Herkullinen lakritsirisotto

Torstai 6.2.2020 klo 18:42

IMG_01121.JPG

Voi kyllä, lakritsinmakuista risottoa ja erittäin herkullista sellaista! Ihastuin tähän herkkuun alkuvuodesta käydessäni ravintola Rouxissa maistelemassa 7-ruokalajin maistelumenua. Rouxissa lakritsirisotto tarjottiin paneroidun mateen ja hummerin kanssa, lisää siitä voit lukea tästä postauksesta.

Tällä kertaa made ei pääse hoitamaan annoksen pääraaka-aineen virkaa, vaikka sitä olisikin eilen S-marketin kalatiskistä löytynyt, vaan herkkurisoton kanssa paistoin kotimaista kuhaa ja kokonaisuuden viimeistelin Rouxin tapaan hummerikastikkeella.

IMG_01031.JPG

Tähän väliin haluan esitellä Villeroy & Bochin upeaa Rock -merkkistä mallistoa, jonka ison ruokalautasen ja kulhon olen juuri hankkinut ja tänään ottanut käyttöön. Varmaan vuoden verran on tullut joka kerta Sokoksessa käydessä näitä astiastoja katseltua ja nyt sitten aloitin keräämään. Samaa mallistoa löytyy myös valkoisena.

IMG_01071.JPG

Paistettua kuhaa, hummerikastiketta ja lakritsirisottoa

Paistettu kuha

Valmistin kalan hieman eri tavalla kuin yleensä. Helsingin Sanomissa oli tällä viikolla mielenkiintoinen artikkeli siitä, miten ravintolatason kala paistetaan kotona. Salaisuus on ns. kylmän pannun metodissa, jossa kala laitetaan kylmään pannuun nahkapuoli alaspäin ja hitaasti lämpenevä pannu tuottaa kalaan tasaisen kypsyyden ja kauniisti ruskistuneen pinnan. Kalaa ei myöskään tässä menetelmässä tarvitse ollenkaan kääntää paistamisen aikana. Lisäksi suolasin kuhafileen suolaliemessä.

200 g kuhafileetä syöjää kohden
1 dl merisuolaa
1 litra vettä
2 rkl öljyä
1 rkl voita

Valmista ensin suolaliemi. Mittaa 1 dl merisuolaa ja lisää se litraan kiehuvaa vettä. Jäähdytä. Lisää kuhafilee suolaliemeen, 10-20 minuutin suolaus riittää. Nosta filee suolaliemestä, huuhtele kylmällä vedellä ja kuivaa.

Leikkaa kala annospaloiksi. Kaada 2 rkl öljyä isoon paistinpannuun. Nosta kalapalat kylmään pannuun nahkapuoli alaspäin.

Laita liesi ¾-teholle.

Paista fileet vain nahkapuolelta. Älä liikuttele fileitä paistamisen aikana, vaan annan nahkan rauhassa rapeutua. Kala alkaa olla kypsää, kun liha muuttuu vaaleaksi. Tähän menee noin 5–10 minuuttia.

Kun kalan pinta alkaa vaalentua, lisää 1 rkl voita pannuun. Anna voin sulaa. Lusikoi kuumaa voi-öljyseosta kalan päälle muutaman kerran. Kuuma rasvaseos antaa makua ja kypsentää kalan pintaa.

Hummerikastike

1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
1-2 rkl hummerifondia
2 dl kalalientä
0,5 dl kermaa
cayennepippuria
puristettua sitruunamehua
suolaa

Sulata voita kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja vatkaa voihin jauhot. Laita kattila takaisin liedelle, lisää kalaliemi samalla sekoittaen, vähän kerrallaan.

Lisää kerma ja hummerifondi ja anna kiehua hetki.

Mausta suolalla, sitruunamehulla ja cayennepippurilla.

Lakritsirisotto

1 salottisipuli
2 dl risottoriisiä (carnaoli-, arborio- tai vialone)
1 litra vettä tai kasvislientä
öljyä
1 dl parmesaanijuustoa
lakritsinjuurijauhetta makusi mukaan

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sitä muutama minuutti keskilämmöllä pannulla öljyssä. Lisää riisi ja paista käännellen, kunnes riisi muuttuu hieman läpikuultavaksi.

Lisää riisin joukkoon vettä tai kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Lisää seuraava kauhallinen vasta kun edellinen on lähes kokonaan imeytynyt riisiin.

Maista risottoa kypsennyksen loppuvaiheessa. Riisissä saa olla vielä hieman puruvastusta jäljellä. Kypsä risotto on löysähköä, ja riisinjyvät ovat vielä erillään.

Lisää kypsään risottoon parmesaani ja lakritsinjuurijauhe makusi mukaan.

IMG_01081.JPG

Lakritsirisotto onnistui ensimmäiseksi kerraksi ihan hyvin, mutta... innokkaana soveltajana tyrkkäsin parmesaanin sijasta sekaan desin Appenzeller -juustoa, koska sitä nyt sattui olemaan jääkaapissa. Älkää hyvät ihmiset missään nimessä tehkö yhtä tyhmästi kuin minä tässä tein - sillä sovellukseni pilasi risoton maun. Muutoin maku oli loistava.

Kannattaa myös lisätä lautaselle koristeeksi jotain vihreää - näin saat annoksesta huomattavasti kauniimman ja vähemmän tylsän näköisen! Minultahan ei tuosta nyt mitään hörsöä löydy ja se oli pieni kolahdus perfektionistiluonteelleni.

Kiitos ja anteeksi, ensi kertaan!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lakritsirisotto, kuha, hummerikastike, hummeri, kastike, ruoanlaitto, ruokaresepti, viini

Kultaa lautasella // Rouxin uusi menu hurmasi

Perjantai 24.1.2020 klo 10:00

Hei vaan!

Blogi onkin ehtinyt olla jo vuoden verran täysin suljettuna, mutta yhtenä päivänä tuli jostain idea uudelleen avaamisesta. Ja tässä on nyt ensimmäinen postaus vuoteen...

Kävin viime viikolla maistelemassa Ravintola Rouxin uutta menua. Pitkään on ollut mietinnässä maistella ravintolan 7-ruokalajin maistelumenua ja vihdoinkin hoidin itselleni aikaa tähän elämykseen. Saavuin ravintolaan torstai-iltana ilman pöytävarausta ja paikalla oli muutama muu pöytäseurue, joten tilaa oli hyvin.

Illallinen aloitettiin keittiön tervehdyksellä; punajuurikeittoa, tai pikemminkin borsch-keittoa smetanalla höystettynä pienestä espressokupista tarjoiltuna.

IMG_00141.JPG

Ajattelin aluksi, etten ottaisi menulle laisinkaan viinipakettia, mutta jokin ääni sanoi minulle, että se on otettava - mutta puolikkaana.

Menun ensimmäiselle alkuruoalle suositusviininä tuli Villa Conchi Reserva Cava Extra Brut Imperial 2013.

Villa Conchi on Javier Ruiz de Galarretan 2013 perustama Cava-talo, jonka tuotteille luonteenomaista ovat raikkaus, nykyaikaisuus sekä tyylikkyys.

Viinin tuoksu on raikas ja kypsän hedelmäinen. Siitä löytyi omenaa ja aprikoosia sekä paahtoleipämäisiä aromeja. Kuiva maku on sekin raikas ja kypsän hedelmäinen. Rypäleet Cavalle tutut Xarel.lo (40%), Macabeo (30%), Parellada (20%). Lisäksi viinissä on käytetty Chardonnayta (10%).

IMG_00161.JPG

Alkuruoaksi pöytään tuli tietysti tämän hetken sesonkiherkkuja. Annoksen blini sai seurakseen Päijänteen muikun mätiä, punasipulia, smetanaa ja kylmäsavustettua poropaistia

IMG_00201.JPG

Alkuruoan blinin täytteenä olevan kylmäsavustetun poropaistin seuraksi tarjoilija tarjosi minulle maistiaiseksi Italialaista herkkua Piemontesta: Fontanafredda Langhe Nebbiolo 2016.

Piemonten merkittävimpiin tuottajiin lähes kahdeksan miljoonan pullon vuosituotannollaan lukeutuva Fontanafredda on kansainvälisesti tunnettu erityisesti Barolo -viineistään. Italian ensimmäisen kuninkaan Victor Emmanuel II:n vuonna 1858 perustama viinitalo kerää rypäleet omien tarhojensa lisäksi lähes 400 sopimusviljelijän palstoilta Piemonten kaikilta merkittävimmiltä alkuperäalueilta.

Tuoksu on herkullinen, marjainen ja siitä löytyy myös yrttisyyttä sekä kukkaisuutta; viikunaa, hapankirsikkaa, ruusua sekä mausteisuutta. Maku on keskitäyteläinen ja pehmeä. Pirteä hapokkuus ja ryhdikkäät tanniinit ovat hyvässä tasapainossa. Onneksi tätä herkkua saa myös Alkon valikoimasta!

IMG_00211.JPG

Ennen seuraavaa alkuruokaa sain eteen valkoviinin Ranskan Alsacesta. Laurent Vogt Pinot Gris 2017 on minulle aivan uusi tuttavuus ja siitä tuli heti yksi lemppareistani valkoviineissä.

Vuonna 1970 Laurent Vogt osti perheelleen useita pieniä tarhoja Alsacen Golden Crown - alueelta. Nykyään viiniköynnöksiä viljellään 11 hehtaarin laajuudella, Wolxheimin, Avolsheimin, Dahlenheimin ja Molsheimin kuntien alueella. Vuosien kuluessa Laurent on siirtänyt tilan hoidon poikansa Thomasin ja tämän vaimon Sylvien vastuulle. Nuori sukupolvi on keskittynyt laadun kehittämiseen ja markkinointiin. Vuonna 2000 tila liittyi TYFLO -järjestöön sitoutuen luonnonmukaiseen viljelyyn ja biologisen ekosysteemin varjelemiseen tarhoilla. Tilan viinit ovat luomua.

Viinin tuoksusta löytyy makeutta ja kypsää trooppista hedelmää sekä kukkaisuutta ja hunajaa. Maku on täyteläinen ja aavistuksen makea (jäännössokeria 21g/l). 

 

IMG_00221.JPG

Ranskalainen Pinot Gris sai seurakseen herkullista lohipastramia, mallasleipää, mummon kurkkua ja wasabimajoneesia. Ravintola on löytänyt viinistä nappisuosituksen tälle annokselle. Kokonaisuus toimi loistavasti! Tämäkin viini löytyy onneksi Alkon valikoimasta, joten taidampa yrittää toteuttaa tämän loistoyhdistelmän kotikeittiössä.

IMG_00241.JPG

Seuraavaa ruokalajia varten, joka pöydällä seuraavana vuorossa olevista välineistä päätellen on keittoa, tuodaan seuraksi Prinz von Hessen Landgraf Riesling 2014 valkoviini Saksan Rheingausta.

Rheingaun laatuviinialueella sijaitsevat Hessenin tarhat ovat kooltaan noin 45 hehtaaria ja kuuluisimmat tarhat ovat Johannisberger Klaus, Winkeler Hasensprung, Winkeler Jesuitengarten ja Kiedricher Sandgrub. 
Hessenin visiona oli alusta lähtien luoda Rheingaun viinit, jotka olisivat poikkeuksellisen tunnistettavat. Ideologia perustui huippulaatuiseen terroiriin, täydelliseen rypäleiden laatuun ja talon omaan tyyliin; viinin selkeyteen ja raikkauteen, puhtaaseen hedelmäisyyteen sekä eläväiseen luonteeseen.
Nykyään tarhoilla viljellään pääsääntöisesti rieslingiä ja yli 60 % tarhoista on luokiteltu parhaimpaan kasvuluokkaan (Erste Gewächslagen).

Viinin tuoksu on raikas, hedelmäinen, kukkainen ja aromaattinen. Siitä löytyy myös edellisen Pinot Gris'n tapaan hieman makeutta (jäännössokeria 27,2g/l). Maku jatkuu tuoksun tapaan hyvin hedelmäisenä ja se on puolikuiva.

IMG_00261.JPG

Rouxin listalla on tällä hetkellä kahta eri keittovaihtoehtoa: hummeri-jokirapukeittoa ja sitten tämä toinen keitto, jonka sain eteeni. Joskus ravintoloiden ruokalistoja tarkastellessa olen hieman skeptinen joidenkin ruokalajien suhteen ja näin kävi näiden keittojen suhteen.

Lasissa olevasta Riesling-viinistä päättelin, että saan eteeni juurikin tämän rapukeiton, jonka suhteen en siis ollut laisinkaan skeptinen. Eteeni kuitenkin sain tämän skeptisyyttä herättävän tryffelillä maustetun puikulaperunakeiton, joka osoittautui heti ensimmäisen lusikallisen hulahtaessa suuhun niin herkulliseksi, että turhat skeptisyydet lensivät huitsin nevadaan. Taas kerran huomasin, kuinka yksinkertaisista raaka-aineista voidaan valmistaa suussasulavia ruokia, makuelämyksiä.

IMG_00331.JPG

Voi mikä leveä hymy levisi mun kasvoille, kun tämä, tämänhetkisiin lempiviineihini lukeutuva valkoviini Txomin Etxaniz Txakoli 2018 Espanjasta, Baskimaasta tuotiin pöytään.

Baskimaan sydämessä, Txueka-Etxaniz'n perhe tuottaa laadukkaita txakoli-viinejä Getarian kylän korkeilla rinteillä, meren välittömässä läheisyydessä.

Txomin Etxaniz viljelee kahta rypälettä: valkoista Hondarrabi Zuri -rypälettä ja tummaa Hondarrabi Beltzaa. Näistä rypäleistä valmistetaan tilan kaikki txakolit. Tilan viinitarhoja ympäröivät ruusupensaat, jotka auttavat huolehtimaan viiniköynnösten terveydestä. Ruusut oireilevat viiniköynnöksiä helpommin, joten kasvitaudit huomataan ajoissa ja niiden leviäminen köynnöksiin voidaan estää.

Viini on tuoksultaan raikas, merellinen ja mineraalinen; siitä löytyy kirpeää Granny Smith omenaa. Rutikuiva, erittäin hapokas maku toistaa tuoksun aromit. Se on kirpeä, mutta kepeä ja suolaisen mineraalinen, herkullinen viini.

IMG_00281.JPG

Kalapääruokana tarjottiin paneroitua madetta, fenkolivoissa paistettua hummeria, lakritsirisottoa ja hummerikastiketta. Annoksessa made oli minulle ihan uusi tuttavuus ja aluksi se oli listalla pippuroituna, mutta vaihtui myöhemmin paneroiduksi. Jälleen herra skeptisyys tulee esiin: minulle tulee paneroidusta kalasta aina väkisin mieleen kaupan pakastealtaasta noukittu paneroitu turskafilee -paketti.

Annos oli kuitenkin loistava ja kala oli oikein suunmukaista. Olen myös risottomiehiä, joten annoksen lakritsirisotto oli ihan tajunnan räjäyttävä juttu - nyt onkin sitten kotona purkki lakritsinjuurijauhetta ja risottoriisiä odottamassa. Niin hyvää se oli.

IMG_00311.JPG

IMG_00351.JPG

Väliin ennen lihapääruokaa tarjotaan limesorbettia ja Limocelloa.

IMG_00371.JPG
IMG_00381.JPG

Tarjoilijan muistivirheestä johtuen pöytään tuotiin ja lasiin kaadettiin ensin espanjalainen Muga Reserva 2015 punaviini Riojasta.

Bodegas Mugan viinitarhat ovat sijoittuneet Montes Obarensesin vuoriston juurelle, Rioja Altan alueelle. 

Viiniä on kypsennetty 6 kk perinteisissä suurissa Riojan tammitynnyreissä ja 24 kk pienissä tynnyreissä, jonka jälkeen vielä pullokypsytetty vähintään 12 kk. Tuoksussa kukkaisuutta täydentää ja pehmentää miellyttävä hedelmäisyys sekä mausteisuus, vaniljan, kookoksen ja savuisen tammen aromein. Maussa viini on tasapainoisen hapokas ja ennenkaikkea mausteinen punaisten marjojen ja vaniljaisuuden myötä. Rypäleet: Garnacha, Graciano, Mazuelo, Tempranillo.

Edetään kuitenkin nyt viiniin, joka oli oikeasti suosituksena seuraavalle annokselle: viini tulee Ranskan Bourgognesta: Roche de Bellene Bourgogne Pinot Noir 2015.

Viinin tuoksu on runsaan hedelmäinen ja siitä löytyy punaista marjaa, kuten vadelmaa ja karpaloa, luumua ja kukkaisuutta. Melko runsas, keskitäyteläinen, hapokas ja tanniininen viini on hyvässä tasapainossa. Viiniä on kypsytetty vanhoissa tammitynnyreissä ja se on käynyt myös malolaktisen käymisen. Viiniä ei ole kirkastettu, vain kevyesti suodatettu.

IMG_00391.JPG

Lihapääruokana tarjottiin riistalintua, timjamivoissa paistettua metsäkyyhkyn rintaa, tummaa suppilovahverokastiketta ja maa-artisokkaa pyreenä sekä sipsinä. Artisokkapyreen päältä löytyi myös appelsiinimehussa haudutettua viinirypälettä, joka maistui mielestäni ihan päärynältä.

Annoksen seurana tarjottu Pinot Noir toimi varsin hyvin riistaisen linnun ja lisukkeiden kanssa, mutta mielestäni myös ensin kaadettu riojalainen toimi hyvin, ellei jopa paremmin. 

IMG_00421.JPG

Menun loppuvaiheessa viinipullojen kuvaaminen hiukan unohtui (osin laiskana ihmisenä en jaksanut noukkia niitä viereiseltä pöydältä kuvausta varten). Seuraavana vuorossa on kuitenkin pieni juusto ennen varsinaista jälkiruokaa. Herkkujuustolan Vilho, Appenzeller-tyylinen puolikova juusto tarjottiin mustikka-kuusenkerkkähillon, saksanpähkinän ja ruislastun kanssa.

Juuston seurana tarjottiin portviiniä: Burmester 10 Years Old Tawny Port toimi varsin kivasti viinin kanssa. Tosin, itse en ymmärrä juuston ja portviinin yhdistelmää, koska olen enemmän tottunut nauttimaan juustoja punaviinin kanssa. Onneksi tarjoilija vinkkasi, että kannattaa säästää edellisen ruokalajin kyyhkylle vahingossa kaadettua riojalaista juuston kanssa maistettavaksi. Se toimikin juuston kanssa paremmin kuin portviini. Hyvä näin.

IMG_00451.JPG

IMG_00461.JPG

On hetkeen mielenkiintoisimman ja herkullisimman jälkiruoan aika: lakka-valkosuklaapannacotta, ruby-suklaafinancier ja 24 karaatin kultaa -annos oli loistava lopetus tälle makumatkalle.
Kyselin tarjoilijalta annoksessa mukana olevasta kullasta ja hän kertoi, että 22 ja 24 karaatin kulta on syötävää, mutta esimerkiksi 12 tai 18 karaatin kultaa ei voi enää syödä, koska se ei ole täysin puhdasta ja sisältää terveydelle haitallisia muita metalleja. Kultaa löytyy myös pullosta, esimerkiksi Blue Nun Gold Edition viinistä löytyy 22 karaatin aitoa lehtikultaa - muistan itsekkin lipittäneeni sitä kerran juhannuspäivänä mökkirannassa tätini kanssa aurinkoa ottamassa... Silloin, kun en tiennyt viineistä vielä hölyn pöläystäkään.

Mennään kuitenkin takaisin tähän jälkiruokaan ja sen kanssa tarjottuun viiniin: Itävallan Burgenlandista tuleva Nittnaus Beerenauslese Exquisit 2017 on onnistunut paritus jälkiruoalle. Viinin tuoksussa on persikkaa ja trooppisia hedelmiä. Maku on keskitäyteläinen, runsaan hedelmäinen ja makea. Hapokkuus luo hyvän tasapainon makealle kokonaisuudelle. Jäännössokeria viinistä löytyy peräti 159g/l. Rypäleet Scheurebe (75 %), Welschriesling (10 %), Gruner Veltliner, Muskat Ottonel, Sauvignon Blanc.

IMG_00481.JPG

Loppuun vielä kupillinen cappuccinoa ja Fazerin tummaa suklaata

Olen kolmesti ruokaillut Rouxissa, kahdella aiemmalla kerralla olen syönyt lyhyemmän kaavan mukaan ja nyt seitsemän ruokalajia. Jokaisella kerralla ravintolasta poistuessani olen ollut niin onnellinen elämyksestä, jonka ravintola tarjoiluillaan ja palvelullaan luo. Ei, en kehu Rouxia sen vuoksi, että olen itse työskennellyt siellä, vaan kehun sitä siksi, että ravintola todella ansaitsee sen. Olen ylpeä siitä, että meillä Lahdessa on Roux, jonka laatuun voi aina luottaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravintola, roux, ravintolaroux, illallinen, lahti, suomi, finland, ruoka, viini, ravintolaelämys, makuelämykset

Kasvisruokaa ja Sauvignon Blancia

Keskiviikko 14.11.2018 klo 10:00

Bongasin lokakuussa Juomavinkin nettisivuilta mielenkiintoisen kasvisruokareseptin, jota päätin tänään harmaan syyspäivän ratoksi kokeilla. 

Syksyn aikana kasvisruoat ovat alkaneet kiinnostaa minua entistä enemmän ja olen tajunnut, että kasviksista voi saada aikaan jotain todella maukasta. Nyt sesongissa olevat sienet ovat yksi lempiherkkujani ja niistä saa loihdittua monenmoista.

Tänään ei kuitenkaan keskitytä sieniin, vaan ryhdyin valmistamaan paahdettua suippopaprikaa, ohraa, bataattia ja wasabimajoneesia.

IMG_7999.JPG

Ruoan kaikki komponentit; niin bataatit, paprika ja sen täyte kuin wasabimajoneesi toimivat keskenään todella hyvin. Herkullista kasvisruokaa.

IMG_8015.JPG

Ruoan seurana maistelin australialaista Oxford Landing Sauvignon Blanc 2015 valkoviiniä. Oxford Landing -viinitila sijaitsee Murray-joen varrella, lähellä Waikerien kaupunkia. Wyndham Hill Smith, neljännen polven viininviljelijä Smithin perheestä, aloitti viininviljelyn alueella vuonna 1958. Oxford Landing on saanut
nimensä entisaikojen lammasfarmareilta, jotka pysähtyivät joen varrelle lampaitansa juottamaan. Oxford Landig kuuluu Hill Smithin perheen omistamalle 160-vuotiaalle Yalumban viiniliikkeelle.

Brittiläinen Samuel Smith perusti Yalumban vuonna 1849. Hän toi tuolloin perheensä Australian Angastoniin uuden elämän toivossa. Samuel Smith osti 30 eekkeriä maata ja raivasi sen poikansa kanssa – ensimmäiset köynnökset istutettiin kuun valossa.

Viini on lasissa vaalean oljenkeltaista ja hieman vihertävää.
Tuoksusta voi aistia Sauvignon Blanc rypäleelle ominaista mustaherukan lehteä. Siitä voi löytää lisäksi sitruunaa, karviaismarjaa, hieman ruohoa ja yrttisyyttä. Maku seuraa tarkasti tuoksun aromeja.

Viini toimii annoksen kanssa hienosti ja kokonaisuus on varsin tasapainoinen.


Ruokareseptit:

2 suippopaprikaa

Täyte:

2,5 dl vettä

0,75 dl Torino ohranhelmiä
½ kasvisliemikuutio
50 g ruskeita herkkusieniä tai siitakesieniä
25 g cheddar-juustoa
½ prk (60 g) smetanaa
Suolaa
Mustapippuria
Pari oksaa persiljaa
2 pienehköä bataattia
Voita
Wasabimajoneesi:
1 dl Hellman’s majoneesia
¼ tl Wasabitahnaa
Tilkka sitruunamehua
Suolaa

Aloita laittamalla bataatit uuniin. Laita uunivuoan pohjalle pieni kerros karkeaa merisuolaa ja laita bataatit suolan päälle. Kypsennä 175 asteisessa uunissa n. 1,5 tuntia tai kunnes bataatit ovat pehmeitä ja kypsiä. Anna jäähtyä.

Tee wasabimajoneesi sekoittamalla sen aineet keskenään niin, että wasabi sekoittuu majoneesiin kunnolla.

Tee sitten paprikan täyte. Keitä Torino ohranhelmiä kasvisliemessä 15min. Kaada vesi pois.

Viipaloi sienet ja paista niitä öljytyllä pannulla hetki. Lisää sienet ohran joukkoon. Raasta cheddar joukkoon, lisää smetana, mausteet ja hakattu persilja. Sekoita hyvin.

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Halkaise paprikat pitkittäin, poista siemenet ja valkoiset osat. Täytä paprikan sisäpuoli täytteellä ja aseta täyte alaspäin uunipellille.
Kypsennä paprikoita uunissa 8-10 min tai kunnes pinta alkaa reilusti tummua.
Ota sivuun.

Leikkaa bataatista 2 cm paksuja siivuja, poista kuori ja halkaise puolikuun muotoon. Paista pannulla voissa kunnes saavat hyvän paistopinnan.

Nosta paprika lautaselle ja poista paprikan kuori. Kokoa annos.

Resepti (c) Juomavinkki.fi
Linkki reseptiin >>

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvikset, kasvisruoka, viini, valkoviini, sauvignon blanc, oxford

Uusi vuosi, uudet kujeet

Sunnuntai 7.1.2018 klo 20:58

Hei vaan ja iloista uutta vuotta jokaiselle!

Kuukausi on taas vierähtänyt ihan hiljaiselolla - on ollut vaikea keksiä kirjoitettavaa, mutta luulen koulun alkamisen vilkastuttavan kirjoitusintoja, kun on jotain mitä kertoa.

Joulu ja uusivuosi meni minun osaltani melko rauhallisissa merkeissä. Vietin jouluni pääasiassa mökillä sukulaisteni kanssa ja uusivuosi meni ihan kotipuolessa. Myös keittiössä on tullut vuoden vaihteen jälkeen häärittyä enemmän ja vähemmän. Uusivuosi on tuonut mukanaan myös suunnitelmia blogin ja nettisivujen uuden ilmeen luomisesta. Blogi tulee saamaan mm. uuden ulkoasun ja kaikkea muutakin.

Koulunpenkki kutsuu

Tosiaan olen myös maanantaina (eli huomenna) aloittamassa tarjoilijan opintojani Salpauksessa, kuten etusivun nollautuvasta laskurista voi huomata. Opintoni kestävät 1,5 vuotta, mutta uskon hieman kiriväni sitä aikaa ja uskon opintojeni keston tippuvan vain vuoteen.

Opintoja lähden aloittamaan todella avoimin ja positiivisin mielin. Kartoitusjaksolta ehdin saada jo kivoja koulukavereita, joten uskon että koulunpenkille palaaminen on erittäin mukava juttu. Yksi asia mitä opinnoilta eniten odotan on työssäoppimiset: haluan nähdä erilaisia ravintoloita, työskennellä erilaisissa ravintoloissa ja nähdä eri ravintoloiden toimintamalleja ja sen kautta kehittää itseäni. Alan työntekijällä itsensä kehittäminen on hyvin tärkeää, jotta voi pysyä mukana alan trendeissä ja kehityksessä.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Eilen lauantaina sai kyllä todeta kokkaamisen olevan vaarallista puuhaa. Testailin isältäni ja tädiltäni saamaa uutta Victorinoxin keittiöveistä, juuriselleriä leikellen. Tietenkin onnistuin satuttamaan sormeni ja tekemään ilkeän näköisen syvän haavan sormeeni. Ei siinä auttanut muu kuin kesken ruoanlaiton lähteä päivystykseen sormea näyttämään. Hoitaja liimasi sormen ja äkkiä takaisin kotiin ruoanlaittoa jatkamaan.

Kokkailin lauantain kunniaksi kolmen ruokalajin illallisen, joka sisälsi alkuruoaksi paistettua kuhafileetä, tilli-piimävinaigrettea ja pikkelöityä kurkkua. Pääruoaksi kananpoikaa, paahdettua ohraa, herkkusientä ja juuriselleriä. Ja jälkiruoaksi herkullista, itsetehtyä lakkaparfaitia (lakkajäädykettä), pala leipäjuustoa ja lakkahilloa. Ruoat olivat onnistuneita ja niitä voi huoletta tehdä joskus uudelleenkin. Reseptit alla.

Alkuruoan reseptiikasta vastaa keittiömestari Arto Rastas ja pääruoan reseptiikasta keittiömestari Pekka Terävä

IMG_7543.JPG

Suolattua kuhaa, tilli-piimävinaigrettea ja pikkelöityä kurkkua

Suolattu kuha
400g kuhafileetä ruodottomana
Merisuolaa

Tilli-piimävinaigrette
1 dl piimää
½ dl tilliä
½ dl rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
½ tl suolaa

Pikkelöidyt kurkut
1 dl vettä
½ dl sokeria
0,25 dl väkiviinaetikkaa
1 kurkku

IMG_7546.JPGMausta kuhafileet suolalla ja anna maustua jääkaapissa kelmuun käärittynä seuraavaan päivään.
Leikkaa annospaloiksi ja paahda fileen pintaa tulikuumalla kuivalla paistinpannulla.
***
Valmista pikkelöidyt kurkut. Kiehauta vesi, sokeri ja etikka.
Leikkaa kurkku pituussuunnassa kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi.
Kaada jäähtynyt liemi päälle ja anna maustua vähintään tunnin verran, mieluiten seuraavaan päivään.
***
Valmista tilli-piimävinaigrette. Laita öljy ja tilli tehosekoittimeen. Aja sileäksi.
Lisää piimän sekaan etikka ja suola.
Sekoita öljy piimän sekaan juuri ennen tarjoilua. Koristele annosta granaattiomenan siemenillä.

IMG_7552.JPG

Kananpoikaa, paahdettua ohraa, herkkusientä ja juuriselleriä

4 kpl kananpojan rintafileetä
2 dl ohrasuurimoita
suolaa
juuriselleri
rasia herkkusieniä
kylmäpuristettua rypsiöljyä
suolaa, mustapippuria
rasia vesikrassia

IMG_7555.JPGIMG_7560.JPG

Keitä ohra suolalla maustetussa vedessä kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan; kokonaisten, esikypsytettyjen suurimoiden keittoaika on n. 35 minuuttia. Valuta kypsä ohra hyvin ja anna "kuivahtaa". Paista ohra pannulla rapeaksi runsaassa öljyssä.

Leikkaa herkkusienistä ohuita siivuja. Paista kuultavaksi öljyssä, mausta suolalla.

Viipaloi kuorittu selleri ohuelti "kolikoiksi". Hyvä väline tähän on esimerkiksi ns. mandoliini. Paista viipaleita hetki pannulla voissa tai öljyssä, jotta selleri hieman pehmenee. Mausta ripauksella hyvää suolaa.

Mausta kananrinnat suolalla ja pippurilla ja paista ne pannulla kypsiksi. 

Kokoa annos. Nosta kanafilee ohrapedille, lisää päälle herkkusienet sekä sellerilastut. Huuhtele vesikrassit ja viimeistele annos niillä.

Minä tein annokselle vielä erillisen kastikkeen. Olen hyvin ihastunut tervamarinadiin, joka valmistetaan helposti laittamalla kattilaan 2 dl vettä ja yksi iso paketti Leijona -karkkeja. Tämä kastike toimi annoksen kanssa loistavasti.

IMG_7562.JPG

Lakkaparfait, pala leipäjuustoa ja lakkahilloa

Jälkiruoaksi kokeilin ensimmäistä kertaa itse tehtyä lakkaparfaitia eli lakkajäädykettä, leipäjuustoa ja lakkahilloa. Lakkaparfait on kerrassaan upea lopetus illalliselle. Se on helppo tehdä ja se on taivaallisen hyvää, ja kun lautasella on myös leipäjuustoa ja lakkahilloa - on koko trio maan mainioin. Kylkeen hieman kahvia ja tietysti Meukow V.S.O.P konjakkia!

Lakkaparfait:
400 g lakkahilloa (voi laittaa vähemmänkin)
2 cl lakkalikööriä
2 kananmunaa
½ dl sokeria
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria

IMG_7563.JPG

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa myös kerma ja mausta se vaniljasokerilla.

Yhdistä vaahdot. Lisää lakkalikööri ja lisää varovasti nostellen lakkahillo.

Huuhdo kylmällä vedellä esim. rengasvuoka ja kaada seos vuokaan. Peitä kelmulla ja jäädytä vähintään 5 tuntia, mielellään yön yli. Kasta vuoka kuumaan veteen ja kumoa vadille. Koristele halutessasi esim. lakoilla. Anna sulaa hetki jääkaapissa, jotta kakusta tulee leikattavaa.

Upeille ruokalajeille arvoisensa viini

Ruokajuomia hankkiessani olin kokonaan unohtanut, että on loppiainen ja Alko on tunnetusti pyhinä kiinni. Tarkoituksena oli ainakin alkuruoalle ostaa oma viininsä, mutta tällä kertaa oli vedettävä kokonaisuus yhdellä viinillä. Ja silloinhan pöytään kannetaan vain parasta!

IMG_7587.JPGNicolas Feuillatte Réserve Champagne Brut

Tällä kertaa pöytään pääsi Nicolas Feuillatten erittäin kuiva samppanja.

Nicolas Feuillatte Brut Reserve samppanjaa on kellarikypsytetty vähintään 15 kuukautta.

Nicolas Feuillatten tarina on ollut hohdokas ja eksoottinen matka New Yorkista Tunisiaan, Australian kautta samppanjan synnyinseudulle, Eperney'hin. Hän loi uransa pikakahvin kehittäjänä ja toimi myöhemmin diplomaattina Afrikassa, erikoisosaamisenaan kahvin ja kaakaon tuonti. Hänet nähtiin New Yorkin suihkuseura-piireissä Sophia Lorenin seurassa ja golfia hän pelasi Kennedyjen ja Aristotle Onassiksen kanssa.

Nelikymppisenä hän kyllästyi kultaiseen elämään ja myi Keskuspuiston asuntonsa Valentinolle ja muutti Australiaan valokuvauksen innoittamana. Kohtalokas puhelinsoitto muutti hänen elämänsä; hän oli perinyt 12 hehtaaria parasta maata Champagnen seudulta. 

IMG_7550.JPGNicolas loi oman samppanjan ensin ystävilleen. Vuonna 1976 hän perusti yrityksen, Champagne Nicolas Feuillatten, luottaen silmiinpistävien persoonallisuuksien - Lauren Bacall, Jackie Onassis ja Yves Saint Laurent - promootiovoimaan. "Champagne is for fun!" sanoi Nicolas Feuillatte, ja vuonna 1986 Champagne Nicolas Feuillatte ja viljelijöiden yhteenliittymä, Centre Vinicole de la Champagne (CVC) yhdistyivät. Yhdistyminen takasi Nicolas Feuillattelle laadukaiden rypäleiden saamisen sekä laajat resurssit. Hintojen pitäminen kuluttajaystävällisenä on edelleen yksi yrityksen pääfilosofioista.
***

Hillitty tuoksu on hennon paahteinen, mineraalinen ja kypsän omenainen. Keskitäyteläinen maku on kuiva, mutta reilun hedelmäinen. Siinä on tuoksun aromien lisäksi erotettavissa tuntuvaa sitruunaisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Tyylikkäät kuplat kannattavat makua hieman suuta supistavaan, mutta veden kielelle nostattavaan jälkivaikutelmaan.

Mielestäni viini toimi hienosti sekä kuhan että kanan kanssa, joten valkoviinin puuttuminen pelistä ei minua yhtään haitannut. Tämä samppanja on myös erinomainen ja tyylikäs aperitiivi ja sen hinta-laatusuhde on hyvä.

IMG_7575.JPG

Ihanan aurinkoiset ja talviset säät ovat myös saapuneet Suomeen ja pakkastakin on juuri sopivasti. Näistä ilmoista kannattaa nyt todellakin nauttia - vaikka sitten koulun penkiltä! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi, 2018, hiljaiselo, koulu alkaa, kalaruoka, suolattua kuhaa, tilli-piimävinaigrette, pikkelöity kurkku, kananpoika, paahdettu ohra, herkkusieni, juuriselleri, lakkaparfait, lakkajäädyke, leipäjuusto, lakkahillo

Fine Dining Blog Series, osa 1: Restoran Ribe, Tallinna

Maanantai 13.11.2017 klo 23:08

Vihdoinkin ensimmäinen Fine Dining blogisarjan postaus saadaan ulos! Tätä on odotettu ja pakko sanoa että aloitus tälle blogisarjalle Tallinnassa oli mitä onnistunein.

Ribe_logo_originaalroheline.png

Ensimmäiseksi ravintolaksi blogisarjalle valikoitui itseasiassa Tripadvisorin arvostelujen perusteella Ravintola Ribe (Restoran Ribe), joka täytti tänä vuonna 10 vuotta - eli sen ovet ovat olleet avoinna vuodesta 2007 lähtien. Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva ravintola Ribe on ollut sen avaamisesta lähtien sekä paikallisten että turistien jatkuvassa suosiossa. Suosion osoittaa jokavuotinen sijoitus Viron kymmenen parhaan ravintolan listoissa ja vuonna 2015 Skandinavian lehden "Whites guide" mukaan Ribe kuului Viron 25 parhaan ravintolan joukkoon.

Riben tuoretta lähiruokaa sisältävät annokset valmistuvat pohjoismaisella tyylillä ja ranskalaisella taidolla sekä tietämyksellä.

Illan menu viineineen vei kielen mennessään!

En yleensä jännitä ravintoloihin menoa, mutta nyt matkatessamme kohti ravintolaa, vatsanpohjassani oli hieman perhosia. Minulla oli ravintolalta hirmuisen kovat odotukset ja jokainen niistä täyttyi!

IMG_04011.JPG

Ravintola ei ulkoa näyttänyt kovin kummoiselta ja sisältä se oli hyvin pohjoismainen - paljon mustaa ja valkoista. Kattaus oli kaunis ja ruoka-annokset upeat ja erittäin hyvänmakuiset.

Rankan matkapäivän jälkeen tuntuu mahtavalta istahtaa valmiiksi katettuun pöytään ja unohtaa kiireet. Tarjoilija tiedustelee ensin mitä tahtoisimme juoda samalla kun katselemme menuja.

IMG_03701.JPG

Juhlapäivän kunniaksi olin ensin ajatellut ottaa alkuun lasin samppanjaa, mutta mietin että tulen saamaan viinistä tarpeekseni tämän ateriakokonaisuuden yhteydessä ja niin sainkin. Siispä alkujuomaksi valikoitui Gin Tonic, joka oli muuten parasta Gin Tonicia mitä olen koskaan juonut. Ginin ja tonic-veden suhde oli juuri oikea.

Päätimme valita listalta kolmen ruokalajin menun, joka sisälsi alkuun kermaista kurpitsakeittoa ja parmesanjuustoa, keskelle ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta ja jälkiruoaksi tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä sekä kolmen viinin viinipaketin.

IMG_03741.JPG

Ennen alkuruokaa ruokahalua lämmiteltiin keittiön tervehdyksellä, Vuohenjuustokermaa ja karamellisoitua saksanpähkinää. Ruoan asettelu oli aivan mahtava ja kekseliäs - ensimmäinen WOW-efekti nähtiin ja kuultiin jo tässä vaiheessa. Kuka keksisi vääntää lusikan ja tehdä siitä tarjoiluastian? Mahtavaa! Vuohenjuustokerma karamellisoidulla saksanpähkinällä oli taivaallisen hyvä aloitus menulle. Erittäin herkullista!

IMG_03811.JPG

Alkuruoan kumppaniksi pöytään tuotiin valkoviini Ranskasta, Melody Gros Manseng Sauvignon, jonka raikkaan hedelmäinen tuoksu ja makukin sai jo itsessään toisen WOW-efektin aikaan.

IMG_03761.JPG

Viinin kumppanina toimi alkuruokana kermainen kurpitsakeitto ja parmesanjuusto. En tiedä miksi minulla on keittoja kohtaan ravintoloissa aina pieniä negatiivisia ennakkoluuloja, mutta nyt ne ennakkoluulot menivät kyllä niin täysin nurin kuin vain voi. En ole ehkä eläessäni syönyt mitään noin hyvää. Tätä täytyy kokeilla kotonakin! Kun viimein yhdistin keiton ja viinin, oli kolmannen WOW-efektin aika! Tasapainoisen upea yhdistelmä täyteläistä keittoa, hieman parmesanjuustoa ja hedelmäisen raikasta valkoviiniä vei kielen heti mennessään - iso käsi Riben sommelier Tanel Turk!

IMG_03751.JPG

Täyteläisen keiton jälkeen vatsa tuntuu jo hieman täydeltä, joka huolestutti minua. Edessä olisi kuitenkin vielä kaksi ruokalajia. Mietin, että mahdankohan jaksaa vielä. 

IMG_03791.JPG

Ennen pääruokaa pöytään tuodaan punaviini Espanjasta, Altos Ibéricos Parcelas de Graciano 2014, joka tulee Torresilta. Torresin viinit ovat minulle ennestään tuttuja El Torosta. Viinissä oli mielestäni melko kevyt tuoksu. Maussa ja tuoksussakin voi aistia kypsää kirsikkaa. Väri on Tempranillo-rypäleelle tunnusomainen, syvänpunainen.

IMG_03871.JPG

Punaviinin seuraksi pöytään tuotiin pääruokana ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta. Härkä oli erittäin mureaa ja melkein jopa suussasulavaa ja kun haarukkaan saatiin lihan lisäksi hieman sipulia, juuriselleriä ja kastiketta sekä hieman viiniä kyytipojaksi oli makuelämys sanoinkuvailemattoman hyvä. Viinin pienen tanniinisuuden vuoksi se hieman kuivatti suuta kylmiltään, mutta kun kuvioihin tuli ruoka, tanniinien suuta kuivattava vaikutus väheni huomattavasti, vaikka liha ei ollutkaan medium-kypsää.

IMG_03831.JPG

IMG_03851.JPG

Melko tuhdin pääruoan jälkeen ajattelin, että miten tulen jaksamaan vielä jälkiruoan. Yllätykseksemme myös jälkiruoalle oli valittu viini sillä olimme kuvitelleet että ruoan kanssa tarjotaan vain kaksi viiniä. Pienen kokoni vuoksi minulla alkoi tässä vaiheessa olla hieman humalainen olo, joten olisin voinut jättää kolmannen viinin väliin.

IMG_03911.JPG

Jälkiruokaviini tulee Ranskasta, Domaine L'ermitage Le Grenache. Erittäin makea, kirsikkainen, viikunainen ja kaakaomainenkin maku on pelkiltään mielestäni turhan makea ja saa hieman irvistämään, mutta sinihomejuuston tai suklaakakkujen kanssa toimiva viini.

IMG_03991.JPG

Viinin seuraksi pöytään ilmestyi illan viimeinen ruokalaji eli jälkiruoka, tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä. Viini ja suklaamousse toimivat erinomaisesti keskenään luoden todella maukkaan yhdistelmän. Suklaamousse peitti todella hyvin viinin liiallisen makeuden. Jotain jälkiruoasta jäi uupumaan - hapankermajäätelö ei ollut minun makuuni, mutta mousse oli erinomaista varsinkin yhdessä viinin kanssa.

IMG_03921.JPG

IMG_03951.JPG

Illallinen oli erittäin onnistunut - ruoat viineineen olivat erittäin herkullisia ja palvelu oli hyvää, joten uskon palaavani Ribeen ruokailemaan vielä joskus.

image1-28leosk.png

Ravintola Riben arvostelu Tripadvisorissa:

Palvelu: 3,5/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 5/5

Kokonaisarvosana: 4/5

IMG_04101.JPG

Loppuun vielä kuva hotellista jossa yövyimme.
Hotel Kreutzwald, Tallinna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fine dining, blog series, restoran, ribe, ravintola, tallinna, tallinn, ruoka, food, wine, viini