissa kirjoitettu ravintola-arvostelu Platzista:

"Mukava paikka, kaunis ja miellyttävä miljöö ja ystävällinen palvelu. Ehkä hieman enemmän tarjoilijat saisivat "huomioida" asiakasta.

Alkupalaksi otettu tartar oli minun makuun hivenen liian suolainen, joka laski ruoan arvosanaa. Pääruoaksi tilattu kuha puolestaan oli erinomaista ja sekä alku- että pääruoan asettelu oli mielestäni kaunista ja konstailematonta, ei liian hienosteltua. Hinta-laatusuhde mielestäni kohdallaan.

Kaikin puolin kokeilemisen arvoinen ravintola, jonne tulen varmasti uudelleen!"

Arvosanat:
Hinta-laatusuhde: 4/5
Ruoka: 3,5/5
Palvelu: 3/5

Yleisarvosana: 3/5

Tripadvisor:
www.tripadvisor.fi

Ravintola Platz:
www.platz.ee/fi/

IMG_02971.JPG

Loppuun vielä kuva "kelluvasta" Burger King pikaruokaravintolasta.
Mielestäni Burger King laivalla on mielestäni todella hauska keksintö.
Kuvaa ottaessani minulta kysyttiin, mitä kuvattavaa on Burger Kingissä -
juurikin se, että tämä Burger King seilaa merellä ja se on minusta hauskaa!

Kuva otettu Tallinkin M/S Megastar -alukselta.
www.tallinksilja.fi/megastar

Kommentoi kirjoitusta.

Vapaapäivän kokkailuja á la Sebu

Maanantai 4.9.2017

Vapaapäivät on päiviä, jotka voi huoletta omistaa rennolle kotikokkailulle. Internet on pullollaan erilaisia ruokaideoita, mutta minun vapaapäivän menun idea lähti El Toron kanaruoka -listalta. El Torossa annos kulkee nimellä Vuoristolaisen kana, muualla Internetissä Paholaisen kanafileepihvinä. "Paholaisen" -nimi tulee siitä, että annokseen tulee kanafileepihvin ja vuohenjuuston lisäksi paholaisenhilloa. Annos viimeistellään vielä portviinikastikkeella.

El Torossa kyseinen annos nimellä Vuoristolaisen kana näyttää tältä:

IMG_024212.JPG

Hieman ylläolevasta annoksesta poiketen, minä käytän lisäkkeenä perunan sijasta villiriisisekoitusta.

Näin Paholaisen Kanafileepihvit valmistuivat Sebun keittiössä

IMG_02661.JPG

Päivän pääraaka-aine oli Kananpojan Minuuttipihvit, jotka paistettiin pannulla vuohenjuustojen kanssa.

IMG_02691.JPG

Ennen pihvien paistamista valmistettiin annokseen tuleva portviinikastike, johon tuli portviinin lisäksi myös Knorr:in liha-annosfondia, timjamia sekä mustapippuria (kts. tarkempi ohje artikkelin alta).

Kuten myös Villiriisiseos, niin myös liha-annosfondi, kuten fondit yleensä olivat minulle ruoanlaitossa ihan uusia tuttavuuksia. Fondi on siis liemi - toisinsanoen kastikepohja.

IMG_02671.JPG

Portviinikastikkeen valmistuksen jälkeen laitoin riisit kiehumaan. Villiriisisekoitus oli minulle ihan uusi tuttavuus, ja siitä jäi hyvä kokemus.

IMG_02681.JPG

Myllyn Paras Villiriisisekoitus oli mulle uusi, mutta hyvä kokemus

Tämän jälkeen annos olikin oikeastaan valmis. Tekstistä se ei ehkä selviä, mutta ruoanlaittoon meni n. 2 tuntia aikaa! Portviinikastikkeen keittäminen vei ajasta melkein ensimmäisen tunnin, mutta sen eteen kannatti nähdä vaivaa, sillä hyvää se oli.

Lopullinen annos näytti tältä:

IMG_02721.JPG

Sebun Paholaisen kanafileepihvi, vuohenjuustoa, paholaisenhilloa ja
portviinikastiketta sekä villiriisisekoitusta.

Menulle valittiin myös viini

Kyllä, ja valinta oli hyvä.

Gato Negro Semi Sweet White 2016 valikoitui tämän ruoan viiniksi. Nimensä mukaisesti puolimakea valkoviini, joka sopi hyvin muttei täydellisesti ruoan kanssa yhteen. Olen muutenkin aina vähän epäileväinen Alkon myyjien suosituksiin, mutta tämä toimi ihan hyvin. Varsinkin viinin ja paholaisenhillon makuyhdistelmä oli jopa melkein täydellinen.

IMG_02611.JPG

IMG_02711.JPG

Ei pääruokaa ilman jälkiruokaa - tai juomaa

Portviinikastiketta varten ostettua portviiniä jäi sen verran jäljelle, että siitä jäi myös jälkiruoaksi. Totesin, että makean portviinin seuraksi ei oikeastaan tarvinnutkaan mitään syötävää, ainakaan makeaa - vaikka ruokasuositukset sanovatkin, että kyseisen viinin kanssa sopisikin suklaakakkujen seuraan.

IMG_02581.JPG

Kastike - sekä jälkiruokaviiniksi valikoitui
Churchill's Reserve Port portviini, joka
sopii myös hyvin suklaisten kakkujen seuraksi.

Jos ruoalle ja juomalle pitäisi antaa yhteisarvosana asteikolla 4-10, niin arvosana olisi 8, eli hyvä. Viini itsessään ei ollut kovin kummoinen, mielestäni 6-7 tasoa, mutta ruoan kanssa se sopi oikein hyvin. Ruoan arvosana olisi ollut mielestäni 9, mutta kanasta tuli hieman kuivaa, joka laski arvosanaa. Mutta tämä on sellainen ruoka, jota voi hyvällä omallatunnolla tarjota myös vieraille. 

Ruokareseptit:

Paholaisen hillo

800 g tomaattimurskaa
400 g punaisia paprikoita (n. 2 kpl koosta riippuen)
1 sipuli
2-4 kpl punaista chilia (mietoja)
6-8 kpl valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
2 tl oreganoa
½ dl etikkaa (esim. omenaviinietikkaa)
1 pkt Dansukker hillo-marmeladisokeria

Kaada tomaattimurska kattilaan. Pilko paprikat ja sipuli pieneksi silpuksi. Halkaise chilit ja poista siemenet esimerkiksi valuvan veden avulla. Pilko myös chilit pieneksi silpuksi. Chilien käsittelyssä kannattaa käyttää suojahanskoja.

Laita silput kattilaan tomaattimurskan sekaan. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa joukkoon. Lisää myös mausteet ja sekoita. Anna kiehua 30-40 minuuttia. Sekoittele välillä.

Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kiehauta uudelleen ja keitä noin 5 minuuttia.

Jäähdytä hetki ja laita hillo lasipurkkeihin. Säilytä viileässä.

Portviinikastike

2 salottisipulia
1-2 timjaminoksaa
1 rkl voita
1,5 dl portviiniä
5 dl vettä
1 Knorr Fond 'du Chef' liha-annosfondia, Rich Beef
3 kokonaista mustapippuria
1 laakerinlehti
n. 0,25 dl tummaa suurustetta (Maizena)

Kuori ja hienonna sipulit ja ruskista ne rasvassa kattilassa. Lisää myös timjaminoksat.

Lisää portviini ja keitä kasaan ilman kantta siten, että nesteen määrä puolittuu.

Lisää kattilaan vesi, annosfondi, pippurit ja laakerinlehti. Keitä kunnes kastikkeesta on jäljellä noin 2/3.

Siivilöi kastike. Kiehauta ja lisää suuruste sekoittaen. Keitä parin minuutin ajan. Lisää tarvittaessa ripaus suolaa. Tarjoa kastike esimerkiksi poron- tai naudanfileepihvien kanssa.

Tästä määrästä tulee annos kuudelle.

Paholaisen kanafileepihvit

4 broilerin rintafilettä
öljyä paistamiseen
mustapippuria
suolaa
200 g vuohenjuustoa siivuina
1 dl paholaisenhilloa
rucolaa
lisukkeeksi esimerkiksi villiriisisekoitusta

Paista broilerin rintafileet öljyssä kypsiksi. Mausta molemmin puolin mustapippurilla ja suolalla.

Halutessasi voit laittaa fileet uunivuokaan ja asetella vuohenjuustot fileiden päälle sekä paistaa fileitä grillivastuksen alla 200 asteessa kunnes juusto sulaa ja saa väriä. (Me paistoimme juustoja hetken pannulla).

Tarjoa esimerkiksi villiriisisekoituksen kanssa, jonka kypsyessä ehtii broilerit valmistamaan hyvin. Viimeistele annos lusikoimalla paholaisen hilloa vuohenjuustojen päälle ja koristelemalla rucolalla. Tarjoile ja nauti!

Tästä annoksesta tulee annos neljälle.

Uusia kokkailukokemuksia odotellen!

~Sebastian

Kommentoi kirjoitusta.

"Master Chef Sebun keittiössä tapahtuu"

Keskiviikko 30.8.2017 klo 21:06

Kaikki tietävät, että ruoanvalmistuksessa voi olla hyvinkin luova ja käyttää omaa kekseliäisyyttään hyväkseen. Sitä minä yritin tänään ja sain aikaiseksi annoksen nimeltä
Seb's Smoky BBQ Meatballs with potato wedges! Eli suomeksi sen voisi kääntää seuraavasti: "Sebun Savuiset Barbeque lihapullat lankkuperunoilla".

Aivan, lihapullia - melko perinteistä, mutta hyvää kotiruokaa ja vielä helppo tehdäkin.

Mutta se luovuus ja kekseliäisyys, miten se liittyy lihapulliin? - Päätin alkaa soossitaitelijaksi! Ja lopputulos näyttikin melko vaikuttavalta:

21247767_1835754949772736_1031615355_o.jpg

Ehkei tällä taideteoksella vielä ihan Gourmet -tasolle päästä, mutta yritys hyvä 10!

Tämän jälkeen lautanen näytti seuraavat 20 minuuttia hyvältä, kunnes siihen alkoi ilmestyä ruokaa: eli lihapullia ja uppopaistettuja lankkuperunoita. Halusin nähdä lankkuperunoiden eteen vaivaa sen verran, että uppopaistoin ne öljyssä - näin niistä tulee paljon maukkaampia ja rapeampia mitä uunissa paistettaessa.

Mutta miltä näytti se kokonaisuus, minkä luovuudellani ja kekseliäisyydelläni sain aikaan, jos sitä edes niin voi kutsua. Tältähän se lopulta näytti:

21267511_1835754956439402_443696314_o.jpg

Ei nyt ehkä ihan huonoimmastakaan päästä, mutta näin jälkiviisaana kun miettii
ruoan asettelua: peitin vaikuttavan soossitaiteiluni, vaikka olisin voinut ASETELLA
lihapullat sen päälle nätimmin, esimerkiksi leikata ne pienempiin osiin.

Mutta ruoan maku oli hyvä ja se on pääasia! Ei tässä huippukokiksi olla alkamassa!

Viimeinen vapaapäivä on pikkuhiljaa vietetty ja huomenna on aika palata taas töihin iltavuoron merkeissä. 

Mukavaa viikon jatkoa!

~Sebastian

Kommentoi kirjoitusta.

Mitä kuuluu?

Lauantai 26.8.2017

Erittäin hyvä kysymys, sillä blogi on ollut nyt reilusti yli kuukauden aivan hiljaiselolla... Mutta siihen tulee nyt muutos!

Työni Ravintola El Torossa on alkanut moitteettomasti ja olen oppinut paljon ravintola-alasta, Á la carte -tarjoilusta, viineistä ja ruoasta sekä ruoanlaitosta yleensä. Myös kokkailuinto kotipuolessa on kasvanut ja olenkin viimepäivien aikana tehnyt muutamia annoksia El Toron á la carte -listalta.

IMG_00991.JPG

Yksi iso plussa, mikä työkokeiluni aikana on ollut, on ehdottomasti hyvä perehdytys! Kaikki työtehtävät opetettiin perinpohjaisesti ja kysymyksiin vastattiin positiivisella asenteella ja jokainen työntekijä osallistui perehdytykseen iloisella ja opettavaisella asenteella. Kaikki työkaverit ovat olleet ihan huippuja, joka on tärkeä osa työntekoa. Voin sanoa, että yhtenäkään aamuna ei ole tarvinnut herätä sillä asenteella että miksi pitää mennä töihin.

IMG_01991.JPG

Ensimmäisen työviikon aikana opettelin mm. viinejä, oluita, siidereitä ja väkevämpiä juomia ulkoa; El Toron viinivalikoimassa on yhteensä 22 eri viiniä (9 punaviiniä, 7 valkoviiniä, 3 kuohuviiniä ja 3 samppanjaa). Olutvalikoimaan puolestaan kuuluu 8 eri olutvaihtoehtoa, joista yksi on alkoholiton olut. Myöskin ravintolan konjakkivalikoima on suhteellisen suuri.

IMG_02071.JPG

Ensimmäisen viikon oppeihin kuului myös kassan käytön opettelua, bongaamista (= myynnin rekisteröimistä), pöytien kattamista ja lautasliinojen taittelua sekä tietysti eri annosten opettelua. El Toron ruokalistaan kuuluu kaikkiaan 61 eri annosta (sisältäen alkupalat, pääruoat sekä jälkiruoat). Muita opeteltavia asioita oli mm. brikan kanto, tiskihuolto ja kuorman purkaminen.

Kuorman purkuun kuuluu yleensä viini,- viina,- olut -ja siideri sekä limsalaatikoiden kantamista sekä kuiva-ainevarastoon että alkoholivarastoon. Viinilaatikoiden kantaminen on mun mielestä tosi mieleistä, mutta raskasta puuhaa - jos joku sanoo, että tarjoilijan työ ei ole fyysistä niin se henkilö on täysin väärässä.

IMG_02171.JPG

IMG_02231.JPG

Ja kuten kuvista voi nähdä, myös El Toron annoksia olen maistellut ahkerasti työkokeiluni aikana! Aika paljon olen keskittynyt kanaruokiin niiden halvemman hinnan takia, vaikka saammekin tuntuvan henkilökunta-alennuksen annoksista. En ole silti kehdannut koskaan tilata mitään häränpihviä. Liharuoissa olen pysynyt possulinjalla ja yhden kerran tilannut pariloitua naudan maksaa.

IMG_02421.JPG

Monien asiakkaiden antamat positiiviset palautteet saamastaan palvelusta ja lukuiset tsempit ovat työkokeilun aikana kohentaneet todella paljon itsetuntoa ja uskoa itseeni. On ollut joka päivä ilo huomata, kuinka tyytyväisinä asiakkaat poistuvat ravintolasta, jättäen myös pienen tipin laskun yhteydessä. Se kertoo jostain :) Nyt voin sanoa olevani oikealla alalla, voin sanoa olevani onnellinen nykyhetkeen ja voin sanoa rakastavani työtä, mitä teen!

Mutta mitä kuuluu vapaapäiviin?

Työnteon ohella on tullut kierreltyä Suomessa mm. Porissa, Raumalla, Turussa ja Kustavissa. Kävinpä muuten moikkaamassa mun sukulaisia Helsingin Korkeasaaressa (apinoita siis) hahaha :D

IMG_01021.JPG

Turussa kävimme katsomassa Turku Tall Ships Racing -tapahtumaa ja pyörähdimme samalla kurkistamassa miltä näyttää Silja Linen vanhalla S/S Bore -aluksella. 

IMG_01321.JPG

IMG_01051.JPG

Hienoja laivoja, upeat miehistön jäsenet työvaatteissaan ja hyvä tunnelma - kokeilemisen arvoinen tapahtuma! Ehkä löydän itseni sinne ensi vuonna uudestaan. Turku tais tehdä Sebustakin seilorin!

IMG_01391.JPG

Huh, mikä kesäpartakin päässy kuvaan mukaan, ei sovi mulle yhtään! Turusta lähdimme matkaamaan yöksi Kustaviin ja nauttimaan sen kauniista merimaisemista. Harmitti kamalasti, kun ei tullut vuokrattua venettä. Soutelu olisi ollut mukavaa ilta-auringon laskiessa, mutta mökkielämä Kustavissa riitti.

IMG_01361.JPG

IMG_01371.JPG

Kustavista matka jatkui seuraavana aamuna kohti Raumaa, josta matka jatkui Porin kautta kotiin. Tutustuimme idylliseen Vanhaan Raumaan ja kiertelimme kotikirpputoreja. Raumalta matkaan tarttui keittokirja. 

IMG_3652.JPG

IMG_3659.JPG

IMG_3665.JPG

IMG_3684.JPG

Mitä kuuluu Sebun ruokapöytään?

Hyväähän sinne, vaikka elokuun ruokakokonaisuus jäikin puolitiehen. Syyskuun ruokakokonaisuuden suunnittelu on hyvällä mallilla ja julkaistaan ensi perjantaina.

Viimeaikoina Sebun ruokapöytään on kuulunut niin lihaa kuin lohtakin. Myös kantarellit ovat näkyneet ruokapöydän valikoimassa. Uuni on ollut kuumana myös leivontapuuhissa; rupesin nimittäin valmistamaan omaa saaristolaisleipää, joka sai heti kehuja hyvästä maustaan. 

IMG_02401.JPG

iPiccy-collage.pngPitkä teksti pitkän tauon jälkeen! 

Kuulemisiin taas!

~Sebastian

Kommentoi kirjoitusta.

Province tourismia ja työhaastattelua

Sunnuntai 9.7.2017

Hola El Toro, aquí vengo!

Aivan, keskiviikkoinen työhaastatteluni tuotti tulosta ja sain työkokeilupaikan Lahden keskustassa sijaitsevasta espanjalaishenkisestä El Toro ravintolasta. El Toro on tunnettu maukkaista ja runsaista pihveistään ja Välimeren alueen herkuistaan. Ravintola on erinomainen "ponnahduslauta" uudelle alalle ja tarjoaa varmasti paljon uusia kokemuksia ja uutta oppia jota voin hyödyntää tarjoilijan opintojeni alkaessa.

Työvaatteet tuli itse hankittavaksi, joten niiden hankinta oli aloitettava heti. Työni El Torossa aloitan 17.7. Ensimmäinen työpäivä jännittää aikalailla, mutta se kuuluu asiaan.

iPiccy-collage5.jpg

Työvaatteiden hankinta oli melko suuritöistä, vietin koko perjantai päivän kaupoilla työvaatteita ja kenkiä sovitellen, mutta kaikki löytyi onneksi helposti.

Viime viikkojen Province Tourism

Viime viikoilla, kuten varmaan tulevallakin ennen töiden alkamista tulee matkusteltua ja käytyä läpi eri kuntia. Viimeisimpinä käyntikohteina ovat olleet Savonlinna ja Lappeenrannan kansainväliset suurmarkkinat. Kotkan Meripäivät taitaa multa jäädä tänä vuonna töiden vuoksi väliin, mutta en valita - kiva päästä töihin!

IMG_6976.JPG

IMG_7366.JPG

IMG_7417.JPG

IMG_7438.JPG

IMG_7474.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvää ja rentoa juhannusta!

Perjantai 23.6.2017

Jännää, miten aika vierähtää aina niin nopeasti... Nyt ollaan jo kesäkuun loppupuolella ja heinäkuu häämöttää edessä päin. 

Minä vietän nyt kolmannen juhannukseni mökillä sukulaisten seurassa. Meidän juhannukseen kuuluu ennenkaikkea hyvä ruoka ja rento meininki. Juhannuksena ei puhuta työstä, unohdetaan työstressi ja kiire - nautitaan vaan kesästä, jos ilmat sen sallivat.

Tänä juhannuksena olen päässyt tulevia tarjoilijan opintojani varten auttamaan mun tätiä paljon keittiössä. Siitä sainkin idean, että kuvaan kaikki ruuat ja kerron tässä postauksessa meidän Juhannusmenun. En tarkkaan tiedä, onko se ihan perinteinen; en ole koskaan ajatellut syödäänkö juhannuksena jotain tiettyä - no, uusia perunoita ja silliä, joka kuuluu meidänkin menuun.

Juhannusménu 2017

Feta-vesimelonisalaattia

Karjalanpiirakoita ja munavoita

Kananmunia

Mummon kurkkuja

***

Uusia perunoita

Sipulisilliä

Kylmäsavulohta

Grillattua Viljapossun marinoitua kasslerpihviä

***

Mansikkakakkua

Kahvia

IMG_7091.JPG

iPiccy-collage1.jpg

IMG_7161.JPG

iPiccy-collage.jpg

iPiccy-collage2.jpg

IMG_7174.jpg

iPiccy-collage3.jpg

IMG_7205.JPG

IMG_7147.JPG

Onnistunut juhannus meillä päättyi tietysti saunaan, järveen, paljuun ja upeaan juhannuskokkoon, mutta ennenkaikkea loistavaan juhannusseuraan.

Kommentoi kirjoitusta.

Päätöksiä, pohdintaa ja mietiskelyä

Keskiviikko 21.6.2017

Viimepäivien päätökset opiskeluiden aloittamisesta ja päättämisestäkin on pistänyt mut pohdiskelemaan ja mietiskelemään sitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä elämässä. En koskaan vaella ilman suuntaa ja selvää päämäärää, mutta viime kuukausina en ole muuta tehnytkään; olen ikäänkuin katsellut vain maisemia ajattelematta sen kummemmin sitä, mihin lopulta päädyn.

Yhden TE-toimisto käynnin jälkeen viime keskiviikkona musta tuntui, että asiat alkaa pikkuhiljaa selkenemään. Juttelin eri ihmisten kanssa ja aloin saamaan selkeämpää kuvaa siitä, mitä haluan tehdä. Päätin kääntää uuden sivun elämässä, aloittaa ja tehdä sellasia juttuja joista oon haaveillu ja joista pidän.

Jos miettii tarjoilijan työtä, haaveenani olisi tehdä sitä laivalla. Suunnitelmissani onkin, että haen syksyllä oppisopimuspaikkaa TallinkSiljalta ja Viking Lineltä jos vaikka tärppäisi. Aina kannattaa yrittää.

Nyt kuitenkin ennen opintojeni alkamista aion suorittaa työkokeilua ravintola-alalla. Paikkavaihtoehtoja on monia, mutta päällimmäisinä mielessäni olisi aivan Lahden keskustassa sijaitseva Trattoria Seurahuone ravintola, joka tarjoaa Italialaista ruokaa. Kävinkin sieltä kyselemässä työkokeilupaikkaa ja jos hyvä tuuri käy, pääsen myös sinne.

Tänään kuitenkin kirmaan tyytyväisenä pienelle kesälomalle, joka tulee kyllä tarpeeseen. Sen jälkeen on varmasti mukava aloittaa mahdollisesti työkokeilu ja sitä kautta syksyllä opinnot uudella alalla.

Kommentoi kirjoitusta.

« Uudemmat kirjoitukset