Mallasviskiä jälkkärissä // Ravintola Taivaanranta

Keskiviikko 5.2.2020 klo 18:39

IMG_00751.JPG

Alunperin minun ei ollut tarkoitus tehdä tätä postausta vielä, mutta työkiireideni vuoksi en ole vielä päässyt tekemään postauksia, joita olen ajatellut. Mutta aloitetaan tällä, ennenkun pääsen käsiksi pian ilmestyviin herkullisiin ruokaresepti-postauksiini.

Kävin viikko sitten illastamassa lahtelaisessa Ravintola Taivaanrannassa ja kokeilemassa mitä herkkuja ravintolan uudelta á la carte -listalta löytyy. Tuntuu ja näyttää siltä, että ravintola nostaa koko ajan tasoaan - ruoan suhteen. 

Astuessani ravintolaan tunnelma oli varsin kiireisen oloinen vaikka ravintola oli varsin tyhjä ja sain hetkisen odotella tiskillä tarjoilijaa.
Alun aperitiivitiedustelun jälkeen saan listan eteeni, johon ehdinkin netissä jo tutustua. Listalta löytyy alkupaloiksi etanoita, härkäcarpacciota, lohiseljankaa. Myös vegaanit on huomioitu listalla kasviskofta ja tattirisotto annoksilla. Pääruokapuolelta löytyy peräti kolmessa muodossa nautaa, porsasta, lintua sekä kuhaa ja haukea.

IMG_00721.JPG

Olin jo ennalta päättänyt että haluan maistaa ruoan seurana jotain Teerenpelin panimon olutta. Kyselin tarjoilijalta suositusta, joka kävisi sekä valitsemani alku- ja pääruoan kanssa. Tarjoilijan suositus, vaalea luomulager, Luomuleevi oli kyllä nappivalinta kokonaisuudelle. Maltainen, ruohoisen yrttinen, tuoksultaan myös banaania ja päärynää muistuttava olut toimi hyvin läpi aterian.

IMG_00701.JPG

Alkuruoaksi päätin valita listalta viskiglaseerattua naudan carpacciota sisäfileestä, paahdettua parmesaania, pippurimajoneesia ja pikkelöityjä vihanneksia. Annoksessa on yksinkertaisen hienot maut. Kun haarukassa oli vähän kaikkea ja maistoi yhdessä oluen kanssa, annoksen maut räjähtivät loistavasti ihan uusiin ulottuvuuksiin. Loistava yhdistelmä. Annoksen paahdettu parmesaani ei tosin ollut omaan makuuni, maku oli hyvin voimakas - mielestäni se olisi toiminut tuoreena, annoksen päälle raastettuna paremmin.

IMG_00731.JPG

Pääruoaksi listalta valikoitui paistettua fasaaninrintaa Wanantaan fasaanitilalta, kauden kasviksia, tryffelivoita ja madeirakastiketta. Koko annos ja sen maut olivat todella loistavat, vaikka alkuvaikutelmaltaan fasaani tuntui hiukan kuivalta. Annoksen maut olivat niin hyvät, ettei se välttämättä olisi tarvinnut olutta taikka viiniä viimeistelemään makukokemusta. Mukana ollut madeirakastike oli yksi parhaista koskaan maistamistani kastikkeista. Keittiö on todella onnistunut.

IMG_00761.JPG

IMG_00781.JPG

Jälkiruoaksi maistelin mallasviskillä maustettua kaura-vaniljapannacottaa, humalaa ja kirsikkasorbettia. Annoksessa oli varsin voimakkaat maut - jopa turhankin voimakkaat - joka hieman häiritsi. Yhdistelmä oli kuitenkin herkullinen voimakkaista mauista huolimatta. Annos on kaunis ja houkuttelevan näköinen.

Lahdessa Rautatienkadulla sijaitseva Taivaanranta on ehdottomasti yksi kantapaikoistani. Tunnelma ja palvelu on rentoa, ripeää ja ystävällistä. Ruoka on jokaisella käyntikerrallani ollut erittäin herkullista ja henkilökunta on ammattitaitoista. Iso suositus!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravintola, taivaanranta, päivällinen, lahti, mallasviski, olut

Kultaa lautasella // Rouxin uusi menu hurmasi

Perjantai 24.1.2020 klo 10:00

Hei vaan!

Blogi onkin ehtinyt olla jo vuoden verran täysin suljettuna, mutta yhtenä päivänä tuli jostain idea uudelleen avaamisesta. Ja tässä on nyt ensimmäinen postaus vuoteen...

Kävin viime viikolla maistelemassa Ravintola Rouxin uutta menua. Pitkään on ollut mietinnässä maistella ravintolan 7-ruokalajin maistelumenua ja vihdoinkin hoidin itselleni aikaa tähän elämykseen. Saavuin ravintolaan torstai-iltana ilman pöytävarausta ja paikalla oli muutama muu pöytäseurue, joten tilaa oli hyvin.

Illallinen aloitettiin keittiön tervehdyksellä; punajuurikeittoa, tai pikemminkin borsch-keittoa smetanalla höystettynä pienestä espressokupista tarjoiltuna.

IMG_00141.JPG

Ajattelin aluksi, etten ottaisi menulle laisinkaan viinipakettia, mutta jokin ääni sanoi minulle, että se on otettava - mutta puolikkaana.

Menun ensimmäiselle alkuruoalle suositusviininä tuli Villa Conchi Reserva Cava Extra Brut Imperial 2013.

Villa Conchi on Javier Ruiz de Galarretan 2013 perustama Cava-talo, jonka tuotteille luonteenomaista ovat raikkaus, nykyaikaisuus sekä tyylikkyys.

Viinin tuoksu on raikas ja kypsän hedelmäinen. Siitä löytyi omenaa ja aprikoosia sekä paahtoleipämäisiä aromeja. Kuiva maku on sekin raikas ja kypsän hedelmäinen. Rypäleet Cavalle tutut Xarel.lo (40%), Macabeo (30%), Parellada (20%). Lisäksi viinissä on käytetty Chardonnayta (10%).

IMG_00161.JPG

Alkuruoaksi pöytään tuli tietysti tämän hetken sesonkiherkkuja. Annoksen blini sai seurakseen Päijänteen muikun mätiä, punasipulia, smetanaa ja kylmäsavustettua poropaistia

IMG_00201.JPG

Alkuruoan blinin täytteenä olevan kylmäsavustetun poropaistin seuraksi tarjoilija tarjosi minulle maistiaiseksi Italialaista herkkua Piemontesta: Fontanafredda Langhe Nebbiolo 2016.

Piemonten merkittävimpiin tuottajiin lähes kahdeksan miljoonan pullon vuosituotannollaan lukeutuva Fontanafredda on kansainvälisesti tunnettu erityisesti Barolo -viineistään. Italian ensimmäisen kuninkaan Victor Emmanuel II:n vuonna 1858 perustama viinitalo kerää rypäleet omien tarhojensa lisäksi lähes 400 sopimusviljelijän palstoilta Piemonten kaikilta merkittävimmiltä alkuperäalueilta.

Tuoksu on herkullinen, marjainen ja siitä löytyy myös yrttisyyttä sekä kukkaisuutta; viikunaa, hapankirsikkaa, ruusua sekä mausteisuutta. Maku on keskitäyteläinen ja pehmeä. Pirteä hapokkuus ja ryhdikkäät tanniinit ovat hyvässä tasapainossa. Onneksi tätä herkkua saa myös Alkon valikoimasta!

IMG_00211.JPG

Ennen seuraavaa alkuruokaa sain eteen valkoviinin Ranskan Alsacesta. Laurent Vogt Pinot Gris 2017 on minulle aivan uusi tuttavuus ja siitä tuli heti yksi lemppareistani valkoviineissä.

Vuonna 1970 Laurent Vogt osti perheelleen useita pieniä tarhoja Alsacen Golden Crown - alueelta. Nykyään viiniköynnöksiä viljellään 11 hehtaarin laajuudella, Wolxheimin, Avolsheimin, Dahlenheimin ja Molsheimin kuntien alueella. Vuosien kuluessa Laurent on siirtänyt tilan hoidon poikansa Thomasin ja tämän vaimon Sylvien vastuulle. Nuori sukupolvi on keskittynyt laadun kehittämiseen ja markkinointiin. Vuonna 2000 tila liittyi TYFLO -järjestöön sitoutuen luonnonmukaiseen viljelyyn ja biologisen ekosysteemin varjelemiseen tarhoilla. Tilan viinit ovat luomua.

Viinin tuoksusta löytyy makeutta ja kypsää trooppista hedelmää sekä kukkaisuutta ja hunajaa. Maku on täyteläinen ja aavistuksen makea (jäännössokeria 21g/l). 

 

IMG_00221.JPG

Ranskalainen Pinot Gris sai seurakseen herkullista lohipastramia, mallasleipää, mummon kurkkua ja wasabimajoneesia. Ravintola on löytänyt viinistä nappisuosituksen tälle annokselle. Kokonaisuus toimi loistavasti! Tämäkin viini löytyy onneksi Alkon valikoimasta, joten taidampa yrittää toteuttaa tämän loistoyhdistelmän kotikeittiössä.

IMG_00241.JPG

Seuraavaa ruokalajia varten, joka pöydällä seuraavana vuorossa olevista välineistä päätellen on keittoa, tuodaan seuraksi Prinz von Hessen Landgraf Riesling 2014 valkoviini Saksan Rheingausta.

Rheingaun laatuviinialueella sijaitsevat Hessenin tarhat ovat kooltaan noin 45 hehtaaria ja kuuluisimmat tarhat ovat Johannisberger Klaus, Winkeler Hasensprung, Winkeler Jesuitengarten ja Kiedricher Sandgrub. 
Hessenin visiona oli alusta lähtien luoda Rheingaun viinit, jotka olisivat poikkeuksellisen tunnistettavat. Ideologia perustui huippulaatuiseen terroiriin, täydelliseen rypäleiden laatuun ja talon omaan tyyliin; viinin selkeyteen ja raikkauteen, puhtaaseen hedelmäisyyteen sekä eläväiseen luonteeseen.
Nykyään tarhoilla viljellään pääsääntöisesti rieslingiä ja yli 60 % tarhoista on luokiteltu parhaimpaan kasvuluokkaan (Erste Gewächslagen).

Viinin tuoksu on raikas, hedelmäinen, kukkainen ja aromaattinen. Siitä löytyy myös edellisen Pinot Gris'n tapaan hieman makeutta (jäännössokeria 27,2g/l). Maku jatkuu tuoksun tapaan hyvin hedelmäisenä ja se on puolikuiva.

IMG_00261.JPG

Rouxin listalla on tällä hetkellä kahta eri keittovaihtoehtoa: hummeri-jokirapukeittoa ja sitten tämä toinen keitto, jonka sain eteeni. Joskus ravintoloiden ruokalistoja tarkastellessa olen hieman skeptinen joidenkin ruokalajien suhteen ja näin kävi näiden keittojen suhteen.

Lasissa olevasta Riesling-viinistä päättelin, että saan eteeni juurikin tämän rapukeiton, jonka suhteen en siis ollut laisinkaan skeptinen. Eteeni kuitenkin sain tämän skeptisyyttä herättävän tryffelillä maustetun puikulaperunakeiton, joka osoittautui heti ensimmäisen lusikallisen hulahtaessa suuhun niin herkulliseksi, että turhat skeptisyydet lensivät huitsin nevadaan. Taas kerran huomasin, kuinka yksinkertaisista raaka-aineista voidaan valmistaa suussasulavia ruokia, makuelämyksiä.

IMG_00331.JPG

Voi mikä leveä hymy levisi mun kasvoille, kun tämä, tämänhetkisiin lempiviineihini lukeutuva valkoviini Txomin Etxaniz Txakoli 2018 Espanjasta, Baskimaasta tuotiin pöytään.

Baskimaan sydämessä, Txueka-Etxaniz'n perhe tuottaa laadukkaita txakoli-viinejä Getarian kylän korkeilla rinteillä, meren välittömässä läheisyydessä.

Txomin Etxaniz viljelee kahta rypälettä: valkoista Hondarrabi Zuri -rypälettä ja tummaa Hondarrabi Beltzaa. Näistä rypäleistä valmistetaan tilan kaikki txakolit. Tilan viinitarhoja ympäröivät ruusupensaat, jotka auttavat huolehtimaan viiniköynnösten terveydestä. Ruusut oireilevat viiniköynnöksiä helpommin, joten kasvitaudit huomataan ajoissa ja niiden leviäminen köynnöksiin voidaan estää.

Viini on tuoksultaan raikas, merellinen ja mineraalinen; siitä löytyy kirpeää Granny Smith omenaa. Rutikuiva, erittäin hapokas maku toistaa tuoksun aromit. Se on kirpeä, mutta kepeä ja suolaisen mineraalinen, herkullinen viini.

IMG_00281.JPG

Kalapääruokana tarjottiin paneroitua madetta, fenkolivoissa paistettua hummeria, lakritsirisottoa ja hummerikastiketta. Annoksessa made oli minulle ihan uusi tuttavuus ja aluksi se oli listalla pippuroituna, mutta vaihtui myöhemmin paneroiduksi. Jälleen herra skeptisyys tulee esiin: minulle tulee paneroidusta kalasta aina väkisin mieleen kaupan pakastealtaasta noukittu paneroitu turskafilee -paketti.

Annos oli kuitenkin loistava ja kala oli oikein suunmukaista. Olen myös risottomiehiä, joten annoksen lakritsirisotto oli ihan tajunnan räjäyttävä juttu - nyt onkin sitten kotona purkki lakritsinjuurijauhetta ja risottoriisiä odottamassa. Niin hyvää se oli.

IMG_00311.JPG

IMG_00351.JPG

Väliin ennen lihapääruokaa tarjotaan limesorbettia ja Limocelloa.

IMG_00371.JPG
IMG_00381.JPG

Tarjoilijan muistivirheestä johtuen pöytään tuotiin ja lasiin kaadettiin ensin espanjalainen Muga Reserva 2015 punaviini Riojasta.

Bodegas Mugan viinitarhat ovat sijoittuneet Montes Obarensesin vuoriston juurelle, Rioja Altan alueelle. 

Viiniä on kypsennetty 6 kk perinteisissä suurissa Riojan tammitynnyreissä ja 24 kk pienissä tynnyreissä, jonka jälkeen vielä pullokypsytetty vähintään 12 kk. Tuoksussa kukkaisuutta täydentää ja pehmentää miellyttävä hedelmäisyys sekä mausteisuus, vaniljan, kookoksen ja savuisen tammen aromein. Maussa viini on tasapainoisen hapokas ja ennenkaikkea mausteinen punaisten marjojen ja vaniljaisuuden myötä. Rypäleet: Garnacha, Graciano, Mazuelo, Tempranillo.

Edetään kuitenkin nyt viiniin, joka oli oikeasti suosituksena seuraavalle annokselle: viini tulee Ranskan Bourgognesta: Roche de Bellene Bourgogne Pinot Noir 2015.

Viinin tuoksu on runsaan hedelmäinen ja siitä löytyy punaista marjaa, kuten vadelmaa ja karpaloa, luumua ja kukkaisuutta. Melko runsas, keskitäyteläinen, hapokas ja tanniininen viini on hyvässä tasapainossa. Viiniä on kypsytetty vanhoissa tammitynnyreissä ja se on käynyt myös malolaktisen käymisen. Viiniä ei ole kirkastettu, vain kevyesti suodatettu.

IMG_00391.JPG

Lihapääruokana tarjottiin riistalintua, timjamivoissa paistettua metsäkyyhkyn rintaa, tummaa suppilovahverokastiketta ja maa-artisokkaa pyreenä sekä sipsinä. Artisokkapyreen päältä löytyi myös appelsiinimehussa haudutettua viinirypälettä, joka maistui mielestäni ihan päärynältä.

Annoksen seurana tarjottu Pinot Noir toimi varsin hyvin riistaisen linnun ja lisukkeiden kanssa, mutta mielestäni myös ensin kaadettu riojalainen toimi hyvin, ellei jopa paremmin. 

IMG_00421.JPG

Menun loppuvaiheessa viinipullojen kuvaaminen hiukan unohtui (osin laiskana ihmisenä en jaksanut noukkia niitä viereiseltä pöydältä kuvausta varten). Seuraavana vuorossa on kuitenkin pieni juusto ennen varsinaista jälkiruokaa. Herkkujuustolan Vilho, Appenzeller-tyylinen puolikova juusto tarjottiin mustikka-kuusenkerkkähillon, saksanpähkinän ja ruislastun kanssa.

Juuston seurana tarjottiin portviiniä: Burmester 10 Years Old Tawny Port toimi varsin kivasti viinin kanssa. Tosin, itse en ymmärrä juuston ja portviinin yhdistelmää, koska olen enemmän tottunut nauttimaan juustoja punaviinin kanssa. Onneksi tarjoilija vinkkasi, että kannattaa säästää edellisen ruokalajin kyyhkylle vahingossa kaadettua riojalaista juuston kanssa maistettavaksi. Se toimikin juuston kanssa paremmin kuin portviini. Hyvä näin.

IMG_00451.JPG

IMG_00461.JPG

On hetkeen mielenkiintoisimman ja herkullisimman jälkiruoan aika: lakka-valkosuklaapannacotta, ruby-suklaafinancier ja 24 karaatin kultaa -annos oli loistava lopetus tälle makumatkalle.
Kyselin tarjoilijalta annoksessa mukana olevasta kullasta ja hän kertoi, että 22 ja 24 karaatin kulta on syötävää, mutta esimerkiksi 12 tai 18 karaatin kultaa ei voi enää syödä, koska se ei ole täysin puhdasta ja sisältää terveydelle haitallisia muita metalleja. Kultaa löytyy myös pullosta, esimerkiksi Blue Nun Gold Edition viinistä löytyy 22 karaatin aitoa lehtikultaa - muistan itsekkin lipittäneeni sitä kerran juhannuspäivänä mökkirannassa tätini kanssa aurinkoa ottamassa... Silloin, kun en tiennyt viineistä vielä hölyn pöläystäkään.

Mennään kuitenkin takaisin tähän jälkiruokaan ja sen kanssa tarjottuun viiniin: Itävallan Burgenlandista tuleva Nittnaus Beerenauslese Exquisit 2017 on onnistunut paritus jälkiruoalle. Viinin tuoksussa on persikkaa ja trooppisia hedelmiä. Maku on keskitäyteläinen, runsaan hedelmäinen ja makea. Hapokkuus luo hyvän tasapainon makealle kokonaisuudelle. Jäännössokeria viinistä löytyy peräti 159g/l. Rypäleet Scheurebe (75 %), Welschriesling (10 %), Gruner Veltliner, Muskat Ottonel, Sauvignon Blanc.

IMG_00481.JPG

Loppuun vielä kupillinen cappuccinoa ja Fazerin tummaa suklaata

Olen kolmesti ruokaillut Rouxissa, kahdella aiemmalla kerralla olen syönyt lyhyemmän kaavan mukaan ja nyt seitsemän ruokalajia. Jokaisella kerralla ravintolasta poistuessani olen ollut niin onnellinen elämyksestä, jonka ravintola tarjoiluillaan ja palvelullaan luo. Ei, en kehu Rouxia sen vuoksi, että olen itse työskennellyt siellä, vaan kehun sitä siksi, että ravintola todella ansaitsee sen. Olen ylpeä siitä, että meillä Lahdessa on Roux, jonka laatuun voi aina luottaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravintola, roux, ravintolaroux, illallinen, lahti, suomi, finland, ruoka, viini, ravintolaelämys, makuelämykset

Itsenäisyyspäivän päivällinen ravintola Casselissa

Torstai 7.12.2017

Hei vaan, ja hyvää myöhäistä Itsenäisyyspäivää itse kullekkin!

Tarkoitukseni oli tehdä ravintola Casselista seuraava Fine Dining blogisarjan postaus, mutta valitettavasti ravintola tuotti minulle pettymyksen, joten päätin jättää Casselin blogisarjastani sivuun. Vaikka Casseli ei olekaan puhtaasti Fine Diningia - vaan enemmän Bistro-puolta, olisin silti mielelläni ottanut sen mukaan. Kuitenkaan eilinen tarjonta ei ollut sitä mitä odotin...

Pidin Casselissa ruokailua itseasiassa Itsenäisyyspäiväni kohokohtana ja kun kohokohta tuottaa pettymyksen, menee päivä totaalisesti vähän pilalle. Olimme varanneet ravintolasta ajoissa pöydän ja meille oli luvattu, että saamme rauhassa nauttia kolmen ruokalajin päivällisen. Varauksen yhteydessä ei oltukaan sitten mainittu, että Bistro lista ei ole ollenkaan käytössä, vaan tarjotaan pelkästään Itsenäisyyspäivän suositusmenu alkupalapöydällä ja itse valittavalla pääruoalla. Huh, mikä pettymys ja tässä vaiheessa peli oli pelattu! Olin jo ehtinyt valita Bistro listalta mieleisen ateriakokonaisuuden.

Perusruokaa, ehkä vähän ylihintaan

Vielä ravintolaan mennessä tunnelma oli korkealla ja odotin paljon niin palvelulta kuin ruoaltakin. Kattaus oli kaunis ja se lisäsi odotuksiani. Kaikki oli tässä vaiheessa vielä hienosti.

IMG_04701.JPG

Alkuun tarjoilija tiedusteli, mitä tahtoisimme juoda alkuun ja päätimme, että päivällinen aloitetaan juhlavasti kuohuviinillä, Satavuotiaan Suomen kunniaksi.

IMG_04741.JPG

Pöytään tuotiin lasillinen Masi Moxxé Brut 2016 kuohuviiniä. Pinot Grigio ja Verduzzo rypälelajikkeista valmistettu, erittäin kuiva, hapokas ja sitruunainen kuohuviini oli hieno aloitus päivälliselle. Odotukset sen kun vain kasvoivat.

Tämän jälkeen tarjoilija jätti meidät hetkeksi nauttimaan aperitiivista, kunnes tuli tiedustelemaan mitä söisimme. Tässä vaiheessa tunnelma sitten latistuikin, kun sain kuulla yllätyksekseni ettei ravintola tarjoa muuta kuin yhtä menuuta. Tästä olisi voinut kertoa jopa varauksen yhteydessä. 

IMG_04761.JPG

Kun sain suurimman kiukkuni nieltyä, oli aika siirtyä alkupalapöydän antimien ääreen. Ihan kiva, perinteinen buffa.

IMG_04771.JPG

Pääruoaksi tilasin Paistettua siikaa Ahvenanmaalta, porkkana-voikastiketta ja juurespyreetä. Mukavan näköinen annos, juurespyree oli taivaallisen hyvää, siika oli siikaa josta en erityisemmin pidä, mutta ihan hyvää siiaksi. 

IMG_04781.JPG

Tämän päivällisen paras ja näyttävin ruokalaji oli jälkiruoka, kaunis Suomi 100 annos. Tälläisestä mä tykkään. Jälkiruoassa oli yhdistetty Suomalaisia jälkiruokamakuja ja annoksen nimi oli Sinistä ja Valkoista-Suomi 100 v.

IMG_04801.JPG

IMG_04811.JPG

Päivällinen viineineen maksoi hieman päälle 70 euroa, ihan kohtuuhintaista - olisin toki voinut maksaa tästä lystistä vähemmänkin. Kokemus oli ihan jees kokemus, ei hyvä, mutta en nyt sanoisi että huonokaan.

Ravintola Casselin arvostelu:

Palvelu: 3/5
Ruoka: 3/5
Hinta-laatusuhde: 2,5/5

Kokonaisarvosana: 3/5

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyyspäivä, ravintola casseli, lahti, suomi 100