Mallasviskiä jälkkärissä // Ravintola Taivaanranta

Keskiviikko 5.2.2020 klo 18:39

IMG_00751.JPG

Alunperin minun ei ollut tarkoitus tehdä tätä postausta vielä, mutta työkiireideni vuoksi en ole vielä päässyt tekemään postauksia, joita olen ajatellut. Mutta aloitetaan tällä, ennenkun pääsen käsiksi pian ilmestyviin herkullisiin ruokaresepti-postauksiini.

Kävin viikko sitten illastamassa lahtelaisessa Ravintola Taivaanrannassa ja kokeilemassa mitä herkkuja ravintolan uudelta á la carte -listalta löytyy. Tuntuu ja näyttää siltä, että ravintola nostaa koko ajan tasoaan - ruoan suhteen. 

Astuessani ravintolaan tunnelma oli varsin kiireisen oloinen vaikka ravintola oli varsin tyhjä ja sain hetkisen odotella tiskillä tarjoilijaa.
Alun aperitiivitiedustelun jälkeen saan listan eteeni, johon ehdinkin netissä jo tutustua. Listalta löytyy alkupaloiksi etanoita, härkäcarpacciota, lohiseljankaa. Myös vegaanit on huomioitu listalla kasviskofta ja tattirisotto annoksilla. Pääruokapuolelta löytyy peräti kolmessa muodossa nautaa, porsasta, lintua sekä kuhaa ja haukea.

IMG_00721.JPG

Olin jo ennalta päättänyt että haluan maistaa ruoan seurana jotain Teerenpelin panimon olutta. Kyselin tarjoilijalta suositusta, joka kävisi sekä valitsemani alku- ja pääruoan kanssa. Tarjoilijan suositus, vaalea luomulager, Luomuleevi oli kyllä nappivalinta kokonaisuudelle. Maltainen, ruohoisen yrttinen, tuoksultaan myös banaania ja päärynää muistuttava olut toimi hyvin läpi aterian.

IMG_00701.JPG

Alkuruoaksi päätin valita listalta viskiglaseerattua naudan carpacciota sisäfileestä, paahdettua parmesaania, pippurimajoneesia ja pikkelöityjä vihanneksia. Annoksessa on yksinkertaisen hienot maut. Kun haarukassa oli vähän kaikkea ja maistoi yhdessä oluen kanssa, annoksen maut räjähtivät loistavasti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Loistava yhdistelmä. Annoksen paahdettu parmesaani ei tosin ollut omaan makuuni, maku oli hyvin voimakas - mielestäni se olisi toiminut tuoreena, annoksen päälle raastettuna paremmin.

IMG_00731.JPG

Pääruoaksi listalta valikoitui paistettua fasaaninrintaa Wanantaan fasaanitilalta, kauden kasviksia, tryffelivoita ja madeirakastiketta. Koko annos ja sen maut olivat todella loistavat, vaikka alkuvaikutelmaltaan fasaani tuntui hiukan kuivalta. Annoksen maut olivat niin hyvät, ettei se välttämättä olisi tarvinnut olutta taikka viiniä viimeistelemään makukokemusta. Mukana ollut madeirakastike oli yksi parhaista koskaan maistamistani kastikkeista. Keittiö on todella onnistunut.

IMG_00761.JPG

IMG_00781.JPG

Jälkiruoaksi maistelin mallasviskillä maustettua kaura-vaniljapannacottaa, humalaa ja kirsikkasorbettia. Annoksessa oli varsin voimakkaat maut - jopa turhankin voimakkaat - joka hieman häiritsi. Yhdistelmä oli kuitenkin herkullinen voimakkaista mauista huolimatta. Annos on kaunis ja houkuttelevan näköinen.

Lahdessa Rautatienkadulla sijaitseva Taivaanranta on ehdottomasti yksi kantapaikoistani. Tunnelma ja palvelu on rentoa, ripeää ja ystävällistä. Ruoka on jokaisella käyntikerrallani ollut erittäin herkullista ja henkilökunta on ammattitaitoista. Iso suositus!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravintola, taivaanranta, päivällinen, lahti, mallasviski, olut

Kultaa lautasella // Rouxin uusi menu hurmasi

Perjantai 24.1.2020 klo 10:00

Hei vaan!

Blogi onkin ehtinyt olla jo vuoden verran täysin suljettuna, mutta yhtenä päivänä tuli jostain idea uudelleen avaamisesta. Ja tässä on nyt ensimmäinen postaus vuoteen...

Kävin viime viikolla maistelemassa Ravintola Rouxin uutta menua. Pitkään on ollut mietinnässä maistella ravintolan 7-ruokalajin maistelumenua ja vihdoinkin hoidin itselleni aikaa tähän elämykseen. Saavuin ravintolaan torstai-iltana ilman pöytävarausta ja paikalla oli muutama muu pöytäseurue, joten tilaa oli hyvin.

Illallinen aloitettiin keittiön tervehdyksellä; punajuurikeittoa, tai pikemminkin borsch-keittoa smetanalla höystettynä pienestä espressokupista tarjoiltuna.

IMG_00141.JPG

Ajattelin aluksi, etten ottaisi menulle laisinkaan viinipakettia, mutta jokin ääni sanoi minulle, että se on otettava - mutta puolikkaana.

Menun ensimmäiselle alkuruoalle suositusviininä tuli Villa Conchi Reserva Cava Extra Brut Imperial 2013.

Villa Conchi on Javier Ruiz de Galarretan 2013 perustama Cava-talo, jonka tuotteille luonteenomaista ovat raikkaus, nykyaikaisuus sekä tyylikkyys.

Viinin tuoksu on raikas ja kypsän hedelmäinen. Siitä löytyi omenaa ja aprikoosia sekä paahtoleipämäisiä aromeja. Kuiva maku on sekin raikas ja kypsän hedelmäinen. Rypäleet Cavalle tutut Xarel.lo (40%), Macabeo (30%), Parellada (20%). Lisäksi viinissä on käytetty Chardonnayta (10%).

IMG_00161.JPG

Alkuruoaksi pöytään tuli tietysti tämän hetken sesonkiherkkuja. Annoksen blini sai seurakseen Päijänteen muikun mätiä, punasipulia, smetanaa ja kylmäsavustettua poropaistia

IMG_00201.JPG

Alkuruoan blinin täytteenä olevan kylmäsavustetun poropaistin seuraksi tarjoilija tarjosi minulle maistiaiseksi Italialaista herkkua Piemontesta: Fontanafredda Langhe Nebbiolo 2016.

Piemonten merkittävimpiin tuottajiin lähes kahdeksan miljoonan pullon vuosituotannollaan lukeutuva Fontanafredda on kansainvälisesti tunnettu erityisesti Barolo -viineistään. Italian ensimmäisen kuninkaan Victor Emmanuel II:n vuonna 1858 perustama viinitalo kerää rypäleet omien tarhojensa lisäksi lähes 400 sopimusviljelijän palstoilta Piemonten kaikilta merkittävimmiltä alkuperäalueilta.

Tuoksu on herkullinen, marjainen ja siitä löytyy myös yrttisyyttä sekä kukkaisuutta; viikunaa, hapankirsikkaa, ruusua sekä mausteisuutta. Maku on keskitäyteläinen ja pehmeä. Pirteä hapokkuus ja ryhdikkäät tanniinit ovat hyvässä tasapainossa. Onneksi tätä herkkua saa myös Alkon valikoimasta!

IMG_00211.JPG

Ennen seuraavaa alkuruokaa sain eteen valkoviinin Ranskan Alsacesta. Laurent Vogt Pinot Gris 2017 on minulle aivan uusi tuttavuus ja siitä tuli heti yksi lemppareistani valkoviineissä.

Vuonna 1970 Laurent Vogt osti perheelleen useita pieniä tarhoja Alsacen Golden Crown - alueelta. Nykyään viiniköynnöksiä viljellään 11 hehtaarin laajuudella, Wolxheimin, Avolsheimin, Dahlenheimin ja Molsheimin kuntien alueella. Vuosien kuluessa Laurent on siirtänyt tilan hoidon poikansa Thomasin ja tämän vaimon Sylvien vastuulle. Nuori sukupolvi on keskittynyt laadun kehittämiseen ja markkinointiin. Vuonna 2000 tila liittyi TYFLO -järjestöön sitoutuen luonnonmukaiseen viljelyyn ja biologisen ekosysteemin varjelemiseen tarhoilla. Tilan viinit ovat luomua.

Viinin tuoksusta löytyy makeutta ja kypsää trooppista hedelmää sekä kukkaisuutta ja hunajaa. Maku on täyteläinen ja aavistuksen makea (jäännössokeria 21g/l). 

 

IMG_00221.JPG

Ranskalainen Pinot Gris sai seurakseen herkullista lohipastramia, mallasleipää, mummon kurkkua ja wasabimajoneesia. Ravintola on löytänyt viinistä nappisuosituksen tälle annokselle. Kokonaisuus toimi loistavasti! Tämäkin viini löytyy onneksi Alkon valikoimasta, joten taidampa yrittää toteuttaa tämän loistoyhdistelmän kotikeittiössä.

IMG_00241.JPG

Seuraavaa ruokalajia varten, joka pöydällä seuraavana vuorossa olevista välineistä päätellen on keittoa, tuodaan seuraksi Prinz von Hessen Landgraf Riesling 2014 valkoviini Saksan Rheingausta.

Rheingaun laatuviinialueella sijaitsevat Hessenin tarhat ovat kooltaan noin 45 hehtaaria ja kuuluisimmat tarhat ovat Johannisberger Klaus, Winkeler Hasensprung, Winkeler Jesuitengarten ja Kiedricher Sandgrub. 
Hessenin visiona oli alusta lähtien luoda Rheingaun viinit, jotka olisivat poikkeuksellisen tunnistettavat. Ideologia perustui huippulaatuiseen terroiriin, täydelliseen rypäleiden laatuun ja talon omaan tyyliin; viinin selkeyteen ja raikkauteen, puhtaaseen hedelmäisyyteen sekä eläväiseen luonteeseen.
Nykyään tarhoilla viljellään pääsääntöisesti rieslingiä ja yli 60 % tarhoista on luokiteltu parhaimpaan kasvuluokkaan (Erste Gewächslagen).

Viinin tuoksu on raikas, hedelmäinen, kukkainen ja aromaattinen. Siitä löytyy myös edellisen Pinot Gris'n tapaan hieman makeutta (jäännössokeria 27,2g/l). Maku jatkuu tuoksun tapaan hyvin hedelmäisenä ja se on puolikuiva.

IMG_00261.JPG

Rouxin listalla on tällä hetkellä kahta eri keittovaihtoehtoa: hummeri-jokirapukeittoa ja sitten tämä toinen keitto, jonka sain eteeni. Joskus ravintoloiden ruokalistoja tarkastellessa olen hieman skeptinen joidenkin ruokalajien suhteen ja näin kävi näiden keittojen suhteen.

Lasissa olevasta Riesling-viinistä päättelin, että saan eteeni juurikin tämän rapukeiton, jonka suhteen en siis ollut laisinkaan skeptinen. Eteeni kuitenkin sain tämän skeptisyyttä herättävän tryffelillä maustetun puikulaperunakeiton, joka osoittautui heti ensimmäisen lusikallisen hulahtaessa suuhun niin herkulliseksi, että turhat skeptisyydet lensivät huitsin nevadaan. Taas kerran huomasin, kuinka yksinkertaisista raaka-aineista voidaan valmistaa suussasulavia ruokia, makuelämyksiä.

IMG_00331.JPG

Voi mikä leveä hymy levisi mun kasvoille, kun tämä, tämänhetkisiin lempiviineihini lukeutuva valkoviini Txomin Etxaniz Txakoli 2018 Espanjasta, Baskimaasta tuotiin pöytään.

Baskimaan sydämessä, Txueka-Etxaniz'n perhe tuottaa laadukkaita txakoli-viinejä Getarian kylän korkeilla rinteillä, meren välittömässä läheisyydessä.

Txomin Etxaniz viljelee kahta rypälettä: valkoista Hondarrabi Zuri -rypälettä ja tummaa Hondarrabi Beltzaa. Näistä rypäleistä valmistetaan tilan kaikki txakolit. Tilan viinitarhoja ympäröivät ruusupensaat, jotka auttavat huolehtimaan viiniköynnösten terveydestä. Ruusut oireilevat viiniköynnöksiä helpommin, joten kasvitaudit huomataan ajoissa ja niiden leviäminen köynnöksiin voidaan estää.

Viini on tuoksultaan raikas, merellinen ja mineraalinen; siitä löytyy kirpeää Granny Smith omenaa. Rutikuiva, erittäin hapokas maku toistaa tuoksun aromit. Se on kirpeä, mutta kepeä ja suolaisen mineraalinen, herkullinen viini.

IMG_00281.JPG

Kalapääruokana tarjottiin paneroitua madetta, fenkolivoissa paistettua hummeria, lakritsirisottoa ja hummerikastiketta. Annoksessa made oli minulle ihan uusi tuttavuus ja aluksi se oli listalla pippuroituna, mutta vaihtui myöhemmin paneroiduksi. Jälleen herra skeptisyys tulee esiin: minulle tulee paneroidusta kalasta aina väkisin mieleen kaupan pakastealtaasta noukittu paneroitu turskafilee -paketti.

Annos oli kuitenkin loistava ja kala oli oikein suunmukaista. Olen myös risottomiehiä, joten annoksen lakritsirisotto oli ihan tajunnan räjäyttävä juttu - nyt onkin sitten kotona purkki lakritsinjuurijauhetta ja risottoriisiä odottamassa. Niin hyvää se oli.

IMG_00311.JPG

IMG_00351.JPG

Väliin ennen lihapääruokaa tarjotaan limesorbettia ja Limocelloa.

IMG_00371.JPG
IMG_00381.JPG

Tarjoilijan muistivirheestä johtuen pöytään tuotiin ja lasiin kaadettiin ensin espanjalainen Muga Reserva 2015 punaviini Riojasta.

Bodegas Mugan viinitarhat ovat sijoittuneet Montes Obarensesin vuoriston juurelle, Rioja Altan alueelle. 

Viiniä on kypsennetty 6 kk perinteisissä suurissa Riojan tammitynnyreissä ja 24 kk pienissä tynnyreissä, jonka jälkeen vielä pullokypsytetty vähintään 12 kk. Tuoksussa kukkaisuutta täydentää ja pehmentää miellyttävä hedelmäisyys sekä mausteisuus, vaniljan, kookoksen ja savuisen tammen aromein. Maussa viini on tasapainoisen hapokas ja ennenkaikkea mausteinen punaisten marjojen ja vaniljaisuuden myötä. Rypäleet: Garnacha, Graciano, Mazuelo, Tempranillo.

Edetään kuitenkin nyt viiniin, joka oli oikeasti suosituksena seuraavalle annokselle: viini tulee Ranskan Bourgognesta: Roche de Bellene Bourgogne Pinot Noir 2015.

Viinin tuoksu on runsaan hedelmäinen ja siitä löytyy punaista marjaa, kuten vadelmaa ja karpaloa, luumua ja kukkaisuutta. Melko runsas, keskitäyteläinen, hapokas ja tanniininen viini on hyvässä tasapainossa. Viiniä on kypsytetty vanhoissa tammitynnyreissä ja se on käynyt myös malolaktisen käymisen. Viiniä ei ole kirkastettu, vain kevyesti suodatettu.

IMG_00391.JPG

Lihapääruokana tarjottiin riistalintua, timjamivoissa paistettua metsäkyyhkyn rintaa, tummaa suppilovahverokastiketta ja maa-artisokkaa pyreenä sekä sipsinä. Artisokkapyreen päältä löytyi myös appelsiinimehussa haudutettua viinirypälettä, joka maistui mielestäni ihan päärynältä.

Annoksen seurana tarjottu Pinot Noir toimi varsin hyvin riistaisen linnun ja lisukkeiden kanssa, mutta mielestäni myös ensin kaadettu riojalainen toimi hyvin, ellei jopa paremmin. 

IMG_00421.JPG

Menun loppuvaiheessa viinipullojen kuvaaminen hiukan unohtui (osin laiskana ihmisenä en jaksanut noukkia niitä viereiseltä pöydältä kuvausta varten). Seuraavana vuorossa on kuitenkin pieni juusto ennen varsinaista jälkiruokaa. Herkkujuustolan Vilho, Appenzeller-tyylinen puolikova juusto tarjottiin mustikka-kuusenkerkkähillon, saksanpähkinän ja ruislastun kanssa.

Juuston seurana tarjottiin portviiniä: Burmester 10 Years Old Tawny Port toimi varsin kivasti viinin kanssa. Tosin, itse en ymmärrä juuston ja portviinin yhdistelmää, koska olen enemmän tottunut nauttimaan juustoja punaviinin kanssa. Onneksi tarjoilija vinkkasi, että kannattaa säästää edellisen ruokalajin kyyhkylle vahingossa kaadettua riojalaista juuston kanssa maistettavaksi. Se toimikin juuston kanssa paremmin kuin portviini. Hyvä näin.

IMG_00451.JPG

IMG_00461.JPG

On hetkeen mielenkiintoisimman ja herkullisimman jälkiruoan aika: lakka-valkosuklaapannacotta, ruby-suklaafinancier ja 24 karaatin kultaa -annos oli loistava lopetus tälle makumatkalle.
Kyselin tarjoilijalta annoksessa mukana olevasta kullasta ja hän kertoi, että 22 ja 24 karaatin kulta on syötävää, mutta esimerkiksi 12 tai 18 karaatin kultaa ei voi enää syödä, koska se ei ole täysin puhdasta ja sisältää terveydelle haitallisia muita metalleja. Kultaa löytyy myös pullosta, esimerkiksi Blue Nun Gold Edition viinistä löytyy 22 karaatin aitoa lehtikultaa - muistan itsekkin lipittäneeni sitä kerran juhannuspäivänä mökkirannassa tätini kanssa aurinkoa ottamassa... Silloin, kun en tiennyt viineistä vielä hölyn pöläystäkään.

Mennään kuitenkin takaisin tähän jälkiruokaan ja sen kanssa tarjottuun viiniin: Itävallan Burgenlandista tuleva Nittnaus Beerenauslese Exquisit 2017 on onnistunut paritus jälkiruoalle. Viinin tuoksussa on persikkaa ja trooppisia hedelmiä. Maku on keskitäyteläinen, runsaan hedelmäinen ja makea. Hapokkuus luo hyvän tasapainon makealle kokonaisuudelle. Jäännössokeria viinistä löytyy peräti 159g/l. Rypäleet Scheurebe (75 %), Welschriesling (10 %), Gruner Veltliner, Muskat Ottonel, Sauvignon Blanc.

IMG_00481.JPG

Loppuun vielä kupillinen cappuccinoa ja Fazerin tummaa suklaata

Olen kolmesti ruokaillut Rouxissa, kahdella aiemmalla kerralla olen syönyt lyhyemmän kaavan mukaan ja nyt seitsemän ruokalajia. Jokaisella kerralla ravintolasta poistuessani olen ollut niin onnellinen elämyksestä, jonka ravintola tarjoiluillaan ja palvelullaan luo. Ei, en kehu Rouxia sen vuoksi, että olen itse työskennellyt siellä, vaan kehun sitä siksi, että ravintola todella ansaitsee sen. Olen ylpeä siitä, että meillä Lahdessa on Roux, jonka laatuun voi aina luottaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravintola, roux, ravintolaroux, illallinen, lahti, suomi, finland, ruoka, viini, ravintolaelämys, makuelämykset

Syntymäpäivänautintoja // Ravintola Roux

Sunnuntai 11.11.2018 klo 21:03

Kerran vuodessa olen antanut itselleni luvan käydä nauttimassa lahtelaisen Ravintola Roux'n herkuista ja tällä kertaa se osui minun syntymäpäivälleni.

Edellisen kerran kävin Rouxissa tämän vuoden alussa ja siitä postauksen voit lukea täältä >>.

Saapuessamme ravintolaan siellä oli melko rauhallista joka hieman yllätti. Olimme valmistautuneet siihen, että ravintola on täynnä, mutta olimme erittäin tyytyväisiä, kun melutaso ei noussut illan aikana kovin korkeaksi.

Image-12.png

Illallisen alkuun tarjoilijamme tiedustelee tuttuun tapaan, haluaisimmeko kenties aloitella kuohuvan merkeissä, samalla eri menuihin tutustuen. Hetken mietinnän jälkeen totean että no mikä ettei...

Tarjoilija suosittelee meille ranskalaista Antech Cuvée Tradition Demi Sec kuohuviiniä. Puoli makea kuohuviini on kypsän hedelmäinen. Viini on valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä 18 kuukautta kypsyttäen.

Olin tehnyt ruokavalinnat jo ennen ravintolaan tuloa, joten päätös oli minulle helppo. Toki aina myös seitsemän ruokalajin maistelumenu houkuttelee ja olenkin päättänyt joskus sen tilata. Tänään kuitenkin alkuun herkkutattikeittoa, päälle naudanfilettä ja jälkiruoaksi vadelmasorbettia. Ennen alkuruokaa ruokahalua lämmitellään kurpitsapyreellä ja friteeratulla lehtikaalilla kera yrttiöljyn - maistuu ja toimii!

Image-13.png

On ensimmäisen suositusviinin aika ja pöytään tuodaan Domaine Jean Collet et Fils Chablis AOC 2017. Chardonnay rypäleestä valmistettu nuori valkoviini on melko hapokas, täyteläinen ja hedelmäinen. 

Viini toimii varsin hyvin pöytään ilmestyvän herkkutattikeiton, tryffelivoissa paistetun herkkutatin ja sherrykerman seurana. Rakastan sienikeittoja ja tämä oli tähän mennessä paras sellainen mitä olen syönyt! Todella herkullista.

Image-15.png

Image-16.png

On pääruoan vuoro ja sen seuraksi pöytään tuodaan Kanonkop Kadette Cape Blend 2015. Cabernet Sauvignon ja Merlot rypäleistä valmistettu viini on täyteläinen ja Cabernet rypäleelle ominainen mustaherukkaisuus puskee lasista selkeästi nenään. Viini on muutenkin tuoksultaan herkullisen marjainen.

Pöytään viinin kumppaniksi ilmestyy naudanfileetä, vahvaa sipulilientä ja peruna-sinihomejuustoterriiniä ja löytyypä lautaselta myös todella samettista ja herkullista sipulipyreetä. Kokonaisuus toimii hyvin ja annos on juuri sopivan kokoinen. Varsinkin Rouxin tarjoama naudanliha on todella herkullista, pehmeää ja niin suussasulavaa. 

Image-17.png

Image-18.png

On jälkiruoan vuoro ja vatsa alkaa olla täysi. Ennen jälkiruokaa pöytään tuodaan Anselmann Orlega Beerenauslese 2016. Makean viinin tuoksusta ensimmäisenä tulee mieleen hillottu ananas ja trooppiset hedelmät. Se voisi mennä hyvin sellaisenaankin ruoan päätteeksi.

Auslese saa loistavan parin pöytään ilmestyvästä keltavadelmasorbetista, jugurtti-vaniljamoussesta ja rapeasta kaurasta. Kokonaisuus on loistava ja annos on erittäin kaunis ja houkuttelevan näköinen. Hieno päätös onnistuneelle illalliselle.

Image-19.png

Image-20.png

Jälleen kerran onnistunut ilta, hyvää ruokaa ja erinomaista palvelua! Ensi vuonna uudelleen!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravintola, roux, ravintolaroux, syntymäpäivä, illallinen

Itsenäisyyspäivän päivällinen ravintola Casselissa

Torstai 7.12.2017

Hei vaan, ja hyvää myöhäistä Itsenäisyyspäivää itse kullekkin!

Tarkoitukseni oli tehdä ravintola Casselista seuraava Fine Dining blogisarjan postaus, mutta valitettavasti ravintola tuotti minulle pettymyksen, joten päätin jättää Casselin blogisarjastani sivuun. Vaikka Casseli ei olekaan puhtaasti Fine Diningia - vaan enemmän Bistro-puolta, olisin silti mielelläni ottanut sen mukaan. Kuitenkaan eilinen tarjonta ei ollut sitä mitä odotin...

Pidin Casselissa ruokailua itseasiassa Itsenäisyyspäiväni kohokohtana ja kun kohokohta tuottaa pettymyksen, menee päivä totaalisesti vähän pilalle. Olimme varanneet ravintolasta ajoissa pöydän ja meille oli luvattu, että saamme rauhassa nauttia kolmen ruokalajin päivällisen. Varauksen yhteydessä ei oltukaan sitten mainittu, että Bistro lista ei ole ollenkaan käytössä, vaan tarjotaan pelkästään Itsenäisyyspäivän suositusmenu alkupalapöydällä ja itse valittavalla pääruoalla. Huh, mikä pettymys ja tässä vaiheessa peli oli pelattu! Olin jo ehtinyt valita Bistro listalta mieleisen ateriakokonaisuuden.

Perusruokaa, ehkä vähän ylihintaan

Vielä ravintolaan mennessä tunnelma oli korkealla ja odotin paljon niin palvelulta kuin ruoaltakin. Kattaus oli kaunis ja se lisäsi odotuksiani. Kaikki oli tässä vaiheessa vielä hienosti.

IMG_04701.JPG

Alkuun tarjoilija tiedusteli, mitä tahtoisimme juoda alkuun ja päätimme, että päivällinen aloitetaan juhlavasti kuohuviinillä, Satavuotiaan Suomen kunniaksi.

IMG_04741.JPG

Pöytään tuotiin lasillinen Masi Moxxé Brut 2016 kuohuviiniä. Pinot Grigio ja Verduzzo rypälelajikkeista valmistettu, erittäin kuiva, hapokas ja sitruunainen kuohuviini oli hieno aloitus päivälliselle. Odotukset sen kun vain kasvoivat.

Tämän jälkeen tarjoilija jätti meidät hetkeksi nauttimaan aperitiivista, kunnes tuli tiedustelemaan mitä söisimme. Tässä vaiheessa tunnelma sitten latistuikin, kun sain kuulla yllätyksekseni ettei ravintola tarjoa muuta kuin yhtä menuuta. Tästä olisi voinut kertoa jopa varauksen yhteydessä. 

IMG_04761.JPG

Kun sain suurimman kiukkuni nieltyä, oli aika siirtyä alkupalapöydän antimien ääreen. Ihan kiva, perinteinen buffa.

IMG_04771.JPG

Pääruoaksi tilasin Paistettua siikaa Ahvenanmaalta, porkkana-voikastiketta ja juurespyreetä. Mukavan näköinen annos, juurespyree oli taivaallisen hyvää, siika oli siikaa josta en erityisemmin pidä, mutta ihan hyvää siiaksi. 

IMG_04781.JPG

Tämän päivällisen paras ja näyttävin ruokalaji oli jälkiruoka, kaunis Suomi 100 annos. Tälläisestä mä tykkään. Jälkiruoassa oli yhdistetty Suomalaisia jälkiruokamakuja ja annoksen nimi oli Sinistä ja Valkoista-Suomi 100 v.

IMG_04801.JPG

IMG_04811.JPG

Päivällinen viineineen maksoi hieman päälle 70 euroa, ihan kohtuuhintaista - olisin toki voinut maksaa tästä lystistä vähemmänkin. Kokemus oli ihan jees kokemus, ei hyvä, mutta en nyt sanoisi että huonokaan.

Ravintola Casselin arvostelu:

Palvelu: 3/5
Ruoka: 3/5
Hinta-laatusuhde: 2,5/5

Kokonaisarvosana: 3/5

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyyspäivä, ravintola casseli, lahti, suomi 100

Viinitasting ravintola Casselissa 16.11.

Keskiviikko 22.11.2017 klo 22:53

Vihdoin on elämäni ensimmäinen viinitasting käyty kokeilemassa! Siirtyessäni ravintola-alalle töihin ja opiskelemaan en vielä kuvitellut kiinnostuvani viineistä niin paljon, että tekisin siitä itselleni harrastuksen. Kuitenkin pikkuhiljaa aloin työn kautta kiinnostua viineistä enemmän - luin niistä, aloin maistella erilaisia puna- ja valkoviinejä ja yritin etsiä niistä eri ominaisuuksia.

Lopulta halusin viedä harrastukseni uudelle tasolle ja liityin Lahden Viiniseura Munskänkarna ry:hyn. Viiniseura järjestää useita kertoja vuodessa erilaisia viinitapahtumia, kuten tasting-tilaisuuksia ja viinikoulutuksia.

Tapasillallinen ja neljän viinin tasting

Tapasillallinen ja neljän viinin tasting-tilaisuus järjestettiin Lahdessa, ravintola Casselissa. Illan emäntänä toiminut ravintolapäällikkö (Chef de Table, Confrérie de la Chaine Rôtisseurs)
Tiia-Mari Virtanen esitteli viinien lisäksi Casseli ravintoloiden toimintaa.

Ravintola_casseli_pallo1.png

Casseli ravintolat on perustettu vappuna, vuonna 1999 ja se sijaitsee Lahdessa, Ankkurinlahden alueella. Casseli-ravintolat siirtyi yksityiseksi vuonna 2002. Ennen Casselin perustamista sen paikalla toimi Lahden Lasitehdas. Gastronominen huippuosaaminen toi Casselille Rôtisseurs-kilvet vuonna 2006.

IMG_04191.JPG

Illallistarjonnassa oli Casselin bistrolistalta löytyviä herkkuja, mm. Casselin Sapaksia: Napolin salamia, Viinitarhurin juustoa, Coppa-kinkkua, Kalamata-oliiveja ja viiriäisen muna sekä Lakritsigraavattua lohta ja Scampeja. Todella herkullista.

IMG_04181.JPG

Illan juomiksi oli valittu 4 eri viiniä (2 valkoviiniä ja 2 punaviiniä) ja rypäleinä edustivat Pinot Noir, Riesling, Montepulciano, Sangiovese, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Tinto Fino (Tempranillo).

1. Spätburgunder trocken Balc de Noir 2015

IMG_04201.JPG

Jos lähdetään liikkeelle oikeasta reunasta, ensimmäisenä on vuorossa Spätburgunder trocken Balc de Noir 2015, valkoviini joka edustaa Pinot Noir -rypälettä.

Rypäleet tulevat kvartsin ja liuskekiven hallitseman Münsterer Rheinbergin tarhalta. Viini on kirkas, hennon kullankeltaisen värinen ja se on kylmäkäytetty terästankeissa. Viini on aromeiltaan ruohoisa ja mausteinen, mukana on sitrusta, omenaa ja melonia. Maussa hallitsee pirteä, nuori hedelmä ja makeuden sekä hapokkuuden miellyttävä tasapaino, jossa on selkeää vihreää yrttiä taustalla. Jälkimaku on pitkä ja mausteinen.

Jäännössokeri 6,8g/l, hapokkuus 6,1g/l.

2. Schmitges Riesling trocken 2015

IMG_04211.JPG

IMG_04271.JPG

Toinen viini oikealta tulee Moselin alueelta Saksasta ja se on Schmitges Riesling trocken 2015, valkoviini joka nimensä mukaisesti edustaa Riesling -rypälettä.

Viini on väriltään läpikuultavan vaaleankeltainen, hieman vihertävä. Tuoksu on rehevä ja hapokas - siinä on sitruunaa ja vihreitä elementtejä, aavistus mineraalisuutta - tyypillinen nuori Riesling. Maku on hapokas ja hyvin rakentunut, taustalla päärynää ja melonia.

Mainio klassinen viini mm. bratwurstin ja hapankaalin kera ja se sopii myös erinomaisesti grillatuille makean veden kaloille ja runsaamminkin maustetuille ruoille.

Jäännössokeri 9,6g/l, hapokkuus 7,9g/l.

3. Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic

IMG_04221.JPG

Nyt päästään ensimmäiseen punaviinilasiin, ja se on oikealta vasemmalle katsottaessa Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic, ja viini edustaa Montepulciano ja Sangiovese -rypäleitä eli se on kahden rypäleen sekoiteviini.

Luomuviini, jonka väri on tumman rubiinin punainen. Tuoksussa on luumua ja kirsikkaa, maku on keskitäyteläinen ja siinä on hieman kypsää lakritsaa ja hedelmäisyyttä. Makua ryhdittävät miellyttävän napakat tanniinit ja tekevät siitä oivallisen kumppanin monille liharuoille ja runsaanmakuisille tomaattipohjaisille pastaruoille.

4. Pradorey Roble 2013

IMG_04231.JPG

Illan viimeinen nautittava punainen viini tulee Espanjasta, Pradorey Roble 2013, ja se edustaa Tempranillo (95%), Cabernet Sauvignon (3%) ja Merlot (2%) -rypäleitä. Se on edellisen punaviinin tapaan sekoiteviini.

Viini on kirkas, siinä on kirsikanpunainen väri ja violetti reuna. Tuoksu on melko voimakas - siitä löytyy metsämarjoja, kahvia, vaniljaa, savuisuutta ja ripaus tammisuutta. Maku on pehmeä ja pyöreän marjainen, miellyttävä happoisuus ja pitkä maku. Jälkimaussa on hyvä hedelmäisyys. Viiniä on tammikypsytetty 3 kuukautta.

Kaksi ylitse muiden

Illan aikana mietin useasti, kumpi kahdesta punaviinistä ja kumpi kahdesta valkoviinistä on mielestäni parempi ja tulin siihen lopputulokseen, että kaikista parhaimmaksi nousi Riesling, eli toinen viini oikealta vasemmalle katsottuna. Mutta jos täytyy valita myös paras punaviini, niin ehdottomasti toiseksi viimeinen punaviini, joka siis edusti Montepulciano ja Sangiovese -rypäleitä.

Ekstrana tässä postauksessa ajattelin kertoa perustietoa näiden kahden "parhaan" viinin tuottajista, joten olkaapa hyvät:

Schmitges Riesling trocken 2015 - Andreas Schmitges

Andreas Schmitgesin viinitilalla Erdenissä, Moselin laaksossa, on sukutilan pitkät perinteet ja menestyksekäs historia. Se mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa asiakirjoissa vuonna 1744, joskin vuosisatojen kuluessa viinitarhat ovat usein muuttuneet kokonsa, muotonsa ja perhesiteidensä kautta.

Vuonna 1990 nykyinen omistaja Andreas Schmitges, otti tilan vetovastuun, yhdessä vaimonsa Waltraudin ja kahden poikansa kanssa. Näinä vuosina he ovat työskennelleet kovasti ja saaneet kunnioitettavan, maailmanlaajuisen asiakaskunnan. Tilan viinien nykyilme on pitkän, kunnianhimoisen projektin tulos ja se on vaatinut innovatiivista ajattelua, investointeja uusimpaan teknologiaan, suvun perinteiden mukaisen ajattelun viinin tekemiseen, erinomaisen viinitarhojen sijainnin ja suotuisat sääolosuhteet.

Schmitges viljelee pääasiassa klassisia lajikkeita, tarhojen jakautuessa Rieslingin (82 %), Rivanerin (15 %) ja Pinot Blancin (3 %) kesken. Osa köynnöksistä on vielä alkuperäisistä juurakoista. Viininvalmistuksessa Schmitges yhdistää perinteitä ja modernia tekniikkaa. Juuri korjatut viinirypäleet lepäävät mehun kanssa kuorikontaktissa 12–48 tuntia hapettomassa tilassa. Tämän jälkeen puristus tapahtuu hellävaroin pneumaattisesti. Tämä takaa maksimaalisen määrän uutteita viiniin ja mahdollisimman vähäisen määrän karvaiden makuaineiden irtoamista rypäleistä. Noin 24 tuntia myöhemmin mehu erotetaan sedimentistä. Kylmäkäyminen alkaa terästankeissa noin kahden päivän jälkeen 8 ° – 14 °C-lämpötilassa, makeat viinit alemmissa lämpötiloissa. Tämä takaa maksimaalisen hedelmäisyyden ja tuoreuden viinille. Kypsyminen jatkuu ruostumattomassa teräksessä hapettomassa tilassa, säilyttäen näin maksimaaliset aromit. 
***

Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic - Umani Ronchi

Umani Ronchi tunnetaan laadukkaiden viinien tuottajana sekä Marchen että Abruzzon alueella. Viinitalo sijaitsee Osimon kaupungissa Marchessa ja sen johtajana toimii Michele Bernetti. Vuonna 2002 hän päätti laajentaa toimintaa Abruzzon alueelle hankkimalla 30 hehtaarin kokoisen viinitilan Colli Teramanesta. Nykyään Umani Ronchilla on yhteensä 200 hehtaaria viinitarhoja. He panostavat paitsi paikallsiin alkuperäisrypäleisiin Verdicchioon, Rosso Coneroon ja Montepulcianoon niin myös kansainvälisiin lajikkeisiin kuten Chardonnay, Sauvignon Blanc, Merlot ja Cabernet Sauvignon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viini, maistelu, wine, tasting, ravintola, casseli

Fine Dining Blog Series, osa 1: Restoran Ribe, Tallinna

Maanantai 13.11.2017 klo 23:08

Vihdoinkin ensimmäinen Fine Dining blogisarjan postaus saadaan ulos! Tätä on odotettu ja pakko sanoa että aloitus tälle blogisarjalle Tallinnassa oli mitä onnistunein.

Ribe_logo_originaalroheline.png

Ensimmäiseksi ravintolaksi blogisarjalle valikoitui itseasiassa Tripadvisorin arvostelujen perusteella Ravintola Ribe (Restoran Ribe), joka täytti tänä vuonna 10 vuotta - eli sen ovet ovat olleet avoinna vuodesta 2007 lähtien. Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva ravintola Ribe on ollut sen avaamisesta lähtien sekä paikallisten että turistien jatkuvassa suosiossa. Suosion osoittaa jokavuotinen sijoitus Viron kymmenen parhaan ravintolan listoissa ja vuonna 2015 Skandinavian lehden "Whites guide" mukaan Ribe kuului Viron 25 parhaan ravintolan joukkoon.

Riben tuoretta lähiruokaa sisältävät annokset valmistuvat pohjoismaisella tyylillä ja ranskalaisella taidolla sekä tietämyksellä.

Illan menu viineineen vei kielen mennessään!

En yleensä jännitä ravintoloihin menoa, mutta nyt matkatessamme kohti ravintolaa, vatsanpohjassani oli hieman perhosia. Minulla oli ravintolalta hirmuisen kovat odotukset ja jokainen niistä täyttyi!

IMG_04011.JPG

Ravintola ei ulkoa näyttänyt kovin kummoiselta ja sisältä se oli hyvin pohjoismainen - paljon mustaa ja valkoista. Kattaus oli kaunis ja ruoka-annokset upeat ja erittäin hyvänmakuiset.

Rankan matkapäivän jälkeen tuntuu mahtavalta istahtaa valmiiksi katettuun pöytään ja unohtaa kiireet. Tarjoilija tiedustelee ensin mitä tahtoisimme juoda samalla kun katselemme menuja.

IMG_03701.JPG

Juhlapäivän kunniaksi olin ensin ajatellut ottaa alkuun lasin samppanjaa, mutta mietin että tulen saamaan viinistä tarpeekseni tämän ateriakokonaisuuden yhteydessä ja niin sainkin. Siispä alkujuomaksi valikoitui Gin Tonic, joka oli muuten parasta Gin Tonicia mitä olen koskaan juonut. Ginin ja tonic-veden suhde oli juuri oikea.

Päätimme valita listalta kolmen ruokalajin menun, joka sisälsi alkuun kermaista kurpitsakeittoa ja parmesanjuustoa, keskelle ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta ja jälkiruoaksi tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä sekä kolmen viinin viinipaketin.

IMG_03741.JPG

Ennen alkuruokaa ruokahalua lämmiteltiin keittiön tervehdyksellä, Vuohenjuustokermaa ja karamellisoitua saksanpähkinää. Ruoan asettelu oli aivan mahtava ja kekseliäs - ensimmäinen WOW-efekti nähtiin ja kuultiin jo tässä vaiheessa. Kuka keksisi vääntää lusikan ja tehdä siitä tarjoiluastian? Mahtavaa! Vuohenjuustokerma karamellisoidulla saksanpähkinällä oli taivaallisen hyvä aloitus menulle. Erittäin herkullista!

IMG_03811.JPG

Alkuruoan kumppaniksi pöytään tuotiin valkoviini Ranskasta, Melody Gros Manseng Sauvignon, jonka raikkaan hedelmäinen tuoksu ja makukin sai jo itsessään toisen WOW-efektin aikaan.

IMG_03761.JPG

Viinin kumppanina toimi alkuruokana kermainen kurpitsakeitto ja parmesanjuusto. En tiedä miksi minulla on keittoja kohtaan ravintoloissa aina pieniä negatiivisia ennakkoluuloja, mutta nyt ne ennakkoluulot menivät kyllä niin täysin nurin kuin vain voi. En ole ehkä eläessäni syönyt mitään noin hyvää. Tätä täytyy kokeilla kotonakin! Kun viimein yhdistin keiton ja viinin, oli kolmannen WOW-efektin aika! Tasapainoisen upea yhdistelmä täyteläistä keittoa, hieman parmesanjuustoa ja hedelmäisen raikasta valkoviiniä vei kielen heti mennessään - iso käsi Riben sommelier Tanel Turk!

IMG_03751.JPG

Täyteläisen keiton jälkeen vatsa tuntuu jo hieman täydeltä, joka huolestutti minua. Edessä olisi kuitenkin vielä kaksi ruokalajia. Mietin, että mahdankohan jaksaa vielä. 

IMG_03791.JPG

Ennen pääruokaa pöytään tuodaan punaviini Espanjasta, Altos Ibéricos Parcelas de Graciano 2014, joka tulee Torresilta. Torresin viinit ovat minulle ennestään tuttuja El Torosta. Viinissä oli mielestäni melko kevyt tuoksu. Maussa ja tuoksussakin voi aistia kypsää kirsikkaa. Väri on Tempranillo-rypäleelle tunnusomainen, syvänpunainen.

IMG_03871.JPG

Punaviinin seuraksi pöytään tuotiin pääruokana ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta. Härkä oli erittäin mureaa ja melkein jopa suussasulavaa ja kun haarukkaan saatiin lihan lisäksi hieman sipulia, juuriselleriä ja kastiketta sekä hieman viiniä kyytipojaksi oli makuelämys sanoinkuvailemattoman hyvä. Viinin pienen tanniinisuuden vuoksi se hieman kuivatti suuta kylmiltään, mutta kun kuvioihin tuli ruoka, tanniinien suuta kuivattava vaikutus väheni huomattavasti, vaikka liha ei ollutkaan medium-kypsää.

IMG_03831.JPG

IMG_03851.JPG

Melko tuhdin pääruoan jälkeen ajattelin, että miten tulen jaksamaan vielä jälkiruoan. Yllätykseksemme myös jälkiruoalle oli valittu viini sillä olimme kuvitelleet että ruoan kanssa tarjotaan vain kaksi viiniä. Pienen kokoni vuoksi minulla alkoi tässä vaiheessa olla hieman humalainen olo, joten olisin voinut jättää kolmannen viinin väliin.

IMG_03911.JPG

Jälkiruokaviini tulee Ranskasta, Domaine L'ermitage Le Grenache. Erittäin makea, kirsikkainen, viikunainen ja kaakaomainenkin maku on pelkiltään mielestäni turhan makea ja saa hieman irvistämään, mutta sinihomejuuston tai suklaakakkujen kanssa toimiva viini.

IMG_03991.JPG

Viinin seuraksi pöytään ilmestyi illan viimeinen ruokalaji eli jälkiruoka, tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä. Viini ja suklaamousse toimivat erinomaisesti keskenään luoden todella maukkaan yhdistelmän. Suklaamousse peitti todella hyvin viinin liiallisen makeuden. Jotain jälkiruoasta jäi uupumaan - hapankermajäätelö ei ollut minun makuuni, mutta mousse oli erinomaista varsinkin yhdessä viinin kanssa.

IMG_03921.JPG

IMG_03951.JPG

Illallinen oli erittäin onnistunut - ruoat viineineen olivat erittäin herkullisia ja palvelu oli hyvää, joten uskon palaavani Ribeen ruokailemaan vielä joskus.

image1-28leosk.png

Ravintola Riben arvostelu Tripadvisorissa:

Palvelu: 3,5/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 5/5

Kokonaisarvosana: 4/5

IMG_04101.JPG

Loppuun vielä kuva hotellista jossa yövyimme.
Hotel Kreutzwald, Tallinna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fine dining, blog series, restoran, ribe, ravintola, tallinna, tallinn, ruoka, food, wine, viini

Kulissien takana

Torstai 19.10.2017

Hei vaan,

Kuukausi on taas vierähtänyt täysin blogia kirjoittamatta. Työt ovat yksinkeraisesti vieneet kaiken ajan ja jaksamisen. Pikkujoulukauden lähestyessä viikonlopuista on alkanut tulla yhä vilkkaampia; El Toroon ei nimittäin meinaa saada perjantai -tai lauantai-iltapäivistä alkaen paikkaa ilman varausta. Arki on ollut toistaiseksi vielä rauhallisempaa. Aikakin on vierähtänyt hirveän nopeasti, sillä jäljellä on enää alle 1½ kuukautta harjoitteluani Torossa.

Olen jonkin aikaa aikonut kirjoittaa siitä, mitä tarjoilijan työn "kulissien takana" tapahtuu. Mitä tapahtuu keittiön ovien sisäpuolella? Asiakkaan silmin tarjoilijan työ on tilauksen vastaanottamista, pöytien kattamista, tarjoilemista ja asiakkaan laskuttamista. Se ei kuitenkaan ole pelkästään sitä.

Jos lähdetään liikkeelle heti keittiön ovien takaisesta maailmasta, ensimmäisenä minun silmääni pistää tiskipöydällä oleva tiskivuori - siitä tekee mieli juosta aina ohi ja olla kuin ei olisi huomaavinaankaan koko tiskivuorta. Ei vaan, oikeasti - varsinkin kiireisinä päivinä tiskin hoitaminen töissä on mukavan rentouttavaa puuhaa ja se onkin hyvä syy paeta hetkeksi salin meteliä. Meillä töissä yleensä kokit hoitavat töidensä ohessa myös tiskihuollon, mutta kiireisenä aikana sitä tekevät myös tarjoilijat. Eli kaikki te jotka sanotte, että tarjoilijat vaan tiskaa - haistakaa home :)

Yleensä ihmiset ajattelevat, että kokit hoitavat koko ruokarumban. Meillä El Torossa tarjoilijat tekevät mm. asiakkaiden alkusalaatit sekä kaikki jälkiruoat. Itse en erityisemmin pidä jälkiruokien tekemisestä - varsinkaan jäätelöpallojen pyörittämisestä, mutta onneksi löytyy mukavampiakin vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi El Torossa itse valmistettu Creme Brulee eli paahtovanukas tai suklaafondant. 

Jos mennään keittiöstä eteenpäin, kohtaan pakkasen ja kylmiön, kuiva-ainevaraston ja viinavaraston. Tarjoilijan työ on myös paljon kantamista: haetaan tavaraa pakkasesta ja kylmiöstä, pakkanen on yleensä enemmän kokkien aluetta, mutta kylmiössä käyvät myös tarjoilijat useammin. Kuiva-ainevarasto ja viinavarasto puolestaan on tarjoilijoiden valtakuntaa. 

Viikottaiseen kuorman purkamiseen osallistuvat yhdessä sekä kokit että tarjoilijat. Kokit hoitavat ruoka-aineiden kuorman purun ja tarjoilijoille jää yleensä juomakuormien purkaminen. Meillä El Torossa tulee kuorma kahdesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tarjoilija, työ, kulissien, takana, ravintola