Syntymäpäivänautintoja // Ravintola Roux

Sunnuntai 11.11.2018 klo 21:03

Kerran vuodessa olen antanut itselleni luvan käydä nauttimassa lahtelaisen Ravintola Roux'n herkuista ja tällä kertaa se osui minun syntymäpäivälleni.

Edellisen kerran kävin Rouxissa tämän vuoden alussa ja siitä postauksen voit lukea täältä >>.

Saapuessamme ravintolaan siellä oli melko rauhallista joka hieman yllätti. Olimme valmistautuneet siihen, että ravintola on täynnä, mutta olimme erittäin tyytyväisiä, kun melutaso ei noussut illan aikana kovin korkeaksi.

Image-12.png

Illallisen alkuun tarjoilijamme tiedustelee tuttuun tapaan, haluaisimmeko kenties aloitella kuohuvan merkeissä, samalla eri menuihin tutustuen. Hetken mietinnän jälkeen totean että no mikä ettei...

Tarjoilija suosittelee meille ranskalaista Antech Cuvée Tradition Demi Sec kuohuviiniä. Puoli makea kuohuviini on kypsän hedelmäinen. Viini on valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä 18 kuukautta kypsyttäen.

Olin tehnyt ruokavalinnat jo ennen ravintolaan tuloa, joten päätös oli minulle helppo. Toki aina myös seitsemän ruokalajin maistelumenu houkuttelee ja olenkin päättänyt joskus sen tilata. Tänään kuitenkin alkuun herkkutattikeittoa, päälle naudanfilettä ja jälkiruoaksi vadelmasorbettia. Ennen alkuruokaa ruokahalua lämmitellään kurpitsapyreellä ja friteeratulla lehtikaalilla kera yrttiöljyn - maistuu ja toimii!

Image-13.png

On ensimmäisen suositusviinin aika ja pöytään tuodaan Domaine Jean Collet et Fils Chablis AOC 2017. Chardonnay rypäleestä valmistettu nuori valkoviini on melko hapokas, täyteläinen ja hedelmäinen. 

Viini toimii varsin hyvin pöytään ilmestyvän herkkutattikeiton, tryffelivoissa paistetun herkkutatin ja sherrykerman seurana. Rakastan sienikeittoja ja tämä oli tähän mennessä paras sellainen mitä olen syönyt! Todella herkullista.

Image-15.png

Image-16.png

On pääruoan vuoro ja sen seuraksi pöytään tuodaan Kanonkop Kadette Cape Blend 2015. Cabernet Sauvignon ja Merlot rypäleistä valmistettu viini on täyteläinen ja Cabernet rypäleelle ominainen mustaherukkaisuus puskee lasista selkeästi nenään. Viini on muutenkin tuoksultaan herkullisen marjainen.

Pöytään viinin kumppaniksi ilmestyy naudanfileetä, vahvaa sipulilientä ja peruna-sinihomejuustoterriiniä ja löytyypä lautaselta myös todella samettista ja herkullista sipulipyreetä. Kokonaisuus toimii hyvin ja annos on juuri sopivan kokoinen. Varsinkin Rouxin tarjoama naudanliha on todella herkullista, pehmeää ja niin suussasulavaa. 

Image-17.png

Image-18.png

On jälkiruoan vuoro ja vatsa alkaa olla täysi. Ennen jälkiruokaa pöytään tuodaan Anselmann Orlega Beerenauslese 2016. Makean viinin tuoksusta ensimmäisenä tulee mieleen hillottu ananas ja trooppiset hedelmät. Se voisi mennä hyvin sellaisenaankin ruoan päätteeksi.

Auslese saa loistavan parin pöytään ilmestyvästä keltavadelmasorbetista, jugurtti-vaniljamoussesta ja rapeasta kaurasta. Kokonaisuus on loistava ja annos on erittäin kaunis ja houkuttelevan näköinen. Hieno päätös onnistuneelle illalliselle.

Image-19.png

Image-20.png

Jälleen kerran onnistunut ilta, hyvää ruokaa ja erinomaista palvelua! Ensi vuonna uudelleen!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravintola, roux, ravintolaroux, syntymäpäivä, illallinen

Itsenäisyyspäivän päivällinen ravintola Casselissa

Torstai 7.12.2017

Hei vaan, ja hyvää myöhäistä Itsenäisyyspäivää itse kullekkin!

Tarkoitukseni oli tehdä ravintola Casselista seuraava Fine Dining blogisarjan postaus, mutta valitettavasti ravintola tuotti minulle pettymyksen, joten päätin jättää Casselin blogisarjastani sivuun. Vaikka Casseli ei olekaan puhtaasti Fine Diningia - vaan enemmän Bistro-puolta, olisin silti mielelläni ottanut sen mukaan. Kuitenkaan eilinen tarjonta ei ollut sitä mitä odotin...

Pidin Casselissa ruokailua itseasiassa Itsenäisyyspäiväni kohokohtana ja kun kohokohta tuottaa pettymyksen, menee päivä totaalisesti vähän pilalle. Olimme varanneet ravintolasta ajoissa pöydän ja meille oli luvattu, että saamme rauhassa nauttia kolmen ruokalajin päivällisen. Varauksen yhteydessä ei oltukaan sitten mainittu, että Bistro lista ei ole ollenkaan käytössä, vaan tarjotaan pelkästään Itsenäisyyspäivän suositusmenu alkupalapöydällä ja itse valittavalla pääruoalla. Huh, mikä pettymys ja tässä vaiheessa peli oli pelattu! Olin jo ehtinyt valita Bistro listalta mieleisen ateriakokonaisuuden.

Perusruokaa, ehkä vähän ylihintaan

Vielä ravintolaan mennessä tunnelma oli korkealla ja odotin paljon niin palvelulta kuin ruoaltakin. Kattaus oli kaunis ja se lisäsi odotuksiani. Kaikki oli tässä vaiheessa vielä hienosti.

IMG_04701.JPG

Alkuun tarjoilija tiedusteli, mitä tahtoisimme juoda alkuun ja päätimme, että päivällinen aloitetaan juhlavasti kuohuviinillä, Satavuotiaan Suomen kunniaksi.

IMG_04741.JPG

Pöytään tuotiin lasillinen Masi Moxxé Brut 2016 kuohuviiniä. Pinot Grigio ja Verduzzo rypälelajikkeista valmistettu, erittäin kuiva, hapokas ja sitruunainen kuohuviini oli hieno aloitus päivälliselle. Odotukset sen kun vain kasvoivat.

Tämän jälkeen tarjoilija jätti meidät hetkeksi nauttimaan aperitiivista, kunnes tuli tiedustelemaan mitä söisimme. Tässä vaiheessa tunnelma sitten latistuikin, kun sain kuulla yllätyksekseni ettei ravintola tarjoa muuta kuin yhtä menuuta. Tästä olisi voinut kertoa jopa varauksen yhteydessä. 

IMG_04761.JPG

Kun sain suurimman kiukkuni nieltyä, oli aika siirtyä alkupalapöydän antimien ääreen. Ihan kiva, perinteinen buffa.

IMG_04771.JPG

Pääruoaksi tilasin Paistettua siikaa Ahvenanmaalta, porkkana-voikastiketta ja juurespyreetä. Mukavan näköinen annos, juurespyree oli taivaallisen hyvää, siika oli siikaa josta en erityisemmin pidä, mutta ihan hyvää siiaksi. 

IMG_04781.JPG

Tämän päivällisen paras ja näyttävin ruokalaji oli jälkiruoka, kaunis Suomi 100 annos. Tälläisestä mä tykkään. Jälkiruoassa oli yhdistetty Suomalaisia jälkiruokamakuja ja annoksen nimi oli Sinistä ja Valkoista-Suomi 100 v.

IMG_04801.JPG

IMG_04811.JPG

Päivällinen viineineen maksoi hieman päälle 70 euroa, ihan kohtuuhintaista - olisin toki voinut maksaa tästä lystistä vähemmänkin. Kokemus oli ihan jees kokemus, ei hyvä, mutta en nyt sanoisi että huonokaan.

Ravintola Casselin arvostelu:

Palvelu: 3/5
Ruoka: 3/5
Hinta-laatusuhde: 2,5/5

Kokonaisarvosana: 3/5

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyyspäivä, ravintola casseli, lahti, suomi 100

Viinitasting ravintola Casselissa 16.11.

Keskiviikko 22.11.2017 klo 22:53

Vihdoin on elämäni ensimmäinen viinitasting käyty kokeilemassa! Siirtyessäni ravintola-alalle töihin ja opiskelemaan en vielä kuvitellut kiinnostuvani viineistä niin paljon, että tekisin siitä itselleni harrastuksen. Kuitenkin pikkuhiljaa aloin työn kautta kiinnostua viineistä enemmän - luin niistä, aloin maistella erilaisia puna- ja valkoviinejä ja yritin etsiä niistä eri ominaisuuksia.

Lopulta halusin viedä harrastukseni uudelle tasolle ja liityin Lahden Viiniseura Munskänkarna ry:hyn. Viiniseura järjestää useita kertoja vuodessa erilaisia viinitapahtumia, kuten tasting-tilaisuuksia ja viinikoulutuksia.

Tapasillallinen ja neljän viinin tasting

Tapasillallinen ja neljän viinin tasting-tilaisuus järjestettiin Lahdessa, ravintola Casselissa. Illan emäntänä toiminut ravintolapäällikkö (Chef de Table, Confrérie de la Chaine Rôtisseurs)
Tiia-Mari Virtanen esitteli viinien lisäksi Casseli ravintoloiden toimintaa.

Ravintola_casseli_pallo1.png

Casseli ravintolat on perustettu vappuna, vuonna 1999 ja se sijaitsee Lahdessa, Ankkurinlahden alueella. Casseli-ravintolat siirtyi yksityiseksi vuonna 2002. Ennen Casselin perustamista sen paikalla toimi Lahden Lasitehdas. Gastronominen huippuosaaminen toi Casselille Rôtisseurs-kilvet vuonna 2006.

IMG_04191.JPG

Illallistarjonnassa oli Casselin bistrolistalta löytyviä herkkuja, mm. Casselin Sapaksia: Napolin salamia, Viinitarhurin juustoa, Coppa-kinkkua, Kalamata-oliiveja ja viiriäisen muna sekä Lakritsigraavattua lohta ja Scampeja. Todella herkullista.

IMG_04181.JPG

Illan juomiksi oli valittu 4 eri viiniä (2 valkoviiniä ja 2 punaviiniä) ja rypäleinä edustivat Pinot Noir, Riesling, Montepulciano, Sangiovese, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Tinto Fino (Tempranillo).

1. Spätburgunder trocken Balc de Noir 2015

IMG_04201.JPG

Jos lähdetään liikkeelle oikeasta reunasta, ensimmäisenä on vuorossa Spätburgunder trocken Balc de Noir 2015, valkoviini joka edustaa Pinot Noir -rypälettä.

Rypäleet tulevat kvartsin ja liuskekiven hallitseman Münsterer Rheinbergin tarhalta. Viini on kirkas, hennon kullankeltaisen värinen ja se on kylmäkäytetty terästankeissa. Viini on aromeiltaan ruohoisa ja mausteinen, mukana on sitrusta, omenaa ja melonia. Maussa hallitsee pirteä, nuori hedelmä ja makeuden sekä hapokkuuden miellyttävä tasapaino, jossa on selkeää vihreää yrttiä taustalla. Jälkimaku on pitkä ja mausteinen.

Jäännössokeri 6,8g/l, hapokkuus 6,1g/l.

2. Schmitges Riesling trocken 2015

IMG_04211.JPG

IMG_04271.JPG

Toinen viini oikealta tulee Moselin alueelta Saksasta ja se on Schmitges Riesling trocken 2015, valkoviini joka nimensä mukaisesti edustaa Riesling -rypälettä.

Viini on väriltään läpikuultavan vaaleankeltainen, hieman vihertävä. Tuoksu on rehevä ja hapokas - siinä on sitruunaa ja vihreitä elementtejä, aavistus mineraalisuutta - tyypillinen nuori Riesling. Maku on hapokas ja hyvin rakentunut, taustalla päärynää ja melonia.

Mainio klassinen viini mm. bratwurstin ja hapankaalin kera ja se sopii myös erinomaisesti grillatuille makean veden kaloille ja runsaamminkin maustetuille ruoille.

Jäännössokeri 9,6g/l, hapokkuus 7,9g/l.

3. Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic

IMG_04221.JPG

Nyt päästään ensimmäiseen punaviinilasiin, ja se on oikealta vasemmalle katsottaessa Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic, ja viini edustaa Montepulciano ja Sangiovese -rypäleitä eli se on kahden rypäleen sekoiteviini.

Luomuviini, jonka väri on tumman rubiinin punainen. Tuoksussa on luumua ja kirsikkaa, maku on keskitäyteläinen ja siinä on hieman kypsää lakritsaa ja hedelmäisyyttä. Makua ryhdittävät miellyttävän napakat tanniinit ja tekevät siitä oivallisen kumppanin monille liharuoille ja runsaanmakuisille tomaattipohjaisille pastaruoille.

4. Pradorey Roble 2013

IMG_04231.JPG

Illan viimeinen nautittava punainen viini tulee Espanjasta, Pradorey Roble 2013, ja se edustaa Tempranillo (95%), Cabernet Sauvignon (3%) ja Merlot (2%) -rypäleitä. Se on edellisen punaviinin tapaan sekoiteviini.

Viini on kirkas, siinä on kirsikanpunainen väri ja violetti reuna. Tuoksu on melko voimakas - siitä löytyy metsämarjoja, kahvia, vaniljaa, savuisuutta ja ripaus tammisuutta. Maku on pehmeä ja pyöreän marjainen, miellyttävä happoisuus ja pitkä maku. Jälkimaussa on hyvä hedelmäisyys. Viiniä on tammikypsytetty 3 kuukautta.

Kaksi ylitse muiden

Illan aikana mietin useasti, kumpi kahdesta punaviinistä ja kumpi kahdesta valkoviinistä on mielestäni parempi ja tulin siihen lopputulokseen, että kaikista parhaimmaksi nousi Riesling, eli toinen viini oikealta vasemmalle katsottuna. Mutta jos täytyy valita myös paras punaviini, niin ehdottomasti toiseksi viimeinen punaviini, joka siis edusti Montepulciano ja Sangiovese -rypäleitä.

Ekstrana tässä postauksessa ajattelin kertoa perustietoa näiden kahden "parhaan" viinin tuottajista, joten olkaapa hyvät:

Schmitges Riesling trocken 2015 - Andreas Schmitges

Andreas Schmitgesin viinitilalla Erdenissä, Moselin laaksossa, on sukutilan pitkät perinteet ja menestyksekäs historia. Se mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa asiakirjoissa vuonna 1744, joskin vuosisatojen kuluessa viinitarhat ovat usein muuttuneet kokonsa, muotonsa ja perhesiteidensä kautta.

Vuonna 1990 nykyinen omistaja Andreas Schmitges, otti tilan vetovastuun, yhdessä vaimonsa Waltraudin ja kahden poikansa kanssa. Näinä vuosina he ovat työskennelleet kovasti ja saaneet kunnioitettavan, maailmanlaajuisen asiakaskunnan. Tilan viinien nykyilme on pitkän, kunnianhimoisen projektin tulos ja se on vaatinut innovatiivista ajattelua, investointeja uusimpaan teknologiaan, suvun perinteiden mukaisen ajattelun viinin tekemiseen, erinomaisen viinitarhojen sijainnin ja suotuisat sääolosuhteet.

Schmitges viljelee pääasiassa klassisia lajikkeita, tarhojen jakautuessa Rieslingin (82 %), Rivanerin (15 %) ja Pinot Blancin (3 %) kesken. Osa köynnöksistä on vielä alkuperäisistä juurakoista. Viininvalmistuksessa Schmitges yhdistää perinteitä ja modernia tekniikkaa. Juuri korjatut viinirypäleet lepäävät mehun kanssa kuorikontaktissa 12–48 tuntia hapettomassa tilassa. Tämän jälkeen puristus tapahtuu hellävaroin pneumaattisesti. Tämä takaa maksimaalisen määrän uutteita viiniin ja mahdollisimman vähäisen määrän karvaiden makuaineiden irtoamista rypäleistä. Noin 24 tuntia myöhemmin mehu erotetaan sedimentistä. Kylmäkäyminen alkaa terästankeissa noin kahden päivän jälkeen 8 ° – 14 °C-lämpötilassa, makeat viinit alemmissa lämpötiloissa. Tämä takaa maksimaalisen hedelmäisyyden ja tuoreuden viinille. Kypsyminen jatkuu ruostumattomassa teräksessä hapettomassa tilassa, säilyttäen näin maksimaaliset aromit. 
***

Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic - Umani Ronchi

Umani Ronchi tunnetaan laadukkaiden viinien tuottajana sekä Marchen että Abruzzon alueella. Viinitalo sijaitsee Osimon kaupungissa Marchessa ja sen johtajana toimii Michele Bernetti. Vuonna 2002 hän päätti laajentaa toimintaa Abruzzon alueelle hankkimalla 30 hehtaarin kokoisen viinitilan Colli Teramanesta. Nykyään Umani Ronchilla on yhteensä 200 hehtaaria viinitarhoja. He panostavat paitsi paikallsiin alkuperäisrypäleisiin Verdicchioon, Rosso Coneroon ja Montepulcianoon niin myös kansainvälisiin lajikkeisiin kuten Chardonnay, Sauvignon Blanc, Merlot ja Cabernet Sauvignon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viini, maistelu, wine, tasting, ravintola, casseli

Fine Dining Blog Series, osa 1: Restoran Ribe, Tallinna

Maanantai 13.11.2017 klo 23:08

Vihdoinkin ensimmäinen Fine Dining blogisarjan postaus saadaan ulos! Tätä on odotettu ja pakko sanoa että aloitus tälle blogisarjalle Tallinnassa oli mitä onnistunein.

Ribe_logo_originaalroheline.png

Ensimmäiseksi ravintolaksi blogisarjalle valikoitui itseasiassa Tripadvisorin arvostelujen perusteella Ravintola Ribe (Restoran Ribe), joka täytti tänä vuonna 10 vuotta - eli sen ovet ovat olleet avoinna vuodesta 2007 lähtien. Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva ravintola Ribe on ollut sen avaamisesta lähtien sekä paikallisten että turistien jatkuvassa suosiossa. Suosion osoittaa jokavuotinen sijoitus Viron kymmenen parhaan ravintolan listoissa ja vuonna 2015 Skandinavian lehden "Whites guide" mukaan Ribe kuului Viron 25 parhaan ravintolan joukkoon.

Riben tuoretta lähiruokaa sisältävät annokset valmistuvat pohjoismaisella tyylillä ja ranskalaisella taidolla sekä tietämyksellä.

Illan menu viineineen vei kielen mennessään!

En yleensä jännitä ravintoloihin menoa, mutta nyt matkatessamme kohti ravintolaa, vatsanpohjassani oli hieman perhosia. Minulla oli ravintolalta hirmuisen kovat odotukset ja jokainen niistä täyttyi!

IMG_04011.JPG

Ravintola ei ulkoa näyttänyt kovin kummoiselta ja sisältä se oli hyvin pohjoismainen - paljon mustaa ja valkoista. Kattaus oli kaunis ja ruoka-annokset upeat ja erittäin hyvänmakuiset.

Rankan matkapäivän jälkeen tuntuu mahtavalta istahtaa valmiiksi katettuun pöytään ja unohtaa kiireet. Tarjoilija tiedustelee ensin mitä tahtoisimme juoda samalla kun katselemme menuja.

IMG_03701.JPG

Juhlapäivän kunniaksi olin ensin ajatellut ottaa alkuun lasin samppanjaa, mutta mietin että tulen saamaan viinistä tarpeekseni tämän ateriakokonaisuuden yhteydessä ja niin sainkin. Siispä alkujuomaksi valikoitui Gin Tonic, joka oli muuten parasta Gin Tonicia mitä olen koskaan juonut. Ginin ja tonic-veden suhde oli juuri oikea.

Päätimme valita listalta kolmen ruokalajin menun, joka sisälsi alkuun kermaista kurpitsakeittoa ja parmesanjuustoa, keskelle ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta ja jälkiruoaksi tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä sekä kolmen viinin viinipaketin.

IMG_03741.JPG

Ennen alkuruokaa ruokahalua lämmiteltiin keittiön tervehdyksellä, Vuohenjuustokermaa ja karamellisoitua saksanpähkinää. Ruoan asettelu oli aivan mahtava ja kekseliäs - ensimmäinen WOW-efekti nähtiin ja kuultiin jo tässä vaiheessa. Kuka keksisi vääntää lusikan ja tehdä siitä tarjoiluastian? Mahtavaa! Vuohenjuustokerma karamellisoidulla saksanpähkinällä oli taivaallisen hyvä aloitus menulle. Erittäin herkullista!

IMG_03811.JPG

Alkuruoan kumppaniksi pöytään tuotiin valkoviini Ranskasta, Melody Gros Manseng Sauvignon, jonka raikkaan hedelmäinen tuoksu ja makukin sai jo itsessään toisen WOW-efektin aikaan.

IMG_03761.JPG

Viinin kumppanina toimi alkuruokana kermainen kurpitsakeitto ja parmesanjuusto. En tiedä miksi minulla on keittoja kohtaan ravintoloissa aina pieniä negatiivisia ennakkoluuloja, mutta nyt ne ennakkoluulot menivät kyllä niin täysin nurin kuin vain voi. En ole ehkä eläessäni syönyt mitään noin hyvää. Tätä täytyy kokeilla kotonakin! Kun viimein yhdistin keiton ja viinin, oli kolmannen WOW-efektin aika! Tasapainoisen upea yhdistelmä täyteläistä keittoa, hieman parmesanjuustoa ja hedelmäisen raikasta valkoviiniä vei kielen heti mennessään - iso käsi Riben sommelier Tanel Turk!

IMG_03751.JPG

Täyteläisen keiton jälkeen vatsa tuntuu jo hieman täydeltä, joka huolestutti minua. Edessä olisi kuitenkin vielä kaksi ruokalajia. Mietin, että mahdankohan jaksaa vielä. 

IMG_03791.JPG

Ennen pääruokaa pöytään tuodaan punaviini Espanjasta, Altos Ibéricos Parcelas de Graciano 2014, joka tulee Torresilta. Torresin viinit ovat minulle ennestään tuttuja El Torosta. Viinissä oli mielestäni melko kevyt tuoksu. Maussa ja tuoksussakin voi aistia kypsää kirsikkaa. Väri on Tempranillo-rypäleelle tunnusomainen, syvänpunainen.

IMG_03871.JPG

Punaviinin seuraksi pöytään tuotiin pääruokana ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta. Härkä oli erittäin mureaa ja melkein jopa suussasulavaa ja kun haarukkaan saatiin lihan lisäksi hieman sipulia, juuriselleriä ja kastiketta sekä hieman viiniä kyytipojaksi oli makuelämys sanoinkuvailemattoman hyvä. Viinin pienen tanniinisuuden vuoksi se hieman kuivatti suuta kylmiltään, mutta kun kuvioihin tuli ruoka, tanniinien suuta kuivattava vaikutus väheni huomattavasti, vaikka liha ei ollutkaan medium-kypsää.

IMG_03831.JPG

IMG_03851.JPG

Melko tuhdin pääruoan jälkeen ajattelin, että miten tulen jaksamaan vielä jälkiruoan. Yllätykseksemme myös jälkiruoalle oli valittu viini sillä olimme kuvitelleet että ruoan kanssa tarjotaan vain kaksi viiniä. Pienen kokoni vuoksi minulla alkoi tässä vaiheessa olla hieman humalainen olo, joten olisin voinut jättää kolmannen viinin väliin.

IMG_03911.JPG

Jälkiruokaviini tulee Ranskasta, Domaine L'ermitage Le Grenache. Erittäin makea, kirsikkainen, viikunainen ja kaakaomainenkin maku on pelkiltään mielestäni turhan makea ja saa hieman irvistämään, mutta sinihomejuuston tai suklaakakkujen kanssa toimiva viini.

IMG_03991.JPG

Viinin seuraksi pöytään ilmestyi illan viimeinen ruokalaji eli jälkiruoka, tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä. Viini ja suklaamousse toimivat erinomaisesti keskenään luoden todella maukkaan yhdistelmän. Suklaamousse peitti todella hyvin viinin liiallisen makeuden. Jotain jälkiruoasta jäi uupumaan - hapankermajäätelö ei ollut minun makuuni, mutta mousse oli erinomaista varsinkin yhdessä viinin kanssa.

IMG_03921.JPG

IMG_03951.JPG

Illallinen oli erittäin onnistunut - ruoat viineineen olivat erittäin herkullisia ja palvelu oli hyvää, joten uskon palaavani Ribeen ruokailemaan vielä joskus.

image1-28leosk.png

Ravintola Riben arvostelu Tripadvisorissa:

Palvelu: 3,5/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 5/5

Kokonaisarvosana: 4/5

IMG_04101.JPG

Loppuun vielä kuva hotellista jossa yövyimme.
Hotel Kreutzwald, Tallinna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fine dining, blog series, restoran, ribe, ravintola, tallinna, tallinn, ruoka, food, wine, viini

Kulissien takana

Torstai 19.10.2017

Hei vaan,

Kuukausi on taas vierähtänyt täysin blogia kirjoittamatta. Työt ovat yksinkeraisesti vieneet kaiken ajan ja jaksamisen. Pikkujoulukauden lähestyessä viikonlopuista on alkanut tulla yhä vilkkaampia; El Toroon ei nimittäin meinaa saada perjantai -tai lauantai-iltapäivistä alkaen paikkaa ilman varausta. Arki on ollut toistaiseksi vielä rauhallisempaa. Aikakin on vierähtänyt hirveän nopeasti, sillä jäljellä on enää alle 1½ kuukautta harjoitteluani Torossa.

Olen jonkin aikaa aikonut kirjoittaa siitä, mitä tarjoilijan työn "kulissien takana" tapahtuu. Mitä tapahtuu keittiön ovien sisäpuolella? Asiakkaan silmin tarjoilijan työ on tilauksen vastaanottamista, pöytien kattamista, tarjoilemista ja asiakkaan laskuttamista. Se ei kuitenkaan ole pelkästään sitä.

Jos lähdetään liikkeelle heti keittiön ovien takaisesta maailmasta, ensimmäisenä minun silmääni pistää tiskipöydällä oleva tiskivuori - siitä tekee mieli juosta aina ohi ja olla kuin ei olisi huomaavinaankaan koko tiskivuorta. Ei vaan, oikeasti - varsinkin kiireisinä päivinä tiskin hoitaminen töissä on mukavan rentouttavaa puuhaa ja se onkin hyvä syy paeta hetkeksi salin meteliä. Meillä töissä yleensä kokit hoitavat töidensä ohessa myös tiskihuollon, mutta kiireisenä aikana sitä tekevät myös tarjoilijat. Eli kaikki te jotka sanotte, että tarjoilijat vaan tiskaa - haistakaa home :)

Yleensä ihmiset ajattelevat, että kokit hoitavat koko ruokarumban. Meillä El Torossa tarjoilijat tekevät mm. asiakkaiden alkusalaatit sekä kaikki jälkiruoat. Itse en erityisemmin pidä jälkiruokien tekemisestä - varsinkaan jäätelöpallojen pyörittämisestä, mutta onneksi löytyy mukavampiakin vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi El Torossa itse valmistettu Creme Brulee eli paahtovanukas tai suklaafondant. 

Jos mennään keittiöstä eteenpäin, kohtaan pakkasen ja kylmiön, kuiva-ainevaraston ja viinavaraston. Tarjoilijan työ on myös paljon kantamista: haetaan tavaraa pakkasesta ja kylmiöstä, pakkanen on yleensä enemmän kokkien aluetta, mutta kylmiössä käyvät myös tarjoilijat useammin. Kuiva-ainevarasto ja viinavarasto puolestaan on tarjoilijoiden valtakuntaa. 

Viikottaiseen kuorman purkamiseen osallistuvat yhdessä sekä kokit että tarjoilijat. Kokit hoitavat ruoka-aineiden kuorman purun ja tarjoilijoille jää yleensä juomakuormien purkaminen. Meillä El Torossa tulee kuorma kahdesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tarjoilija, työ, kulissien, takana, ravintola