Kasvisruokaa ja Sauvignon Blancia

Keskiviikko 14.11.2018 klo 10:00

Bongasin lokakuussa Juomavinkin nettisivuilta mielenkiintoisen kasvisruokareseptin, jota päätin tänään harmaan syyspäivän ratoksi kokeilla. 

Syksyn aikana kasvisruoat ovat alkaneet kiinnostaa minua entistä enemmän ja olen tajunnut, että kasviksista voi saada aikaan jotain todella maukasta. Nyt sesongissa olevat sienet ovat yksi lempiherkkujani ja niistä saa loihdittua monenmoista.

Tänään ei kuitenkaan keskitytä sieniin, vaan ryhdyin valmistamaan paahdettua suippopaprikaa, ohraa, bataattia ja wasabimajoneesia.

IMG_7999.JPG

Ruoan kaikki komponentit; niin bataatit, paprika ja sen täyte kuin wasabimajoneesi toimivat keskenään todella hyvin. Herkullista kasvisruokaa.

IMG_8015.JPG

Ruoan seurana maistelin australialaista Oxford Landing Sauvignon Blanc 2015 valkoviiniä. Oxford Landing -viinitila sijaitsee Murray-joen varrella, lähellä Waikerien kaupunkia. Wyndham Hill Smith, neljännen polven viininviljelijä Smithin perheestä, aloitti viininviljelyn alueella vuonna 1958. Oxford Landing on saanut
nimensä entisaikojen lammasfarmareilta, jotka pysähtyivät joen varrelle lampaitansa juottamaan. Oxford Landig kuuluu Hill Smithin perheen omistamalle 160-vuotiaalle Yalumban viiniliikkeelle.

Brittiläinen Samuel Smith perusti Yalumban vuonna 1849. Hän toi tuolloin perheensä Australian Angastoniin uuden elämän toivossa. Samuel Smith osti 30 eekkeriä maata ja raivasi sen poikansa kanssa – ensimmäiset köynnökset istutettiin kuun valossa.

Viini on lasissa vaalean oljenkeltaista ja hieman vihertävää.
Tuoksusta voi aistia Sauvignon Blanc rypäleelle ominaista mustaherukan lehteä. Siitä voi löytää lisäksi sitruunaa, karviaismarjaa, hieman ruohoa ja yrttisyyttä. Maku seuraa tarkasti tuoksun aromeja.

Viini toimii annoksen kanssa hienosti ja kokonaisuus on varsin tasapainoinen.


Ruokareseptit:

2 suippopaprikaa

Täyte:

2,5 dl vettä

0,75 dl Torino ohranhelmiä
½ kasvisliemikuutio
50 g ruskeita herkkusieniä tai siitakesieniä
25 g cheddar-juustoa
½ prk (60 g) smetanaa
Suolaa
Mustapippuria
Pari oksaa persiljaa
2 pienehköä bataattia
Voita
Wasabimajoneesi:
1 dl Hellman’s majoneesia
¼ tl Wasabitahnaa
Tilkka sitruunamehua
Suolaa

Aloita laittamalla bataatit uuniin. Laita uunivuoan pohjalle pieni kerros karkeaa merisuolaa ja laita bataatit suolan päälle. Kypsennä 175 asteisessa uunissa n. 1,5 tuntia tai kunnes bataatit ovat pehmeitä ja kypsiä. Anna jäähtyä.

Tee wasabimajoneesi sekoittamalla sen aineet keskenään niin, että wasabi sekoittuu majoneesiin kunnolla.

Tee sitten paprikan täyte. Keitä Torino ohranhelmiä kasvisliemessä 15min. Kaada vesi pois.

Viipaloi sienet ja paista niitä öljytyllä pannulla hetki. Lisää sienet ohran joukkoon. Raasta cheddar joukkoon, lisää smetana, mausteet ja hakattu persilja. Sekoita hyvin.

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Halkaise paprikat pitkittäin, poista siemenet ja valkoiset osat. Täytä paprikan sisäpuoli täytteellä ja aseta täyte alaspäin uunipellille.
Kypsennä paprikoita uunissa 8-10 min tai kunnes pinta alkaa reilusti tummua.
Ota sivuun.

Leikkaa bataatista 2 cm paksuja siivuja, poista kuori ja halkaise puolikuun muotoon. Paista pannulla voissa kunnes saavat hyvän paistopinnan.

Nosta paprika lautaselle ja poista paprikan kuori. Kokoa annos.

Resepti (c) Juomavinkki.fi
Linkki reseptiin >>

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvikset, kasvisruoka, viini, valkoviini, sauvignon blanc, oxford

Uusi vuosi, uudet kujeet

Sunnuntai 7.1.2018 klo 20:58

Hei vaan ja iloista uutta vuotta jokaiselle!

Kuukausi on taas vierähtänyt ihan hiljaiselolla - on ollut vaikea keksiä kirjoitettavaa, mutta luulen koulun alkamisen vilkastuttavan kirjoitusintoja, kun on jotain mitä kertoa.

Joulu ja uusivuosi meni minun osaltani melko rauhallisissa merkeissä. Vietin jouluni pääasiassa mökillä sukulaisteni kanssa ja uusivuosi meni ihan kotipuolessa. Myös keittiössä on tullut vuoden vaihteen jälkeen häärittyä enemmän ja vähemmän. Uusivuosi on tuonut mukanaan myös suunnitelmia blogin ja nettisivujen uuden ilmeen luomisesta. Blogi tulee saamaan mm. uuden ulkoasun ja kaikkea muutakin.

Koulunpenkki kutsuu

Tosiaan olen myös maanantaina (eli huomenna) aloittamassa tarjoilijan opintojani Salpauksessa, kuten etusivun nollautuvasta laskurista voi huomata. Opintoni kestävät 1,5 vuotta, mutta uskon hieman kiriväni sitä aikaa ja uskon opintojeni keston tippuvan vain vuoteen.

Opintoja lähden aloittamaan todella avoimin ja positiivisin mielin. Kartoitusjaksolta ehdin saada jo kivoja koulukavereita, joten uskon että koulunpenkille palaaminen on erittäin mukava juttu. Yksi asia mitä opinnoilta eniten odotan on työssäoppimiset: haluan nähdä erilaisia ravintoloita, työskennellä erilaisissa ravintoloissa ja nähdä eri ravintoloiden toimintamalleja ja sen kautta kehittää itseäni. Alan työntekijällä itsensä kehittäminen on hyvin tärkeää, jotta voi pysyä mukana alan trendeissä ja kehityksessä.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Eilen lauantaina sai kyllä todeta kokkaamisen olevan vaarallista puuhaa. Testailin isältäni ja tädiltäni saamaa uutta Victorinoxin keittiöveistä, juuriselleriä leikellen. Tietenkin onnistuin satuttamaan sormeni ja tekemään ilkeän näköisen syvän haavan sormeeni. Ei siinä auttanut muu kuin kesken ruoanlaiton lähteä päivystykseen sormea näyttämään. Hoitaja liimasi sormen ja äkkiä takaisin kotiin ruoanlaittoa jatkamaan.

Kokkailin lauantain kunniaksi kolmen ruokalajin illallisen, joka sisälsi alkuruoaksi paistettua kuhafileetä, tilli-piimävinaigrettea ja pikkelöityä kurkkua. Pääruoaksi kananpoikaa, paahdettua ohraa, herkkusientä ja juuriselleriä. Ja jälkiruoaksi herkullista, itsetehtyä lakkaparfaitia (lakkajäädykettä), pala leipäjuustoa ja lakkahilloa. Ruoat olivat onnistuneita ja niitä voi huoletta tehdä joskus uudelleenkin. Reseptit alla.

Alkuruoan reseptiikasta vastaa keittiömestari Arto Rastas ja pääruoan reseptiikasta keittiömestari Pekka Terävä

IMG_7543.JPG

Suolattua kuhaa, tilli-piimävinaigrettea ja pikkelöityä kurkkua

Suolattu kuha
400g kuhafileetä ruodottomana
Merisuolaa

Tilli-piimävinaigrette
1 dl piimää
½ dl tilliä
½ dl rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
½ tl suolaa

Pikkelöidyt kurkut
1 dl vettä
½ dl sokeria
0,25 dl väkiviinaetikkaa
1 kurkku

IMG_7546.JPGMausta kuhafileet suolalla ja anna maustua jääkaapissa kelmuun käärittynä seuraavaan päivään.
Leikkaa annospaloiksi ja paahda fileen pintaa tulikuumalla kuivalla paistinpannulla.
***
Valmista pikkelöidyt kurkut. Kiehauta vesi, sokeri ja etikka.
Leikkaa kurkku pituussuunnassa kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi.
Kaada jäähtynyt liemi päälle ja anna maustua vähintään tunnin verran, mieluiten seuraavaan päivään.
***
Valmista tilli-piimävinaigrette. Laita öljy ja tilli tehosekoittimeen. Aja sileäksi.
Lisää piimän sekaan etikka ja suola.
Sekoita öljy piimän sekaan juuri ennen tarjoilua. Koristele annosta granaattiomenan siemenillä.

IMG_7552.JPG

Kananpoikaa, paahdettua ohraa, herkkusientä ja juuriselleriä

4 kpl kananpojan rintafileetä
2 dl ohrasuurimoita
suolaa
juuriselleri
rasia herkkusieniä
kylmäpuristettua rypsiöljyä
suolaa, mustapippuria
rasia vesikrassia

IMG_7555.JPGIMG_7560.JPG

Keitä ohra suolalla maustetussa vedessä kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan; kokonaisten, esikypsytettyjen suurimoiden keittoaika on n. 35 minuuttia. Valuta kypsä ohra hyvin ja anna "kuivahtaa". Paista ohra pannulla rapeaksi runsaassa öljyssä.

Leikkaa herkkusienistä ohuita siivuja. Paista kuultavaksi öljyssä, mausta suolalla.

Viipaloi kuorittu selleri ohuelti "kolikoiksi". Hyvä väline tähän on esimerkiksi ns. mandoliini. Paista viipaleita hetki pannulla voissa tai öljyssä, jotta selleri hieman pehmenee. Mausta ripauksella hyvää suolaa.

Mausta kananrinnat suolalla ja pippurilla ja paista ne pannulla kypsiksi. 

Kokoa annos. Nosta kanafilee ohrapedille, lisää päälle herkkusienet sekä sellerilastut. Huuhtele vesikrassit ja viimeistele annos niillä.

Minä tein annokselle vielä erillisen kastikkeen. Olen hyvin ihastunut tervamarinadiin, joka valmistetaan helposti laittamalla kattilaan 2 dl vettä ja yksi iso paketti Leijona -karkkeja. Tämä kastike toimi annoksen kanssa loistavasti.

IMG_7562.JPG

Lakkaparfait, pala leipäjuustoa ja lakkahilloa

Jälkiruoaksi kokeilin ensimmäistä kertaa itse tehtyä lakkaparfaitia eli lakkajäädykettä, leipäjuustoa ja lakkahilloa. Lakkaparfait on kerrassaan upea lopetus illalliselle. Se on helppo tehdä ja se on taivaallisen hyvää, ja kun lautasella on myös leipäjuustoa ja lakkahilloa - on koko trio maan mainioin. Kylkeen hieman kahvia ja tietysti Meukow V.S.O.P konjakkia!

Lakkaparfait:
400 g lakkahilloa (voi laittaa vähemmänkin)
2 cl lakkalikööriä
2 kananmunaa
½ dl sokeria
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria

IMG_7563.JPG

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa myös kerma ja mausta se vaniljasokerilla.

Yhdistä vaahdot. Lisää lakkalikööri ja lisää varovasti nostellen lakkahillo.

Huuhdo kylmällä vedellä esim. rengasvuoka ja kaada seos vuokaan. Peitä kelmulla ja jäädytä vähintään 5 tuntia, mielellään yön yli. Kasta vuoka kuumaan veteen ja kumoa vadille. Koristele halutessasi esim. lakoilla. Anna sulaa hetki jääkaapissa, jotta kakusta tulee leikattavaa.

Upeille ruokalajeille arvoisensa viini

Ruokajuomia hankkiessani olin kokonaan unohtanut, että on loppiainen ja Alko on tunnetusti pyhinä kiinni. Tarkoituksena oli ainakin alkuruoalle ostaa oma viininsä, mutta tällä kertaa oli vedettävä kokonaisuus yhdellä viinillä. Ja silloinhan pöytään kannetaan vain parasta!

IMG_7587.JPGNicolas Feuillatte Réserve Champagne Brut

Tällä kertaa pöytään pääsi Nicolas Feuillatten erittäin kuiva samppanja.

Nicolas Feuillatte Brut Reserve samppanjaa on kellarikypsytetty vähintään 15 kuukautta.

Nicolas Feuillatten tarina on ollut hohdokas ja eksoottinen matka New Yorkista Tunisiaan, Australian kautta samppanjan synnyinseudulle, Eperney'hin. Hän loi uransa pikakahvin kehittäjänä ja toimi myöhemmin diplomaattina Afrikassa, erikoisosaamisenaan kahvin ja kaakaon tuonti. Hänet nähtiin New Yorkin suihkuseura-piireissä Sophia Lorenin seurassa ja golfia hän pelasi Kennedyjen ja Aristotle Onassiksen kanssa.

Nelikymppisenä hän kyllästyi kultaiseen elämään ja myi Keskuspuiston asuntonsa Valentinolle ja muutti Australiaan valokuvauksen innoittamana. Kohtalokas puhelinsoitto muutti hänen elämänsä; hän oli perinyt 12 hehtaaria parasta maata Champagnen seudulta. 

IMG_7550.JPGNicolas loi oman samppanjan ensin ystävilleen. Vuonna 1976 hän perusti yrityksen, Champagne Nicolas Feuillatten, luottaen silmiinpistävien persoonallisuuksien - Lauren Bacall, Jackie Onassis ja Yves Saint Laurent - promootiovoimaan. "Champagne is for fun!" sanoi Nicolas Feuillatte, ja vuonna 1986 Champagne Nicolas Feuillatte ja viljelijöiden yhteenliittymä, Centre Vinicole de la Champagne (CVC) yhdistyivät. Yhdistyminen takasi Nicolas Feuillattelle laadukaiden rypäleiden saamisen sekä laajat resurssit. Hintojen pitäminen kuluttajaystävällisenä on edelleen yksi yrityksen pääfilosofioista.
***

Hillitty tuoksu on hennon paahteinen, mineraalinen ja kypsän omenainen. Keskitäyteläinen maku on kuiva, mutta reilun hedelmäinen. Siinä on tuoksun aromien lisäksi erotettavissa tuntuvaa sitruunaisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Tyylikkäät kuplat kannattavat makua hieman suuta supistavaan, mutta veden kielelle nostattavaan jälkivaikutelmaan.

Mielestäni viini toimi hienosti sekä kuhan että kanan kanssa, joten valkoviinin puuttuminen pelistä ei minua yhtään haitannut. Tämä samppanja on myös erinomainen ja tyylikäs aperitiivi ja sen hinta-laatusuhde on hyvä.

IMG_7575.JPG

Ihanan aurinkoiset ja talviset säät ovat myös saapuneet Suomeen ja pakkastakin on juuri sopivasti. Näistä ilmoista kannattaa nyt todellakin nauttia - vaikka sitten koulun penkiltä! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi, 2018, hiljaiselo, koulu alkaa, kalaruoka, suolattua kuhaa, tilli-piimävinaigrette, pikkelöity kurkku, kananpoika, paahdettu ohra, herkkusieni, juuriselleri, lakkaparfait, lakkajäädyke, leipäjuusto, lakkahillo

Fine Dining Blog Series, osa 1: Restoran Ribe, Tallinna

Maanantai 13.11.2017 klo 23:08

Vihdoinkin ensimmäinen Fine Dining blogisarjan postaus saadaan ulos! Tätä on odotettu ja pakko sanoa että aloitus tälle blogisarjalle Tallinnassa oli mitä onnistunein.

Ribe_logo_originaalroheline.png

Ensimmäiseksi ravintolaksi blogisarjalle valikoitui itseasiassa Tripadvisorin arvostelujen perusteella Ravintola Ribe (Restoran Ribe), joka täytti tänä vuonna 10 vuotta - eli sen ovet ovat olleet avoinna vuodesta 2007 lähtien. Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva ravintola Ribe on ollut sen avaamisesta lähtien sekä paikallisten että turistien jatkuvassa suosiossa. Suosion osoittaa jokavuotinen sijoitus Viron kymmenen parhaan ravintolan listoissa ja vuonna 2015 Skandinavian lehden "Whites guide" mukaan Ribe kuului Viron 25 parhaan ravintolan joukkoon.

Riben tuoretta lähiruokaa sisältävät annokset valmistuvat pohjoismaisella tyylillä ja ranskalaisella taidolla sekä tietämyksellä.

Illan menu viineineen vei kielen mennessään!

En yleensä jännitä ravintoloihin menoa, mutta nyt matkatessamme kohti ravintolaa, vatsanpohjassani oli hieman perhosia. Minulla oli ravintolalta hirmuisen kovat odotukset ja jokainen niistä täyttyi!

IMG_04011.JPG

Ravintola ei ulkoa näyttänyt kovin kummoiselta ja sisältä se oli hyvin pohjoismainen - paljon mustaa ja valkoista. Kattaus oli kaunis ja ruoka-annokset upeat ja erittäin hyvänmakuiset.

Rankan matkapäivän jälkeen tuntuu mahtavalta istahtaa valmiiksi katettuun pöytään ja unohtaa kiireet. Tarjoilija tiedustelee ensin mitä tahtoisimme juoda samalla kun katselemme menuja.

IMG_03701.JPG

Juhlapäivän kunniaksi olin ensin ajatellut ottaa alkuun lasin samppanjaa, mutta mietin että tulen saamaan viinistä tarpeekseni tämän ateriakokonaisuuden yhteydessä ja niin sainkin. Siispä alkujuomaksi valikoitui Gin Tonic, joka oli muuten parasta Gin Tonicia mitä olen koskaan juonut. Ginin ja tonic-veden suhde oli juuri oikea.

Päätimme valita listalta kolmen ruokalajin menun, joka sisälsi alkuun kermaista kurpitsakeittoa ja parmesanjuustoa, keskelle ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta ja jälkiruoaksi tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä sekä kolmen viinin viinipaketin.

IMG_03741.JPG

Ennen alkuruokaa ruokahalua lämmiteltiin keittiön tervehdyksellä, Vuohenjuustokermaa ja karamellisoitua saksanpähkinää. Ruoan asettelu oli aivan mahtava ja kekseliäs - ensimmäinen WOW-efekti nähtiin ja kuultiin jo tässä vaiheessa. Kuka keksisi vääntää lusikan ja tehdä siitä tarjoiluastian? Mahtavaa! Vuohenjuustokerma karamellisoidulla saksanpähkinällä oli taivaallisen hyvä aloitus menulle. Erittäin herkullista!

IMG_03811.JPG

Alkuruoan kumppaniksi pöytään tuotiin valkoviini Ranskasta, Melody Gros Manseng Sauvignon, jonka raikkaan hedelmäinen tuoksu ja makukin sai jo itsessään toisen WOW-efektin aikaan.

IMG_03761.JPG

Viinin kumppanina toimi alkuruokana kermainen kurpitsakeitto ja parmesanjuusto. En tiedä miksi minulla on keittoja kohtaan ravintoloissa aina pieniä negatiivisia ennakkoluuloja, mutta nyt ne ennakkoluulot menivät kyllä niin täysin nurin kuin vain voi. En ole ehkä eläessäni syönyt mitään noin hyvää. Tätä täytyy kokeilla kotonakin! Kun viimein yhdistin keiton ja viinin, oli kolmannen WOW-efektin aika! Tasapainoisen upea yhdistelmä täyteläistä keittoa, hieman parmesanjuustoa ja hedelmäisen raikasta valkoviiniä vei kielen heti mennessään - iso käsi Riben sommelier Tanel Turk!

IMG_03751.JPG

Täyteläisen keiton jälkeen vatsa tuntuu jo hieman täydeltä, joka huolestutti minua. Edessä olisi kuitenkin vielä kaksi ruokalajia. Mietin, että mahdankohan jaksaa vielä. 

IMG_03791.JPG

Ennen pääruokaa pöytään tuodaan punaviini Espanjasta, Altos Ibéricos Parcelas de Graciano 2014, joka tulee Torresilta. Torresin viinit ovat minulle ennestään tuttuja El Torosta. Viinissä oli mielestäni melko kevyt tuoksu. Maussa ja tuoksussakin voi aistia kypsää kirsikkaa. Väri on Tempranillo-rypäleelle tunnusomainen, syvänpunainen.

IMG_03871.JPG

Punaviinin seuraksi pöytään tuotiin pääruokana ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta. Härkä oli erittäin mureaa ja melkein jopa suussasulavaa ja kun haarukkaan saatiin lihan lisäksi hieman sipulia, juuriselleriä ja kastiketta sekä hieman viiniä kyytipojaksi oli makuelämys sanoinkuvailemattoman hyvä. Viinin pienen tanniinisuuden vuoksi se hieman kuivatti suuta kylmiltään, mutta kun kuvioihin tuli ruoka, tanniinien suuta kuivattava vaikutus väheni huomattavasti, vaikka liha ei ollutkaan medium-kypsää.

IMG_03831.JPG

IMG_03851.JPG

Melko tuhdin pääruoan jälkeen ajattelin, että miten tulen jaksamaan vielä jälkiruoan. Yllätykseksemme myös jälkiruoalle oli valittu viini sillä olimme kuvitelleet että ruoan kanssa tarjotaan vain kaksi viiniä. Pienen kokoni vuoksi minulla alkoi tässä vaiheessa olla hieman humalainen olo, joten olisin voinut jättää kolmannen viinin väliin.

IMG_03911.JPG

Jälkiruokaviini tulee Ranskasta, Domaine L'ermitage Le Grenache. Erittäin makea, kirsikkainen, viikunainen ja kaakaomainenkin maku on pelkiltään mielestäni turhan makea ja saa hieman irvistämään, mutta sinihomejuuston tai suklaakakkujen kanssa toimiva viini.

IMG_03991.JPG

Viinin seuraksi pöytään ilmestyi illan viimeinen ruokalaji eli jälkiruoka, tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä. Viini ja suklaamousse toimivat erinomaisesti keskenään luoden todella maukkaan yhdistelmän. Suklaamousse peitti todella hyvin viinin liiallisen makeuden. Jotain jälkiruoasta jäi uupumaan - hapankermajäätelö ei ollut minun makuuni, mutta mousse oli erinomaista varsinkin yhdessä viinin kanssa.

IMG_03921.JPG

IMG_03951.JPG

Illallinen oli erittäin onnistunut - ruoat viineineen olivat erittäin herkullisia ja palvelu oli hyvää, joten uskon palaavani Ribeen ruokailemaan vielä joskus.

image1-28leosk.png

Ravintola Riben arvostelu Tripadvisorissa:

Palvelu: 3,5/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 5/5

Kokonaisarvosana: 4/5

IMG_04101.JPG

Loppuun vielä kuva hotellista jossa yövyimme.
Hotel Kreutzwald, Tallinna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fine dining, blog series, restoran, ribe, ravintola, tallinna, tallinn, ruoka, food, wine, viini