Flunssaa ja mautonta murkinaa

Sunnuntai 18.3.2018 klo 11:29

IMG_08471.JPG

Huh, flunssan kourissa taas - jo kolmatta kertaa tämän vuoden aikana. Kumma juttu. Ja tietenkin se iski juuri sille päivälle, kun tarkoitus on kokata vähän pidemmän kaavan mukaan, kalliimmilla raaka-aineilla ja nauttia viikonlopusta hyvän ruoan ja juoman kera. Maku ja hajuaistini kuitenkin sitten kärsivät tästä flunssasta johtuen, joten kaikki maistuu ei millekkään ja viinitkin saa jopa viinihullun irvistämään.

IMG_7771.JPG IMG_08511.JPG

Illan viineinä toimi alkuruoan kurpitsakeiton sekä hummerin kaverina ranskalainen Plaimont Sauvignon 2016. Tuoksultaan vihertävänsävytteinen viini toimi hyvin kurpitsakeiton seurana, mutta vielä paremmin hummerin kanssa. 

Pääruoan pippuriporon, paistettujen mustajuurten sekä stout-katajanmarjakastikkeen seuraan valitsin punaviinin Chilestä: Mayu Reserva Carménère 2015. Tuoksultaan tummasävytteinen ja kypsän marjainen viini ei saanut minua vakuuttumaan vaan irvistämään. Poron pippurisuus korosti ärsyttävästi jälkivaikutelmaltaan hieman pippurista viiniä enkä pitänyt yhdistelmästä. Liekö johtuu juurikin minua piinaavasta flunssasta. 

IMG_08411.JPG IMG_08391.JPG

Alkuruoan kurpitsakeitto meinasi epäonnistua täydellisesti, kun K-ruoka -sivuston resepti kehottaa laittamaan niin paljon nestettä että keitosta tulee kuin vettä. Pelastin tilanteen kuitenkin ruokalusikallisella vehnäjauhoa ja keittämällä keittoa miedolla lämmöllä vielä 2 tuntia. Lopulta keitosta tuli kuitenkin hyvää, mutta sen suolaisuus hieman korostui keittämisen aikana - joka ei kuitenkaan haitannut.

Myös ensikokemus hummerista oli varsin loistava. Vaikka maku- ja hajuaisti olivatkin hieman hukassa.

IMG_08461.JPG

Illan pääruoka: pippuriporoa, paistettua mustajuurta ja stout-katajanmarjakastiketta. Oikeasti en edes ostanut stout-olutta vaan tyrkkäsin kaksi desiä koffia kastikkeen joukkoon. Hirmu makea kastike toimi kai ihan hyvin poron kanssa, poro oli itsessään melko mautonta vaikka olikin hyvin pippuroitu ja paistomittarikin oli rikki.

Ehkä ensi kerralla onnistaa vähän paremmin, mutta tämän pistän nyt flunssan piikkiin.

Kommentoi kirjoitusta.

Maistelussa TallinkSiljan laivan kuohuviini

Tiistai 13.3.2018

Viikonlopun kunniaksi päätin ottaa jo pitkään hyllyssä maanneen TallinkSiljan laivan kuohuviinin maisteluun. Laivan viinit ovat mielestäni hyviä siitä syystä, että ne on valittu sopimaan monenlaisille ruoille ja käyttötarkoituksille.

Brioso Spumante Extra Dry

Tenuta Barbon sijaitsee Trevison maakunnassa, Veneton alueella. Barbonin tilalla on

IMG_7736.JPGpitkä historia 1900-luvun alusta alkaen osuuskuntaviljelijöinä. 60-luvulla perheelle tarjottiin mahdollisuus itsenäistyä ja lunastaa tarhat itselleen osuuskunnan hajottua, jolloin Lorenzo Barbon tarttui tilaisuuteen ja alkoi valmistaa viiniä omalla nimellään. 

Vuodesta 2006 Lorenzon poika Luca otti vastuun perhetilastaan ja on vienyt heti aloituksestaan alkaen kestävän kehityksen periaatteita käytäntöön tarhoille ja viininvalmistamoon. Tänä päivänä tila tuottaa laajalti erilaisia viinejä erikoistuen Proseccon ja Spumanten tuotantoon.

Viini on väriltään hento, oljenkeltainen. Sen tuoksusta mieleen tulee ensimmäisenä vihreä omena ja päärynä. Puhdaspiirteisestä tuoksusta voi aistia myös hieman kukkaisia aromeja.

Maku on lähes kuiva, puhtaan hedelmäinen ja se toistaa tuoksun aromit. Viini saa mukavasti ryhtiä sitruksisesta hapokkuudestaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viinivinkki, viikonloppu, kuohuviini, laivan viini, tallinksilja

Fine Dining Blog Series, osa 3: Restoran Dominic, Tallinna

Tiistai 6.3.2018 klo 16:42

IMG_08011.JPG

Vihdoinkin kolmannen Fine Dining blogisarjan postauksen aika! Tällä kertaa vuoroon pääsi Restoran Dominic jälleen Tallinnasta. Tallinna on hyvä ravintolakaupunki ja sieltä löytyy monenlaista hyvää ravintolaa esimerkiksi Vene-kadulta.

Flunssastani johtuen en oikein jaksanut odottaa ravintolalta mitään - muutakuin Fine Diningia. Odotin kuitenkin enemmän, mitä sain. Ravintola valikoitui tähän postaukseen oikeastaan Tripadvisorin hyvin arvostelujen vuoksi. Pettymys oli kuitenkin pienimuotoinen muttei paha.

Kaikki tarjotut ruoat olivat herkullisia, mutta eivät kuitenkaan edellisten paikkojen tapaan luoneet mitään erityisiä WOW-efektejä. Ruoille valitut viinit kuitenkin toimivat erittäin hyvin, josta pisteet meitä palvelleelle, ammattitaitoiselle tarjoilija-sommelierillemme!

IMG_07981.JPG IMG_07991.JPG

Raikkaan hedelmäinen Jean-Baptiste Adam Crémant d'Alsace Brut kuohuviini Ranskan Alsacesta tuoksuu ja maistuu herkulliselta aamuisen matkustamisen jälkeen.

Listalta päätin valita alkuun peura-carpaccion, keskelle lampaankaretta ja jälkiruoaksi tietenkin suklaakakkua pikku herkkusuulle. 

Ennen peuraa pöytään ilmestyy menun ensimmäinen suositusviini Antonin Rodet Château de Mercey Bourgogne Pinot Noir 2015. 

IMG_08041.JPG

Pöytään saapuva peura-carpaccio saa loistavan kaverin Pinot Noir- rypäleestä valmistetusta, kevyehköstä ja marjaisesta punaviinistä.

IMG_08051.JPG

IMG_08061.JPG

Ihastuin jo Ravintola Roux'issa peuranlihaan ja nyt ihastuin siihen vielä enemmän. Tällä kertaa lautaselta ei löytynyt kuusimajoneesia, mallasleipää ja jäkälää vaan peura-carpaccion seurana lautaselta löytyi erinomaista tryffelijuustoa, herkullista yrttimajoneesia ja kirsikkahilloa. Annoksen asettelu on konstailematonta ja peura on piiloutunut tryffelijuuston alle. Minusta se voisi olla enemmän esillä annoksen pääraaka-aineena, mutta koska tämä ei ruoan makuun vaikuttanut, asia on kunnossa.

Kielen mennessään vievän peura-annoksen jälkeen odotan jo viiniä pääruoalle ja se saapuukin pikimiten pöytään. Jatketaan punaviinilinjalla, tarjoilijamme tuo pöytään luomupunaviinin Ranskan Rhônesta, M. Chapoutier Les Meysonniers 2014.

IMG_08081.JPG

Hetkeen mielenkiintoisin punaviini, mitä olen maistellut. Sen tuoksu on kypsän marjainen ja hieman kehittynytkin, nahkainen, yrttinen ja hieman paahteinen. Viinin keskitäyteläinen maku toisti tarkasti tuoksun aromit ja pehmeä tanniinisuus supisti mukavasti suuta.

IMG_08101.JPG

IMG_08111.JPG

Kuten uskalsin odottaakkin, toimi viini hienosti pöytään ilmestyvän roseen lampaankareen kaverina, pehmentäen viinin pehmeän tanniinisuuden. Liha olikin se ainoa osa, jonka kanssa viini toimi. Lautaselta löytyvä munakoiso ja maa-artisokka saivat viinin tuntumaan ikävän voimakkaalta. Herkullinen, konstailematon kokonaisuus.

On jälkiruoan vuoro, sitä ennen pöytään tuodaan 10 vuotta vanha portviini Graham's 10 Years Old Tawny Port. Olimme tarjoilijan kanssa samalla aaltopituudella siitä, että juuri tämä viini sopii suklaajälkiruokien kanssa ja niin sopikin.

IMG_08141.JPG

Vatsa alkaa olla täysi - siis on täysi, kun pöytään ilmestyy tuhti suklaajälkiruoka. Niin herkullista, mutta oli vain pakko luovuttaa. Olin niin täynnä, että lupasin itselleni tämän olevan viimeinen suklaajälkiruoka ikinä. Haha - muuta ei voi sanoa.

IMG_08151.JPG

IMG_08171.JPG

Mukava ravintolakokemus, josta jotain jäi puuttumaan niin palvelusta kuin ruoastakin. Hienoa oli se, miten tarjoilijamme perusteli jokaisen viinisuosituksensa ja onnistui suosituksissaan erinomaisesti. Herkullisia yhdistelmiä.

Restoran Dominicin arvostelu:

Palvelu: 3,5/5
Ruoka: 3,5/5
Hinta-laatusuhde: 4/5

Kokonaisarvosana: 3,5/5

IMG_07971.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Hirvenfileetä ja luomupunkkua Argentiinasta

Tiistai 27.2.2018 klo 20:35

Hiihtoloma lähestyy puolta väliä ja silloin on hyvä hetki herkutella täyteläisellä punaviinillä Argentiinan Mendozasta ja sen seuraksi valmistaa mediumkypsää hirvenfileetä kera uunijuuresten ja punaviinikastikkeen.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta.

Viikonvaihteen viinivinkki

Maanantai 26.2.2018

Edellisestä kirjoituksesta onkin taas melkein kaksi viikkoa, joten nyt viimeistään on aika kirjoitella. Työssäoppiminen on viime aikoina vienyt suurimman osan ajasta, joten blogin äärelle en ole pahemmin ehtinyt, tai jaksanutkaan.

Tällä kertaa postausvuoroon pääsi äkkiseltään viikonvaihteen viinivinkki, joka on Chill Out Smooth & Soft Cabernet Sauvignon.

Chill Out Smooth & Soft Cabernet Sauvignon

CHILL OUT -viinisarja lähestyy viinimaailmaa omalla uniikilla ja rennolla tavallaan. LaajaIMG_07831.JPG tuoteperhe koostuu rennoista viineistä, jotka ovat kotoisin eri maista ja kotonaan kaikissa tilanteissa. Pakkaukset on varustettu kätevällä repäisynauhalla, jonka Altia toi ensimmäisenä Suomen viinimarkkinoille. Repäisynauha helpottaa merkittävästi pakkauksen kierrättämistä.

Pohjoismaiden ja Baltian johtavan alkoholijuomayrityksen juuret ovat Nurmijärven Rajamäellä vuonna 1888 perustetussa yhtiössä. Altia valmistaa, maahantuo ja vie laadukkaita viinejä sekä väkeviä alkoholijuomia. 

Tehtaassa valmistettiin painohiivaa ja samalla prosessilla myös väkiviinaa, eetteriä ja etikkaa. Suomen itsenäistymisen jälkeen säädettiin kieltolaki vuonna 1919, ja tehdas siirtyi Suomen valtion omistukseen. 

Viini on väriltään intensiivinen ja sinipunaiseen vivahtava. Melko runsaasta ja erittäin marjaisesta tuoksusta voi löytää selkeitä mustaherukan ja kirsikan vivahteita. Lisäksi siinä on paahteisuutta ja maaperän muhevaa multaa.

Keskitäyteläinen maku, mehukas ja tasainen maku toistaa tuoksun aromimaailman. Suutuntuma on pehmeä, vaikka kypsän marjainen hapokkuus ja kypsät tanniinit antavatkin viinille ryhtiä. Tämä helposti lähestyttävä australialainen punaviini sopii hienosti esimerkiksi noutopöytiin.

IMG_07821.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Fine Dining Blog Series, osa 2: Ravintola Roux, Lahti

Keskiviikko 14.2.2018

Vihdoinkin Roux! Edellisestä Fine Dining blogisarjan postauksesta onkin jo tovi aikaa, joten nyt oli sopiva hetki toteuttaa toinen sellainen.

Tällä kertaa vuorossa oli Lahdessa sijaitseva Ravintola Roux, jolle Suomen Gastronomien Seura myönsi vuoden ravintola 2016-tunnustuksen. Roux arvostaa klassista ranskalaista ruokaa, joka näkyy ennen kaikkea ruoanvalmistustavassa, tunnelmassa kuin myös ruoka- ja viinilistassakin. Rouxin paikalla on ennen toiminut apteekki, josta on jätetty parhaita paloja paikalleen.

IMG_07571.JPG

Kuten viime kerralla Ravintola Ribeen mennessä, myös tällä kertaa Rouxiin mennessä tunsin kuinka minua jännittää. Tätä ravintolailtaa olin odottanut kovin odotuksin niin paljon ja kaikki meni niin nappiin kuin vain voi.

Ravintolaan päästyäni katselin lumoutuneena ympärilleni. Olo oli kuin missäkin paratiisissa. Me ruokailimme Viinihuoneen puolella, jossa silmään pistivät ensimmäisenä tietenkin viinit ja viinilasit, joita hyllyillä oli. Rouxin viinilistalla on jopa 250 erilaista viiniä. Kokonainen hyllyllinen erilaisia viinejä sai hymyn huulilleni ja tiesin että tästä kokemuksesta tulee täydellinen.

Ravintolasta poistumisen jälkeen totesinkin, että eipähän tarvitse Lahdessa enää muissa ravintoloissa käydäkkään kun kerran vuodessa Rouxissa.

IMG_07191.JPG

IMG_07181.JPG

Alkuun tarjoilijamme tiedustelee, haluaisimmeko ottaa alkuun jotain aperitiivia, mutta päätämme aloittaa vedellä sillä viiniä saamme tämän illan aikana nauttia enemmän kuin riittävästi.

Tämän jälkeen alkoi eri menuihin tutustuminen. Minä olin päättänyt syödä pitkän kaavan mukaan ja niin teinkin. Valitsin listalta menun numero 2, joka sisälsi alkuun katajasuolattua peuranpaistia, väliin maa-artisokkakeittoa, keskelle paistettua taimenta ja jälkiruoaksi mustikka-piimäjäädykkeen sijaan vaihdoin suklaatrilogian.

Ennen alkuruokaa pöytään tuodaan keittiön tervehdys: erinomaista punajuurikeittoa ja vuohenjuustokermaa. 

IMG_07201.JPG

Makoisan keiton jälkeen on menun ensimmäisen viinin aika. Menu aloitettiin Tedeschin Valpolicella Classico Superiore 2015 punaviinillä.

Herkullisen marjainen viini saa loistavan kumppanin pöytään tuotavasta katajasuolatusta peuranpaistista. Peuranpaistin kaverina lautaselta löytyi tattivaahtoa, kuusimajoneesia ja mallasleipää sekä jäkälää. Uusia loistavia makuja loistavan suositusviinin kanssa!

IMG_07211.JPG IMG_07281.JPG
IMG_07291.JPG IMG_07321.JPG

Makoisan alkuruoan jälkeen ei suinkaan päästä vielä pääruoan kimppuun, vaan edessä olisi välikeitto.

Ennen keittoa pöytään tuotiin valkoviini: Laurenz V Singing Gruner Veltliner 2015. Grüner Veitliner rypäleestä valmistettu viini tuoksuu intensiivisen hedelmäiseltä ja houkuttelevalta. Siinä voi aistia omenaa, persikkaa ja sitrusaromeja. Viinin maussa on raikas hapokkuus ja pehmeän mehukas hedelmäisyys.

IMG_07331.JPG

Viinin seuraksi pöytään ilmestyy välikeittona maa-artisokkakeittoa tryffeli- ja yrttiöljyn kera. Keiton maku oli pehmeä ja tryffeliöljy toi siihen oman makunsa ja tuoksunsa. Keiton kaverina tarjottu valkoviini toimi erittäin hyvin ja yhdistelmä oli erittäin tasapainoinen. 

IMG_07371.JPG

On vihdoinkin pääruoan vuoro. Sitä ennen seuraavan viinilasin täyttää valkoviini Ranskan Alsacesta: Domaine Gresserin Duttenberg Riesling 2015. Kuiva, mineraalinen, sitruksinen ja ripsakan hapokas riesling on hieno kumppani pöytään saapuvalle paistetulle taimenelle.

IMG_07381.JPG IMG_07401.JPG

IMG_07431.JPG

Tyylikkään riesling-viinin seuraksi pöytään ilmestyi paistettua taimenta Inarista. Lisäksi lautaselta löytyi porkkana-voikastiketta, tilliperunapyreetä, sipulia sekä pikkelöityä porkkanaa. Rouxin omistajilla on siteitä pohjoiseen, joten herkut Lapista ovat tulleet osaksi Rouxin menua. Taimen on siis peräisin Inarinjärveltä.

IMG_07451.JPG

Herkullisen pääruoan jälkeen on aika siirtyä jälkiruoan kimppuun. Tähän asti kaikki oli ollut niin täydellistä elämystä, että oli todettava ennen jälkiruokaa: tähänkö tää nyt sit loppuu, jälkiruokaan?! Olisin voinut vaan jatkaa tätä elämystä loputtomiin, niin hyvää kaikki oli.

Ennen kuin jälkiruoka ennätti pöytään oli aika kaataa illan viimeinen viini lasiin. Ranskalainen, mainion makea Ma Mas Amiel Maury Vintage 2013. Väriltään tumman punainen, tummien marjojen ja mausteiden sävyttämä, täyteläinen, makea ja kypsän marjaisa, Grenache Noir -lajikkeesta valmistettu portviini toimii hienosti pöytään ilmestyvän suklaatrilogian kanssa.

Ai että mitä herkkuja lautaselta löytyikään: suklaafondant, suklaamarkiisi, valkosuklaamoussea, mokkakinuskia ja mansikkakastiketta. Annoksen komponenttien eri lämpötilat ja rakenteet loivat aivan täydellisen yhdistelmän. Suklaatrilogia on yksi Rouxin klassikkoannoksista.

IMG_07471.JPG
IMG_07491.JPG

Ilta elämyksiä täynnä, elämyksiä niin lautasella kuin laseissakin. Jälkiruoan jälkeen päätimme juoda vielä kupilliset kahvia ja maistella hieman Calvadosta. Tarjoilijamme maistattikin meillä kolmea eri Calvados-laatua. 

IMG_07531.JPG IMG_07541.JPG

IMG_07551.JPG

Upea, omenainen Calvados pääsi myös maisteluun. Pullon sisällä on oikeasti omena, tälle Calvadokselle makua tuomassa! Wau!

Upea ilta takana, upeaa ruokaa ja upeaa juomaa, mutta yksi asia jonka haluan nostaa päällimmäisenä esille: palvelu. En ole saanut Suomessa missään muussa ravintolassa näin hyvää palvelua, mitä Rouxissa sain! Kuin olisin ollut ravintolan tärkein asiakas. Iso plussa myös siitä, että tarjoilijat olivat erittäin asiantuntevia: tiesivät kaiken ruuista, kertoivat luontevasti viineistä ja kaikki esiteltiin. Tästä on hyvä jatkaa!

Ravintola Rouxin arvostelu Tripadvisorissa:

Palvelu: 4,5/5
Ruoka: 5/5
Hinta-laatusuhde: 4,5/5

Kokonaisarvosana: 4,5/5

IMG_07561.JPG
Pullon korkki putosi tällä kertaa ruusupussiin, ehdottomasti!

Kommentoi kirjoitusta.

Rieslingiä ja blinejä: Spanier Gillot Riesling Kalkglimmer 2015

Sunnuntai 11.2.2018

Blinit ovat oikeaa alkuvuoden herkkuruokaa! Viinien suhteen blini on kaikkijuomainen. Lisukkeet lopulta määrittävät, täytetäänkö lasi kuplilla vai ilman. Jääkylmän vodkan lisäksi blinien kaveriksi sopii hapokas ja riittävän aromikas valkoviini, sillä blinit ovat melko raskaita ja sisältävät voimakkaitakin makuja, jotka vaativat viiniltä luonnetta. Myös kuivat tyylikkäät kuohuviinit, etenkin samppanja toimivat hyvin raikkaiden kupliensa ja hapokkuutensa ansiosta.

Jos viinit eivät kuulu suosikkijuomiesi listalle, voi suolaisten blinitäytteiden seurana kokeilla esimerkiksi pils- ja lageroluita.

Blinejä on helppo muokata erilaisille makumieltymyksille sopivaksi. Niiden pääasiallisin maku tulee tattarista, jonka kanssa sopivat niin suolaiset kuin makeat lisukkeet. Tavallisimmin blinit nautitaan mädin, punasipulin ja smetanan kera tai klassisen ruotsalaisen rapusalaatin eli skagenröran kanssa. Blinejä voi kokeilla myös erilaisten marjojen, rahkojen, tuorejuuston, suolakurkun ja hunajan kera.

IMG_07151.JPG

Meillä blinit nautittiin tällä kertaa perinteisesti mädin, punasipulin ja smetanan sekä skagenröran kanssa. Koristeeksi jätin muutaman katkaravun.

Riesling - blinien ystävä

Blinien kaveriksi valitsin tällä kertaa juuri vuoden luomuvalkoviiniksi valitun kuivan, ryhdikkään, nuoren ja mineraalisen Spanier Gillot Riesling Kalkglimmer 2015 riesling-valkoviinin.

Spanier Gillot Riesling Kalkglimmer 2015

IMG_7703.JPGSaksan Rheinhessenissä toimiva Spanier-Gillotin viinitila on saanut nimensä varsin luontevalla tavalla, perustajiensa sukunimistä. Osapuolet tapasivat Rheinhessenin viinien laadun parantamiseen tähtäävässä projektissa. Ennakoimaton kohtaaminen tuotti konkreettisia lopputuloksia: avioliiton ja Spanier-Gillotin viinitilan.

Spanier-Gillot sijaitsee eteläisessä Rheinhessenissä, Hohen-Sulzenissa, kiven heiton päässä Frankfurtista. Rheinhessen on varsin otollinen alue viininviljelylle, vaikka sijaitseekin viinikartan pohjoisimmilla leveysasteilla: lännessä seisova Haardtin vuoristo suojelee aluetta liialta sateelta ja vieressä virtaava Rhein-joki leudontaa tujakoista talvistaan tunnetun mannerilmaston köynnöksille suosiolliseksi.

Tarhojen maaperä on yhdistelmä punaliusketta ja kalkkikiveä. Kalkkikivi esiintyy parinkymmenen sentin paksuisina kerroksina, minkä lävitse köynnösten juurten on tunkeuduttava saadaakseen vettä ja mineraaleja. Kalkkikerroksen alapuolella odottava liuskekivi on koostumukseltaan haurasta ja huokoista, minkä ansiosta sadevedet valuvat maakerrosten läpi nopeasti, eivätkä pakkaudu pintakerroksiin. Hyvän vedenläpäisykyvyn lisäksi liuskekivi säilöö lämpöä, mikä edesauttaa rypäleitten optimaalista kypsymistä viilenevissä syyssäissä. Verkkaasti kypsyneistä rypäleistä syntyy mineraalisia viinejä, joissa on sekä erinomaiset hapot että konsentroitunut puhdaspiirteinen hedelmä.

Keltaisen, hieman vihertävän viinin mineraalisesta ja kypsän hedelmäisestä tuoksusta voi löytää sitruksia, kypsää persikkaa ja vihreää omenaa. Eloisa, ryhdikäs kuiva maku jossa on sitrusmaista hapokkuutta, toistaa tuoksun aromit. Tasapainoinen ja moniulotteinen viini, jolla on pitkään viipyvä happojen ja kypsien hedelmien kantama jälkimaku. Sopii nautittavaksi runsaiden kalaruokien seuraan.

IMG_7704.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Maistelussa viinit Italiasta ja Espanjasta

Sunnuntai 4.2.2018

Koska viiniseuran tammikuun tasting jäi minulta välistä, päätin tuoda viinitastingin kotiin ja maistella kahta eri punaviiniä hyvän ruoan kera.

Tällä kertaa maistelussa oli punaviinit Italiasta ja Espanjasta, Beronia Ecologico 2014 ja Ruffino Chianti 2016.

Beronia Ecologico 2014

IMG_06761.JPGBodegas Beronia on perustettu vuonna 1973 ja se sijaitsee Espanjan Rioja Altassa. Tilalla viljellään perinteisiä espanjalaisia lajikkeita, kuten Tempranilloa, Garnachaa, Mazueloa, Gracianoa ja Viuraa. Nimensä tila on saanut Beroneilta, Kelttikansalta, joka asutti Riojanaluetta 300 -luvulla.

Perustajajäsenet olivat alunperin pieni kaveriporukka, jotka harrastivat viiniä. Laadun ollessa Riojassa tuolloin, mitä oli, päättivät he perustaa viinitilan omien tarpeidensa tyydyttämiseksi. 1980 -luvun taitteessa tuotanto oli kuitenkin kasvanut ja Beronia valloitti Espanjaa. Tila siirtyi 1980 -luvun puolessa välissä Gonzaless Byass -yhtymän hallintaan. Laatufilosofiasta on kuitenkin pidetty koko ajan kiinni ja viinit ovat ehdottoman tasokkaita ja korkealaatuisia aina Crianzasta Gran Reservaan.

Beronian viinituotannossa yhdistyvät saumattomasti perinteiden vaaliminen ja moderni ajattelu. Laatuun panostetaan paljon: Beronia onkin yksi ensimmäisistä viinintuottajista, joka on saanut ISO-laatusertifikaatin. Beronia on osa vuonna 1835 perustettua Gonzalez Byass -yhtymää, joka on perheomistuksessa oleva yritys.

Beronia Egologico 2014 on valmistettu Tempranillo rypälelajikkeesta. Se on kypsynyt sekä amerikkalaisessa että ranskalaisessa tammessa 6 kuukauden ajan. 

Viini on väriltään syvän granaatinpunainen, rubiinivivahtein, mikä onkin Tempranillo lajikkeelle ominaista. Tuoksu on hyvin aromaattinen, ja sitä hallitsee eukalyptus ja punaiset marjat. Maku on keskitäyteläinen, tasapainoinen, siinä on paljon marjoja ja se on miellyttävän raikas.

Ruffino Chianti 2016

IMG_06741.JPGRuffino Chianti on on todellinen klassikkoviini, joka on ollut Alkonkin valikoimassa yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta. Ruffino Chianti on myös Amerikan eniten myydyin Chianti.

Ruffinon viinitalon perustivat vuonna 1877 Ilario ja Leopoldo Ruffino. Ruffinon viinintekotaito on tulosta ikiaikaisesta viisaudesta kuin teknisestä evoluutiostakin. Viinitalon intohimona on 'luoda täydellistä viiniä' ja siksi Ruffinolla panostetaan erityisesti niin köynnösten leikkaamiseen ja sopivimpien rypälelajikkeiden ja parhaimman sadonkorjuuajan valintaan.

Ruffino Chianti on väriltään rubiininpunainen ja kuulas. Sen tuoksu on miellyttävän lempeä, nuorekkaan terhakka ja kevyt, punasävytteinen sekä marjaisen mausteinen. Maku on keskitäyteläinen, kevyehkö, marjainen ja helposti lähestyttävä. Mausta voi aistia yrttien lisäksi muun muassa herukoiden, hapankirsikoiden ja karpaloiden aromeja. Viinin hedelmähapot nostavat veden kielelle ja tuovat siihen eloisuutta.

Lisää Ruffinosta viinintuottajana voit lukea lisää täältä.

IMG_06731.JPG

Viinien kumppaniksi valmistin paistettua naudan ulkofileetä kera duchesse-perunoiden, höyrytettyjen papujen ja punaviinikastikkeen. Viinit toimi ihan hyvin ruoan eri makujen kanssa, mutta mitään erityistä WOW-efektiä en juuri kokenut. Ainoa WOW-efekti tuli kastikkeesta, jonka onnistuin tekemään nyt sen makuiseksi ettei tarvitse edes irvistää.

IMG_06781.JPG
Jälkiruoaksi nautiskeltiin omena-mantelikakkua, vaniljajäätelöä ja mustikkakastiketta.
Kahvin seuralaiseksi 4 cl Meukow V.S.O.P. konjakkia. Mikä ihana päätös illalliselle!

Kommentoi kirjoitusta.

Toivepostaus: pöydän kattaminen ja lautasliinataitokset

Maanantai 29.1.2018

Muutamia toiveita on tullut postauksesta, jossa käsitellään pöydän kattamista ja lautasliinataitoksia, joten tässä sellainen nyt olisi.

Jos lähdetään ihan alusta asti liikkeelle, niin kattaminen aloitetaan pöydän liinoittamisella. Liinana voi käyttää suurta, koko pöydän peittävää liinaa tai pieniä liinoja kunkin istujan kohdalla. Juhlallisilla päivällisillä käytetään kuitenkin useimmiten suurta liinaa, joka on joko valkoinen tai hillityn värinen.

Oikeaoppisesti tehty kattaus on tyylikäs ja arvokas

Juhlavuutta kattaukseen voi luoda esimerkiksi käyttämällä katelautasia. Katelautanen on koristelautanen, joka asetetaan jokaisen istujan kohdalle. Katelautanen korjataan pois ennen jälkiruokaa. Jos katelautasta ei ole, asetetaan ruokalautaset suoraan pöydälle, noin parin sentin päähän pöydän reunasta. Jokaista vierasta varten varataan noin 60 cm pöytätilaa.

Aterimien oikea järjestys

Varmista ennen kattamista, että aterimet ovat puhtaat. Tarvittaessa voit kiillottaa aterimet esimerkiksi kostutetulla kankaisella lautasliinalla. Käytä kiillottamisen aikana puuvillakäsineitä, jotta välineisiin ei jää sormenjälkiä.

Kattaustyylejä on monenlaisia, toiset kattaa toisella tavalla ja toiset toisella. Virallisen juhlatilaisuuden pöytäkattaus tehdään yleensä etiketin mukaisesti, jolloin lautasilla, laseilla ja aterimilla on omat paikkansa. Viralliseen kattaukseen kuuluu, että jokainen ruokalaji syödään omilla aterimillaan. Etiketin mukaan kattauksessa saa olla kerrallaan enintään neljät aterimet. Jos ruokalajeja on enemmän, aterimia tuodaan lisää aterian edetessä.

Peruskattaus: keitto, pääruoka ja jälkiruoka

peruskate.PNG

Lautaset katetaan pöytään siinä järjestyksessä, kun eri ruokalajit syödään: keittolautanen päälle ja ruokalautanen sen alle.

Vasemmalla on haarukka, oikealla veitsi ja uloimpana keittolusikka. Voiveitsellä on oma paikkansa leipälautasen kulmalla, terä lautaseen päin.

Jälkiruokalusikka on lautasen yläpuolella. Itse jälkiruoka tuodaan yleensä pöytään vasta aterian päätteeksi.

Juomalasi katetaan lautasen ja jälkiruokalusikan yläpuolelle.

Päivälliskattaus: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, juomina vesi ja viinejä

paivalliskattaus.PNG

Katelautanen (jos sellaista käytetään) on alimpana, sen päällä lautaset ruokalajien mukaisessa järjestyksessä.

Aterimet asetetaan lautasen molemmin puolin siinä järjestyksessä, kun niitä käytetään. Alkuruoka-aterimet ovat siis uloimpana. Jälkiruokalusikka ja -haarukka ovat lautasen yläpuolella: haarukan varsi vasemmalle ja lusikan otinvarsi oikealle.

Vesilasi on lasirivistön oikeassa reunassa, sen vieressä lasit seuraavassa järjestyksessä: kuohuviini, valkoviini, punaviini, jälkiruokaviini. Jos mukana on snapsilasi, sen paikka on äärimmäisenä oikealla.

Miltä näyttää juhlapöydän kattaus?

0a6891ac2f6c9d007bb2af4bc5e9d536.jpg

Juhlapöydän kattaus ei hirveästi eroa esimerkiksi päivälliskattauksesta, mutta ruokailuvälineitä on tullut kuvioihin vähän enemmän.

Juhlakattauksen ruokailuvälineet:

1. Alkuruokahaarukka ja -veitsi
2. Keittolusikka
3. Kalaveitsi ja -haarukka
4. Pääruokahaarukka ja -veitsi
5. Kastikelusikka
6. Jälkiruokalusikka ja -haarukka
7. Voiveitsi

Juhlakattauksen lasit:

8. Vesilasi
9. Valkoviinilasi
10. Punaviinilasi
11. Jälkiruokaviinilasi

Juhlakattauksen lautaset:

12. Alkuruokalautanen
13. Pääruokalautanen
14. Katelautanen
15. Leipälautanen

7 vinkkiä kattauksen viimeistelyyn

1. Kiillota aterimet ja pyyhi lasit kirkkaiksi 2. Aseta lasit viistosti lautasen yläpuolelle tai suoraan riviin pöydän suuntaisesti
3. Asettele vastakkaiset lautaset samaan linjaan 4. Asettele astioiden kuviot ruokailijaan päin.
5. Laita haarukka lautasen vasemmalle puolelle ja veitsi oikealle teräpuoli kohti lautasta. 6. Nosta katelautanen pois ennen jälkiruokaa.
7. Lautasliinan ja paikkakortin asettelusta ei ole varsinaisia sääntöjä.

Kauniisti taiteltu lautasliina on piste ii:n päälle

Alle olen vain kuvannut pari minun suosikkitaitoksia, joita tykkään käyttää. Lisäksi olen koonnut alle hyviä linkkejä, joista löytyy ohjeita taitosten tekemiseen.

IMG_06551.JPG

Aalto

IMG_06581.JPG

Viuhka

Yhteishyvän sivuilla on 8 hyvää opetusvideoita lautasliinataitosten tekoon.
Dunin sivuilla on 6 hienoa lautasliinataitos esimerkkiä.

IMG_06541.JPG

Loppuun vielä kuva erittäin herkullisesta ahvenfile -annoksesta, joka oli tänään tarjolla koulumme opetusravintolan lounaalla.

Kommentoi kirjoitusta.

Terveisiä opetusravintolasta!

Perjantai 26.1.2018

Ensimmäinen viikko koulumme opetusravintolassa on vierähtänyt nopeasti ja paljon uutta oppiakin on tullut. Asiakkaat ovat myös antaneet yllättävän paljon positiivista palautetta palvelusta, joka on aina kiva ja motivoiva asia.

Päivät opetusravintolassa ovat menneet kuin normaalit työpäivät. Kahdeksalta aamulla aloitetaan ja kahden aikaan iltapäivällä lopetellaan. Aamut alkavat yleensä pöytien kattamisella, servettien taittelulla ja muilla perus huoltohommilla. Tarkastetaan, että pöytäliinat ovat kunnossa ja puhtaat ja että ne roikkuvat tasaisesti joka suuntaan.

Aamuhommien jälkeen kello on yleensä puoli yksitoista, jolloin käydään syömässä ennen opetusravintolan lounaan alkamista. Lounas alkaa aina klo 11 ja kestää klo 13 saakka. Juuri ennen lounaan alkamista salaattipöytä ja leipäpöytä laitetaan kuntoon. Lounas on tarjolla vaihtelevasti noutopöydästä tai pöytiin tarjoiltuna, riippuen, mikä tutkinnon osa on milloinkin menossa. Tällä hetkellä lounas tarjoillaan pöytiin ja salaatti haetaan noutopöydästä.

Kahden tunnin lounasaika vierähtää aina ihan huomaamatta. Lounaan jälkeen salaatti- ja leipäpöytä siistitään, kahvipannut, teepannu ja kermakot viedään pesuun, pöydät pyyhitään, vesikannut laitetaan pesuun ja tiskistä tulevat ruokailuvälineet kiillotetaan. Jäljelle jääneet leivät yleensä pussitetaan ja viedään kahvilan puolelle myyntiin.

IMG_06401.JPG IMG_06411.JPG IMG_06421.JPG
IMG_06461.JPG IMG_06481.JPG IMG_06441.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Testissä Viikinkiravintola Harald

Keskiviikko 24.1.2018

Vaikka Lahdessa on tullut jo hieman yli kaksi vuotta asuttua, on yllättävän vähän tullut kaupungin ravintoloita kierrettyä. Nyt testiin pääsi Vesijärvenkadulla sijaitseva Viikinkiravintola Harald.

Harald on kyllä ravintola, joka selkeästi erottuu muista. Miljöö on vanhanaikainen ja tarjoilijat on pukeutuneet viikinkiasuihin. Itse en moisesta oikein piittaa, pidän enemmän klassisesta mustasta ja valkoisesta väristä ja ne kuuluvat tarjoilijan työasuun.

Maukasta ruokaa

Ruoan puolesta voin suositella Haraldia kaikille. Annokset ovat sopivan kokoisia ja maut hyviä. Minä päätin mennä tällä kertaa kolmella ruokalajilla, joka osoittautui vähän turhan tuhdiksi kokemukseksi, kun tarjoilijamme sähläsi pöytään pääruoaksi 300g pihvin, vaikka olin tilannut 150g pihvin - virheitä sattuu kaikille ja niistä oppii.

IMG_06141.JPG

IMG_06151.JPG

Alkuun tilasin Asgårdin alkukiven, joka sisälsi kuhan poskea, tervasilakkaa, kylmäsavustettua lohta ja villisikaa, viiriäisenkoipea, oliivikastikkeella marinoitua Mäkelän tilan juustoa, hölskykurkkuja, linssi-tomaattisalaattia, kirkastettua metsäsienisalaattia sekä saaristolaisleipää riistamoussella.

Paljon hyviä makuja ja kaunis annos liuskekivelle koottuna.

IMG_06171.JPG

Pääruoaksi tilasin Halvdan Mustan häränpihviä, joka sisälsi viipaloitua Black Angus -härän petit tenderiä, savupaprikakastiketta, kilpiperunaa, paahdettuja juureksia, mustikka-sipulihilloketta sekä rosmariinivaahtoa.

Tilasin tosiaan annoksen 150g kokoisena, mutta tämä meidän vuokratyöfirmasta tullut, ensimmäistä päivää ekstraamassa ollut tarjoilijamme kantoikin sitten pöytään 300g pihvin. Ihmettelinkin aluksi annoksen hurjan isoa kokoa, mutta sen enempää ajattelematta aloitin vain syömään. Ruoan maku oli todella loistava, voin todellakin suositella!

IMG_06191.JPG

Jälkiruoaksi, yllätys yllätys, tilasin valkosuklaalla kuorrutettua suklaakakkua, raparperimoussea, paahdettua valkosuklaata sekä kuusenkerkkä-vaniljakastiketta ja vadelmasiirappia.

Ai että mitä herkkua! Suklaakakun kun yhdisti portviinin kanssa, jonka nimeä en valitettavasti muista, eikä sitä Haraldin sivujen viinilistaltakaan löytynyt - mutta kuitenkin, makuelämys oli loistava.

IMG_06211.JPG

Reipas tarjoilija, huono palvelija

Tarjoilijanamme toiminut ekstraaja saa kyllä pointsit reippaudestaan ja positiivisesta asenteestaan! Hän oli ensimmäistä päivää Haraldissa ekstraamassa ja oli vielä hieman sekaisin kaikesta. Tarjoilupuoli toimi kuitenkin moitteettomasti: annokset ja viinit saatiin pöytään ongelmitta.

Ainoa asia, mihin kiinnitin ja kiinnitän aina paljon huomiota on VÄLIKÄYNTI. Olen itse ravintolatyössä olevana todella tarkka välikäynnin tekemisestä ja välikäynnin tärkeys on opetettu minulle melkeinpä ensimmäisten opetettavien asioiden joukossa El Torossa työharjoittelijana työskennellessäni. Meidän tarjoilijalta välikäynti kuitenkin unohtui, mutta annettakoon se anteeksi, kun ensimmäistä päivää oli töissä.

Viikinkiravintola Haraldin arvostelu:

Palvelu: 2,5/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 3/5

Kokonaisarvosana: 3,5/5

Kommentoi kirjoitusta.

Kampasimpukoita ja cavaa

Tiistai 23.1.2018

Hei vaan kaikille!

Blogin ilme onkin viime postauksen jälkeen totaalisesti muuttunut ja ruskea-punaisesta värimaailmasta on siirrytty sini-valko-mustaan ja useat sivut ovat saaneet hienot "header" -kuvat sekä etusivu upean slideshown. Ja alapalkkiin on nyt myös Facebook feedi ilmestynyt, eli ei muutakun tykkäämään!

Mutta nyt itse asiaan: olen jo pitkään haaveillut kampasimpukoista ja suunnitelmissa onkin ollut niitä kokeilla. Viimeinkin raahasin itseni kaupan pakastekaapille ja nappasin kampasimpukkapaketin ostoskoriin. Olin löytänyt Viinilehden sivuilta hyvän kampasimpukkareseptin, jota toki hieman muuntelin.

Äitini on jo aikaa sitten ilmaissut halunsa maistaa kampasimpukoita, joten kutsuin hänet kanssani niitä maistelemaan, ja hyvinhän ne maistui.

IMG_7695.JPG

Paistettuja kampasimpukoita, versosalaattia, sitruunavinaigrettea ja kurkumamajoneesia

Paistetut kampasimpukat

2-4 kampasimpukkaa per syöjä
suolaa
pippuria
1 limen mehu

Jos kampasimpukat on pakastettu, ota ne vaikka yön yli jääkaappiin rauhassa sulamaan.

Levitä sulaneet kampasimpukat lautaselle ja kuivaa ne huolellisesti talouspaperilla.
Sivele käsin simpukoiden pintaan suolaa ja pippuria ennen paistamista.

Paista kampasimpukat tulikuumalla pannulla reilu minuutti per puoli. Älä yritä kääntää simpukkaa liian aikaisin, koska muuten se tarraa kiinni pannuun ja hajoaa.

Purista simpukoiden päälle limemehua juuri ennen tarjoilua.

Versosalaatti ja sitruunavinaigrette

1 rasia sinimailasen versoja
1 ruukku korianteria

2 rkl laadukasta oliiviöljyä
1 luomu sitruunan mehu
½ tl merisuolaa (hienoa)
½ tl hunajaa

Pese versot ja korianteri. Nypi korianteri ja sekoita se versojen kanssa.

Sekoita oliiviöljy, sitruunamehu, merisuola ja hunaja keskenään. Mausta versosalaatti vinaigretella juuri ennen tarjoilua.

Kurkumamajoneesi

1 dl majoneesia
½ tl kurkumajauhetta
ripaus suolaa

Sekoita majoneesin ainekset keskenään ja anna tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Tarjoile kurkumamajoneesi kampasimpukoiden kanssa.

Etusivubanneri2.JPG

Värikästä kuplivaa simpukoiden seuraksi

Simpukoiden seuraksi valitsin uutena vuotena lahjaksi saamani True Colours Cava Brut kuohuvan.

IMG_7701.JPG

True Colours Cava Brut

True Colours on Altian ja ruotsalaisen ihmisoikeusjärjestön Regnbågsfondenin yhteistyön tulos. Regnbågsfonden toimii ihmisoikeuksien toteutumisen ja seksuaalivähemmistöjen aseman parantamisen eteen eri puolilla maailmaa. True Coloursin synnytti yhteinen halu tuoda jotain merkityksellistä ja kantaaottavaa markkinoille: juhlava kuohuviini edustaa paitsi näiden kahden tahon kannanottoa ihmisoikeuksien puolesta, myös aatteeseen kuuluvaa iloa ja positiivisuutta. Let's celebrate diversity together!

Viini on valmistettu Parellada (41%), Xarel.lo (27%), Macabeo (23%) ja Chardonnay (9%) rypäleistä ja sitä on pullokypsytetty 14 kuukautta.

Viini on väriltään vaaleankeltainen. Puhdaspiirteinen, sitruksinen, runsaan omenainen, hennon mineraalinen, yrttinen ja päärynäinen, hieman paahteinenkin tuoksu. Maku toistaa tarkasti tuoksun aromimaailman ja on ensivaikutelmaltaan raikkaan hedelmäinen ja sitruksinen. Suutuntumaa tuovat hienot kuplat ja mineraalisuus. 

Ruokasuositus viinille on esimerkiksi paistetut punalihaiset kalat, se sopii myös antipastojen ja pikkusuolaisten seuraan tai sellaisenaan nautittavaksi.

IMG_7699.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Sunnuntai 7.1.2018 klo 20:58

Hei vaan ja iloista uutta vuotta jokaiselle!

Kuukausi on taas vierähtänyt ihan hiljaiselolla - on ollut vaikea keksiä kirjoitettavaa, mutta luulen koulun alkamisen vilkastuttavan kirjoitusintoja, kun on jotain mitä kertoa.

Joulu ja uusivuosi meni minun osaltani melko rauhallisissa merkeissä. Vietin jouluni pääasiassa mökillä sukulaisteni kanssa ja uusivuosi meni ihan kotipuolessa. Myös keittiössä on tullut vuoden vaihteen jälkeen häärittyä enemmän ja vähemmän. Uusivuosi on tuonut mukanaan myös suunnitelmia blogin ja nettisivujen uuden ilmeen luomisesta. Blogi tulee saamaan mm. uuden ulkoasun ja kaikkea muutakin.

Koulunpenkki kutsuu

Tosiaan olen myös maanantaina (eli huomenna) aloittamassa tarjoilijan opintojani Salpauksessa, kuten etusivun nollautuvasta laskurista voi huomata. Opintoni kestävät 1,5 vuotta, mutta uskon hieman kiriväni sitä aikaa ja uskon opintojeni keston tippuvan vain vuoteen.

Opintoja lähden aloittamaan todella avoimin ja positiivisin mielin. Kartoitusjaksolta ehdin saada jo kivoja koulukavereita, joten uskon että koulunpenkille palaaminen on erittäin mukava juttu. Yksi asia mitä opinnoilta eniten odotan on työssäoppimiset: haluan nähdä erilaisia ravintoloita, työskennellä erilaisissa ravintoloissa ja nähdä eri ravintoloiden toimintamalleja ja sen kautta kehittää itseäni. Alan työntekijällä itsensä kehittäminen on hyvin tärkeää, jotta voi pysyä mukana alan trendeissä ja kehityksessä.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Eilen lauantaina sai kyllä todeta kokkaamisen olevan vaarallista puuhaa. Testailin isältäni ja tädiltäni saamaa uutta Victorinoxin keittiöveistä, juuriselleriä leikellen. Tietenkin onnistuin satuttamaan sormeni ja tekemään ilkeän näköisen syvän haavan sormeeni. Ei siinä auttanut muu kuin kesken ruoanlaiton lähteä päivystykseen sormea näyttämään. Hoitaja liimasi sormen ja äkkiä takaisin kotiin ruoanlaittoa jatkamaan.

Kokkailin lauantain kunniaksi kolmen ruokalajin illallisen, joka sisälsi alkuruoaksi paistettua kuhafileetä, tilli-piimävinaigrettea ja pikkelöityä kurkkua. Pääruoaksi kananpoikaa, paahdettua ohraa, herkkusientä ja juuriselleriä. Ja jälkiruoaksi herkullista, itsetehtyä lakkaparfaitia (lakkajäädykettä), pala leipäjuustoa ja lakkahilloa. Ruoat olivat onnistuneita ja niitä voi huoletta tehdä joskus uudelleenkin. Reseptit alla.

Alkuruoan reseptiikasta vastaa keittiömestari Arto Rastas ja pääruoan reseptiikasta keittiömestari Pekka Terävä

IMG_7543.JPG

Suolattua kuhaa, tilli-piimävinaigrettea ja pikkelöityä kurkkua

Suolattu kuha
400g kuhafileetä ruodottomana
Merisuolaa

Tilli-piimävinaigrette
1 dl piimää
½ dl tilliä
½ dl rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
½ tl suolaa

Pikkelöidyt kurkut
1 dl vettä
½ dl sokeria
0,25 dl väkiviinaetikkaa
1 kurkku

IMG_7546.JPGMausta kuhafileet suolalla ja anna maustua jääkaapissa kelmuun käärittynä seuraavaan päivään.
Leikkaa annospaloiksi ja paahda fileen pintaa tulikuumalla kuivalla paistinpannulla.
***
Valmista pikkelöidyt kurkut. Kiehauta vesi, sokeri ja etikka.
Leikkaa kurkku pituussuunnassa kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi.
Kaada jäähtynyt liemi päälle ja anna maustua vähintään tunnin verran, mieluiten seuraavaan päivään.
***
Valmista tilli-piimävinaigrette. Laita öljy ja tilli tehosekoittimeen. Aja sileäksi.
Lisää piimän sekaan etikka ja suola.
Sekoita öljy piimän sekaan juuri ennen tarjoilua. Koristele annosta granaattiomenan siemenillä.

IMG_7552.JPG

Kananpoikaa, paahdettua ohraa, herkkusientä ja juuriselleriä

4 kpl kananpojan rintafileetä
2 dl ohrasuurimoita
suolaa
juuriselleri
rasia herkkusieniä
kylmäpuristettua rypsiöljyä
suolaa, mustapippuria
rasia vesikrassia

IMG_7555.JPGIMG_7560.JPG

Keitä ohra suolalla maustetussa vedessä kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan; kokonaisten, esikypsytettyjen suurimoiden keittoaika on n. 35 minuuttia. Valuta kypsä ohra hyvin ja anna "kuivahtaa". Paista ohra pannulla rapeaksi runsaassa öljyssä.

Leikkaa herkkusienistä ohuita siivuja. Paista kuultavaksi öljyssä, mausta suolalla.

Viipaloi kuorittu selleri ohuelti "kolikoiksi". Hyvä väline tähän on esimerkiksi ns. mandoliini. Paista viipaleita hetki pannulla voissa tai öljyssä, jotta selleri hieman pehmenee. Mausta ripauksella hyvää suolaa.

Mausta kananrinnat suolalla ja pippurilla ja paista ne pannulla kypsiksi. 

Kokoa annos. Nosta kanafilee ohrapedille, lisää päälle herkkusienet sekä sellerilastut. Huuhtele vesikrassit ja viimeistele annos niillä.

Minä tein annokselle vielä erillisen kastikkeen. Olen hyvin ihastunut tervamarinadiin, joka valmistetaan helposti laittamalla kattilaan 2 dl vettä ja yksi iso paketti Leijona -karkkeja. Tämä kastike toimi annoksen kanssa loistavasti.

IMG_7562.JPG

Lakkaparfait, pala leipäjuustoa ja lakkahilloa

Jälkiruoaksi kokeilin ensimmäistä kertaa itse tehtyä lakkaparfaitia eli lakkajäädykettä, leipäjuustoa ja lakkahilloa. Lakkaparfait on kerrassaan upea lopetus illalliselle. Se on helppo tehdä ja se on taivaallisen hyvää, ja kun lautasella on myös leipäjuustoa ja lakkahilloa - on koko trio maan mainioin. Kylkeen hieman kahvia ja tietysti Meukow V.S.O.P konjakkia!

Lakkaparfait:
400 g lakkahilloa (voi laittaa vähemmänkin)
2 cl lakkalikööriä
2 kananmunaa
½ dl sokeria
2 dl vispikermaa
2 tl vaniljasokeria

IMG_7563.JPG

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa myös kerma ja mausta se vaniljasokerilla.

Yhdistä vaahdot. Lisää lakkalikööri ja lisää varovasti nostellen lakkahillo.

Huuhdo kylmällä vedellä esim. rengasvuoka ja kaada seos vuokaan. Peitä kelmulla ja jäädytä vähintään 5 tuntia, mielellään yön yli. Kasta vuoka kuumaan veteen ja kumoa vadille. Koristele halutessasi esim. lakoilla. Anna sulaa hetki jääkaapissa, jotta kakusta tulee leikattavaa.

Upeille ruokalajeille arvoisensa viini

Ruokajuomia hankkiessani olin kokonaan unohtanut, että on loppiainen ja Alko on tunnetusti pyhinä kiinni. Tarkoituksena oli ainakin alkuruoalle ostaa oma viininsä, mutta tällä kertaa oli vedettävä kokonaisuus yhdellä viinillä. Ja silloinhan pöytään kannetaan vain parasta!

IMG_7587.JPGNicolas Feuillatte Réserve Champagne Brut

Tällä kertaa pöytään pääsi Nicolas Feuillatten erittäin kuiva samppanja.

Nicolas Feuillatte Brut Reserve samppanjaa on kellarikypsytetty vähintään 15 kuukautta.

Nicolas Feuillatten tarina on ollut hohdokas ja eksoottinen matka New Yorkista Tunisiaan, Australian kautta samppanjan synnyinseudulle, Eperney'hin. Hän loi uransa pikakahvin kehittäjänä ja toimi myöhemmin diplomaattina Afrikassa, erikoisosaamisenaan kahvin ja kaakaon tuonti. Hänet nähtiin New Yorkin suihkuseura-piireissä Sophia Lorenin seurassa ja golfia hän pelasi Kennedyjen ja Aristotle Onassiksen kanssa.

Nelikymppisenä hän kyllästyi kultaiseen elämään ja myi Keskuspuiston asuntonsa Valentinolle ja muutti Australiaan valokuvauksen innoittamana. Kohtalokas puhelinsoitto muutti hänen elämänsä; hän oli perinyt 12 hehtaaria parasta maata Champagnen seudulta. 

IMG_7550.JPGNicolas loi oman samppanjan ensin ystävilleen. Vuonna 1976 hän perusti yrityksen, Champagne Nicolas Feuillatten, luottaen silmiinpistävien persoonallisuuksien - Lauren Bacall, Jackie Onassis ja Yves Saint Laurent - promootiovoimaan. "Champagne is for fun!" sanoi Nicolas Feuillatte, ja vuonna 1986 Champagne Nicolas Feuillatte ja viljelijöiden yhteenliittymä, Centre Vinicole de la Champagne (CVC) yhdistyivät. Yhdistyminen takasi Nicolas Feuillattelle laadukaiden rypäleiden saamisen sekä laajat resurssit. Hintojen pitäminen kuluttajaystävällisenä on edelleen yksi yrityksen pääfilosofioista.
***

Hillitty tuoksu on hennon paahteinen, mineraalinen ja kypsän omenainen. Keskitäyteläinen maku on kuiva, mutta reilun hedelmäinen. Siinä on tuoksun aromien lisäksi erotettavissa tuntuvaa sitruunaisuutta ja hentoa kukkaisuutta. Tyylikkäät kuplat kannattavat makua hieman suuta supistavaan, mutta veden kielelle nostattavaan jälkivaikutelmaan.

Mielestäni viini toimi hienosti sekä kuhan että kanan kanssa, joten valkoviinin puuttuminen pelistä ei minua yhtään haitannut. Tämä samppanja on myös erinomainen ja tyylikäs aperitiivi ja sen hinta-laatusuhde on hyvä.

IMG_7575.JPG

Ihanan aurinkoiset ja talviset säät ovat myös saapuneet Suomeen ja pakkastakin on juuri sopivasti. Näistä ilmoista kannattaa nyt todellakin nauttia - vaikka sitten koulun penkiltä! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi, 2018, hiljaiselo, koulu alkaa, kalaruoka, suolattua kuhaa, tilli-piimävinaigrette, pikkelöity kurkku, kananpoika, paahdettu ohra, herkkusieni, juuriselleri, lakkaparfait, lakkajäädyke, leipäjuusto, lakkahillo

Itsenäisyyspäivän päivällinen ravintola Casselissa

Torstai 7.12.2017

Hei vaan, ja hyvää myöhäistä Itsenäisyyspäivää itse kullekkin!

Tarkoitukseni oli tehdä ravintola Casselista seuraava Fine Dining blogisarjan postaus, mutta valitettavasti ravintola tuotti minulle pettymyksen, joten päätin jättää Casselin blogisarjastani sivuun. Vaikka Casseli ei olekaan puhtaasti Fine Diningia - vaan enemmän Bistro-puolta, olisin silti mielelläni ottanut sen mukaan. Kuitenkaan eilinen tarjonta ei ollut sitä mitä odotin...

Pidin Casselissa ruokailua itseasiassa Itsenäisyyspäiväni kohokohtana ja kun kohokohta tuottaa pettymyksen, menee päivä totaalisesti vähän pilalle. Olimme varanneet ravintolasta ajoissa pöydän ja meille oli luvattu, että saamme rauhassa nauttia kolmen ruokalajin päivällisen. Varauksen yhteydessä ei oltukaan sitten mainittu, että Bistro lista ei ole ollenkaan käytössä, vaan tarjotaan pelkästään Itsenäisyyspäivän suositusmenu alkupalapöydällä ja itse valittavalla pääruoalla. Huh, mikä pettymys ja tässä vaiheessa peli oli pelattu! Olin jo ehtinyt valita Bistro listalta mieleisen ateriakokonaisuuden.

Perusruokaa, ehkä vähän ylihintaan

Vielä ravintolaan mennessä tunnelma oli korkealla ja odotin paljon niin palvelulta kuin ruoaltakin. Kattaus oli kaunis ja se lisäsi odotuksiani. Kaikki oli tässä vaiheessa vielä hienosti.

IMG_04701.JPG

Alkuun tarjoilija tiedusteli, mitä tahtoisimme juoda alkuun ja päätimme, että päivällinen aloitetaan juhlavasti kuohuviinillä, Satavuotiaan Suomen kunniaksi.

IMG_04741.JPG

Pöytään tuotiin lasillinen Masi Moxxé Brut 2016 kuohuviiniä. Pinot Grigio ja Verduzzo rypälelajikkeista valmistettu, erittäin kuiva, hapokas ja sitruunainen kuohuviini oli hieno aloitus päivälliselle. Odotukset sen kun vain kasvoivat.

Tämän jälkeen tarjoilija jätti meidät hetkeksi nauttimaan aperitiivista, kunnes tuli tiedustelemaan mitä söisimme. Tässä vaiheessa tunnelma sitten latistuikin, kun sain kuulla yllätyksekseni ettei ravintola tarjoa muuta kuin yhtä menuuta. Tästä olisi voinut kertoa jopa varauksen yhteydessä. 

IMG_04761.JPG

Kun sain suurimman kiukkuni nieltyä, oli aika siirtyä alkupalapöydän antimien ääreen. Ihan kiva, perinteinen buffa.

IMG_04771.JPG

Pääruoaksi tilasin Paistettua siikaa Ahvenanmaalta, porkkana-voikastiketta ja juurespyreetä. Mukavan näköinen annos, juurespyree oli taivaallisen hyvää, siika oli siikaa josta en erityisemmin pidä, mutta ihan hyvää siiaksi. 

IMG_04781.JPG

Tämän päivällisen paras ja näyttävin ruokalaji oli jälkiruoka, kaunis Suomi 100 annos. Tälläisestä mä tykkään. Jälkiruoassa oli yhdistetty Suomalaisia jälkiruokamakuja ja annoksen nimi oli Sinistä ja Valkoista-Suomi 100 v.

IMG_04801.JPG

IMG_04811.JPG

Päivällinen viineineen maksoi hieman päälle 70 euroa, ihan kohtuuhintaista - olisin toki voinut maksaa tästä lystistä vähemmänkin. Kokemus oli ihan jees kokemus, ei hyvä, mutta en nyt sanoisi että huonokaan.

Ravintola Casselin arvostelu:

Palvelu: 3/5
Ruoka: 3/5
Hinta-laatusuhde: 2,5/5

Kokonaisarvosana: 3/5

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyyspäivä, ravintola casseli, lahti, suomi 100

Viikonvaihteen viinivinkit

Tiistai 5.12.2017

Innokkaana viiniharrastajana erilaisten viinien maisteleminen on mukavaa ja rentoa puuhaa vapaapäivinä. Tällä kertaa maistelussa oli kuohuviini Espanjasta ja punaviini Argentiinasta.

Freixenet Carta Nevada Medium Dry

IMG_04551.JPG

Viikonvaihteen viinivinkin kuohuviini Freixenet Carta Nevada Medium Dry tulee Espanjasta ja se on valmistettu Macabeo (34%), Xarel.lo (33%) ja Parellada (33%) -rypäleistä.

Freixenetin tarina alkoi romanssista, kun kahden viinisuvun jäsenet Dolores Sala Vivé ja Pedro Ferrer Bosch rakastuivat ja menivät naimisiin. He aloittivat kuohuviinin valmistuksen Sant Sadurni d'Anoian pikkukylässä, Katalonian sydämessä. Pariskunta valitsi yrityksensä nimen perhepiiristä: se on muunnos Ferrerin sukutilan nimestä La Freixenada, joka tarkoittaa 'maatila, jolla saarnet kasvavat'. Ferrerin perhe on ollut Cava-bisneksessä mukana aina vuodesta 1861 alkaen. Freixenet on perheyritys, jolle historia, yhdessä oleminen ja tekeminen ovat tärkeitä asioita. Maailman suurin Cava-tuottaja tunnetaan suunnannäyttäjänä, joka on ennakkoluulottomasti rikkonut rajoja läpi historiansa.

Freixenet Carta Nevada viinit valmistetaan Macabeo, Xarel.lo ja Parellada lajikkeista ja viiniä on saatavana viittä eri makeusastetta, jotka ovat brut, extra dry, dry, medium dry ja sweet. Rypäleet kerätään käsin ja niistä saatu mehu käy viiniksi terästankeissa 10-15 päivän ajan. Sen jälkeen viinit sekoitetaan ja pullotetaan, minkä jälkeen viini käy toisen kerran pullossa 12-15 kuukautta.

Viini on väriltään kirkkaan vaaleankeltaista ja hieman vihertävää. Makeasta, puhtaan hedelmäisestä tuoksusta voi aistia omenaa, päärynää ja sitruksiakin. Myös maku jatkuu tuoksun tapaan makean ja kypsän hedelmäisenä ja on suunmyötäisen miellyttävä. Pehmeät kuplat korostavat viinin raikastavaa hapokkuutta ja viini onkin makeudesta huolimatta miellyttävästi tasapainossa.

Tämä helposti juotava viini sopii hienosti vaikka seurusteluun ja esimerkiksi tuleviin uudenvuodenjuhliin sopivaksi maljan kohotus juomaksi tai hieman maustetummankin keittiön ruuille.

IMG_04501.JPG

Famiglia Bianchi Malbec 2015

IMG_04601.JPG

Viikonvaihteen viinivinkin punaviini, Famiglia Bianchi Malbec 2015 tulee puolestaan Argentiinasta, Mendozan alueelta ja se on valmistettu 100% Malbec -rypälelajikkeesta.

Tämä muheva ja tummasävytteisen mehevä viini, joka muistuttaa aromeiltaan mustaherukkaa, karhunvatukkaa ja luumua sopii hyvin tummien, aromikkaiden liharuokien kuten riistan seuraan.

Muhevan multainen ja kypsän hedelmäinen tuoksu, jossa on myös hieman savuisuutta. Täyteläinen maku seuraa muhevuudessaan tuoksua. Reilusti tummia aromeja tarjoilevasta viinistä voi lisäksi erottaa makeaa mausteisuutta, yrttisyyttä ja metsän havuisia vivahteita. Pehmeät tanniinit tuovat makuun ryhtiä ja kantavat kokonaisuutta hieman suuta kuivattavaan jälkivaikutelmaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viini, viinivinkki, kuohuviini, freixenet, macabeo, parellada, xarel.lo, punaviini, malbec, mendoza, argentiina

Viinitasting ravintola Casselissa 16.11.

Keskiviikko 22.11.2017 klo 22:53

Vihdoin on elämäni ensimmäinen viinitasting käyty kokeilemassa! Siirtyessäni ravintola-alalle töihin ja opiskelemaan en vielä kuvitellut kiinnostuvani viineistä niin paljon, että tekisin siitä itselleni harrastuksen. Kuitenkin pikkuhiljaa aloin työn kautta kiinnostua viineistä enemmän - luin niistä, aloin maistella erilaisia puna- ja valkoviinejä ja yritin etsiä niistä eri ominaisuuksia.

Lopulta halusin viedä harrastukseni uudelle tasolle ja liityin Lahden Viiniseura Munskänkarna ry:hyn. Viiniseura järjestää useita kertoja vuodessa erilaisia viinitapahtumia, kuten tasting-tilaisuuksia ja viinikoulutuksia.

Tapasillallinen ja neljän viinin tasting

Tapasillallinen ja neljän viinin tasting-tilaisuus järjestettiin Lahdessa, ravintola Casselissa. Illan emäntänä toiminut ravintolapäällikkö (Chef de Table, Confrérie de la Chaine Rôtisseurs)
Tiia-Mari Virtanen esitteli viinien lisäksi Casseli ravintoloiden toimintaa.

Ravintola_casseli_pallo1.png

Casseli ravintolat on perustettu vappuna, vuonna 1999 ja se sijaitsee Lahdessa, Ankkurinlahden alueella. Casseli-ravintolat siirtyi yksityiseksi vuonna 2002. Ennen Casselin perustamista sen paikalla toimi Lahden Lasitehdas. Gastronominen huippuosaaminen toi Casselille Rôtisseurs-kilvet vuonna 2006.

IMG_04191.JPG

Illallistarjonnassa oli Casselin bistrolistalta löytyviä herkkuja, mm. Casselin Sapaksia: Napolin salamia, Viinitarhurin juustoa, Coppa-kinkkua, Kalamata-oliiveja ja viiriäisen muna sekä Lakritsigraavattua lohta ja Scampeja. Todella herkullista.

IMG_04181.JPG

Illan juomiksi oli valittu 4 eri viiniä (2 valkoviiniä ja 2 punaviiniä) ja rypäleinä edustivat Pinot Noir, Riesling, Montepulciano, Sangiovese, Cabernet Sauvignon, Merlot ja Tinto Fino (Tempranillo).

1. Spätburgunder trocken Balc de Noir 2015

IMG_04201.JPG

Jos lähdetään liikkeelle oikeasta reunasta, ensimmäisenä on vuorossa Spätburgunder trocken Balc de Noir 2015, valkoviini joka edustaa Pinot Noir -rypälettä.

Rypäleet tulevat kvartsin ja liuskekiven hallitseman Münsterer Rheinbergin tarhalta. Viini on kirkas, hennon kullankeltaisen värinen ja se on kylmäkäytetty terästankeissa. Viini on aromeiltaan ruohoisa ja mausteinen, mukana on sitrusta, omenaa ja melonia. Maussa hallitsee pirteä, nuori hedelmä ja makeuden sekä hapokkuuden miellyttävä tasapaino, jossa on selkeää vihreää yrttiä taustalla. Jälkimaku on pitkä ja mausteinen.

Jäännössokeri 6,8g/l, hapokkuus 6,1g/l.

2. Schmitges Riesling trocken 2015

IMG_04211.JPG

IMG_04271.JPG

Toinen viini oikealta tulee Moselin alueelta Saksasta ja se on Schmitges Riesling trocken 2015, valkoviini joka nimensä mukaisesti edustaa Riesling -rypälettä.

Viini on väriltään läpikuultavan vaaleankeltainen, hieman vihertävä. Tuoksu on rehevä ja hapokas - siinä on sitruunaa ja vihreitä elementtejä, aavistus mineraalisuutta - tyypillinen nuori Riesling. Maku on hapokas ja hyvin rakentunut, taustalla päärynää ja melonia.

Mainio klassinen viini mm. bratwurstin ja hapankaalin kera ja se sopii myös erinomaisesti grillatuille makean veden kaloille ja runsaamminkin maustetuille ruoille.

Jäännössokeri 9,6g/l, hapokkuus 7,9g/l.

3. Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic

IMG_04221.JPG

Nyt päästään ensimmäiseen punaviinilasiin, ja se on oikealta vasemmalle katsottaessa Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic, ja viini edustaa Montepulciano ja Sangiovese -rypäleitä eli se on kahden rypäleen sekoiteviini.

Luomuviini, jonka väri on tumman rubiinin punainen. Tuoksussa on luumua ja kirsikkaa, maku on keskitäyteläinen ja siinä on hieman kypsää lakritsaa ja hedelmäisyyttä. Makua ryhdittävät miellyttävän napakat tanniinit ja tekevät siitä oivallisen kumppanin monille liharuoille ja runsaanmakuisille tomaattipohjaisille pastaruoille.

4. Pradorey Roble 2013

IMG_04231.JPG

Illan viimeinen nautittava punainen viini tulee Espanjasta, Pradorey Roble 2013, ja se edustaa Tempranillo (95%), Cabernet Sauvignon (3%) ja Merlot (2%) -rypäleitä. Se on edellisen punaviinin tapaan sekoiteviini.

Viini on kirkas, siinä on kirsikanpunainen väri ja violetti reuna. Tuoksu on melko voimakas - siitä löytyy metsämarjoja, kahvia, vaniljaa, savuisuutta ja ripaus tammisuutta. Maku on pehmeä ja pyöreän marjainen, miellyttävä happoisuus ja pitkä maku. Jälkimaussa on hyvä hedelmäisyys. Viiniä on tammikypsytetty 3 kuukautta.

Kaksi ylitse muiden

Illan aikana mietin useasti, kumpi kahdesta punaviinistä ja kumpi kahdesta valkoviinistä on mielestäni parempi ja tulin siihen lopputulokseen, että kaikista parhaimmaksi nousi Riesling, eli toinen viini oikealta vasemmalle katsottuna. Mutta jos täytyy valita myös paras punaviini, niin ehdottomasti toiseksi viimeinen punaviini, joka siis edusti Montepulciano ja Sangiovese -rypäleitä.

Ekstrana tässä postauksessa ajattelin kertoa perustietoa näiden kahden "parhaan" viinin tuottajista, joten olkaapa hyvät:

Schmitges Riesling trocken 2015 - Andreas Schmitges

Andreas Schmitgesin viinitilalla Erdenissä, Moselin laaksossa, on sukutilan pitkät perinteet ja menestyksekäs historia. Se mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa asiakirjoissa vuonna 1744, joskin vuosisatojen kuluessa viinitarhat ovat usein muuttuneet kokonsa, muotonsa ja perhesiteidensä kautta.

Vuonna 1990 nykyinen omistaja Andreas Schmitges, otti tilan vetovastuun, yhdessä vaimonsa Waltraudin ja kahden poikansa kanssa. Näinä vuosina he ovat työskennelleet kovasti ja saaneet kunnioitettavan, maailmanlaajuisen asiakaskunnan. Tilan viinien nykyilme on pitkän, kunnianhimoisen projektin tulos ja se on vaatinut innovatiivista ajattelua, investointeja uusimpaan teknologiaan, suvun perinteiden mukaisen ajattelun viinin tekemiseen, erinomaisen viinitarhojen sijainnin ja suotuisat sääolosuhteet.

Schmitges viljelee pääasiassa klassisia lajikkeita, tarhojen jakautuessa Rieslingin (82 %), Rivanerin (15 %) ja Pinot Blancin (3 %) kesken. Osa köynnöksistä on vielä alkuperäisistä juurakoista. Viininvalmistuksessa Schmitges yhdistää perinteitä ja modernia tekniikkaa. Juuri korjatut viinirypäleet lepäävät mehun kanssa kuorikontaktissa 12–48 tuntia hapettomassa tilassa. Tämän jälkeen puristus tapahtuu hellävaroin pneumaattisesti. Tämä takaa maksimaalisen määrän uutteita viiniin ja mahdollisimman vähäisen määrän karvaiden makuaineiden irtoamista rypäleistä. Noin 24 tuntia myöhemmin mehu erotetaan sedimentistä. Kylmäkäyminen alkaa terästankeissa noin kahden päivän jälkeen 8 ° – 14 °C-lämpötilassa, makeat viinit alemmissa lämpötiloissa. Tämä takaa maksimaalisen hedelmäisyyden ja tuoreuden viinille. Kypsyminen jatkuu ruostumattomassa teräksessä hapettomassa tilassa, säilyttäen näin maksimaaliset aromit. 
***

Umani Ronchi Tajano Rosso Piceno Organic - Umani Ronchi

Umani Ronchi tunnetaan laadukkaiden viinien tuottajana sekä Marchen että Abruzzon alueella. Viinitalo sijaitsee Osimon kaupungissa Marchessa ja sen johtajana toimii Michele Bernetti. Vuonna 2002 hän päätti laajentaa toimintaa Abruzzon alueelle hankkimalla 30 hehtaarin kokoisen viinitilan Colli Teramanesta. Nykyään Umani Ronchilla on yhteensä 200 hehtaaria viinitarhoja. He panostavat paitsi paikallsiin alkuperäisrypäleisiin Verdicchioon, Rosso Coneroon ja Montepulcianoon niin myös kansainvälisiin lajikkeisiin kuten Chardonnay, Sauvignon Blanc, Merlot ja Cabernet Sauvignon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viini, maistelu, wine, tasting, ravintola, casseli

Fine Dining Blog Series, osa 1: Restoran Ribe, Tallinna

Maanantai 13.11.2017 klo 23:08

Vihdoinkin ensimmäinen Fine Dining blogisarjan postaus saadaan ulos! Tätä on odotettu ja pakko sanoa että aloitus tälle blogisarjalle Tallinnassa oli mitä onnistunein.

Ribe_logo_originaalroheline.png

Ensimmäiseksi ravintolaksi blogisarjalle valikoitui itseasiassa Tripadvisorin arvostelujen perusteella Ravintola Ribe (Restoran Ribe), joka täytti tänä vuonna 10 vuotta - eli sen ovet ovat olleet avoinna vuodesta 2007 lähtien. Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva ravintola Ribe on ollut sen avaamisesta lähtien sekä paikallisten että turistien jatkuvassa suosiossa. Suosion osoittaa jokavuotinen sijoitus Viron kymmenen parhaan ravintolan listoissa ja vuonna 2015 Skandinavian lehden "Whites guide" mukaan Ribe kuului Viron 25 parhaan ravintolan joukkoon.

Riben tuoretta lähiruokaa sisältävät annokset valmistuvat pohjoismaisella tyylillä ja ranskalaisella taidolla sekä tietämyksellä.

Illan menu viineineen vei kielen mennessään!

En yleensä jännitä ravintoloihin menoa, mutta nyt matkatessamme kohti ravintolaa, vatsanpohjassani oli hieman perhosia. Minulla oli ravintolalta hirmuisen kovat odotukset ja jokainen niistä täyttyi!

IMG_04011.JPG

Ravintola ei ulkoa näyttänyt kovin kummoiselta ja sisältä se oli hyvin pohjoismainen - paljon mustaa ja valkoista. Kattaus oli kaunis ja ruoka-annokset upeat ja erittäin hyvänmakuiset.

Rankan matkapäivän jälkeen tuntuu mahtavalta istahtaa valmiiksi katettuun pöytään ja unohtaa kiireet. Tarjoilija tiedustelee ensin mitä tahtoisimme juoda samalla kun katselemme menuja.

IMG_03701.JPG

Juhlapäivän kunniaksi olin ensin ajatellut ottaa alkuun lasin samppanjaa, mutta mietin että tulen saamaan viinistä tarpeekseni tämän ateriakokonaisuuden yhteydessä ja niin sainkin. Siispä alkujuomaksi valikoitui Gin Tonic, joka oli muuten parasta Gin Tonicia mitä olen koskaan juonut. Ginin ja tonic-veden suhde oli juuri oikea.

Päätimme valita listalta kolmen ruokalajin menun, joka sisälsi alkuun kermaista kurpitsakeittoa ja parmesanjuustoa, keskelle ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta ja jälkiruoaksi tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä sekä kolmen viinin viinipaketin.

IMG_03741.JPG

Ennen alkuruokaa ruokahalua lämmiteltiin keittiön tervehdyksellä, Vuohenjuustokermaa ja karamellisoitua saksanpähkinää. Ruoan asettelu oli aivan mahtava ja kekseliäs - ensimmäinen WOW-efekti nähtiin ja kuultiin jo tässä vaiheessa. Kuka keksisi vääntää lusikan ja tehdä siitä tarjoiluastian? Mahtavaa! Vuohenjuustokerma karamellisoidulla saksanpähkinällä oli taivaallisen hyvä aloitus menulle. Erittäin herkullista!

IMG_03811.JPG

Alkuruoan kumppaniksi pöytään tuotiin valkoviini Ranskasta, Melody Gros Manseng Sauvignon, jonka raikkaan hedelmäinen tuoksu ja makukin sai jo itsessään toisen WOW-efektin aikaan.

IMG_03761.JPG

Viinin kumppanina toimi alkuruokana kermainen kurpitsakeitto ja parmesanjuusto. En tiedä miksi minulla on keittoja kohtaan ravintoloissa aina pieniä negatiivisia ennakkoluuloja, mutta nyt ne ennakkoluulot menivät kyllä niin täysin nurin kuin vain voi. En ole ehkä eläessäni syönyt mitään noin hyvää. Tätä täytyy kokeilla kotonakin! Kun viimein yhdistin keiton ja viinin, oli kolmannen WOW-efektin aika! Tasapainoisen upea yhdistelmä täyteläistä keittoa, hieman parmesanjuustoa ja hedelmäisen raikasta valkoviiniä vei kielen heti mennessään - iso käsi Riben sommelier Tanel Turk!

IMG_03751.JPG

Täyteläisen keiton jälkeen vatsa tuntuu jo hieman täydeltä, joka huolestutti minua. Edessä olisi kuitenkin vielä kaksi ruokalajia. Mietin, että mahdankohan jaksaa vielä. 

IMG_03791.JPG

Ennen pääruokaa pöytään tuodaan punaviini Espanjasta, Altos Ibéricos Parcelas de Graciano 2014, joka tulee Torresilta. Torresin viinit ovat minulle ennestään tuttuja El Torosta. Viinissä oli mielestäni melko kevyt tuoksu. Maussa ja tuoksussakin voi aistia kypsää kirsikkaa. Väri on Tempranillo-rypäleelle tunnusomainen, syvänpunainen.

IMG_03871.JPG

Punaviinin seuraksi pöytään tuotiin pääruokana ylikypsää häränposkea, karamellisoitua juuriselleriä ja burgundinkastiketta. Härkä oli erittäin mureaa ja melkein jopa suussasulavaa ja kun haarukkaan saatiin lihan lisäksi hieman sipulia, juuriselleriä ja kastiketta sekä hieman viiniä kyytipojaksi oli makuelämys sanoinkuvailemattoman hyvä. Viinin pienen tanniinisuuden vuoksi se hieman kuivatti suuta kylmiltään, mutta kun kuvioihin tuli ruoka, tanniinien suuta kuivattava vaikutus väheni huomattavasti, vaikka liha ei ollutkaan medium-kypsää.

IMG_03831.JPG

IMG_03851.JPG

Melko tuhdin pääruoan jälkeen ajattelin, että miten tulen jaksamaan vielä jälkiruoan. Yllätykseksemme myös jälkiruoalle oli valittu viini sillä olimme kuvitelleet että ruoan kanssa tarjotaan vain kaksi viiniä. Pienen kokoni vuoksi minulla alkoi tässä vaiheessa olla hieman humalainen olo, joten olisin voinut jättää kolmannen viinin väliin.

IMG_03911.JPG

Jälkiruokaviini tulee Ranskasta, Domaine L'ermitage Le Grenache. Erittäin makea, kirsikkainen, viikunainen ja kaakaomainenkin maku on pelkiltään mielestäni turhan makea ja saa hieman irvistämään, mutta sinihomejuuston tai suklaakakkujen kanssa toimiva viini.

IMG_03991.JPG

Viinin seuraksi pöytään ilmestyi illan viimeinen ruokalaji eli jälkiruoka, tummasuklaamoussea ja hapankermajäätelöä. Viini ja suklaamousse toimivat erinomaisesti keskenään luoden todella maukkaan yhdistelmän. Suklaamousse peitti todella hyvin viinin liiallisen makeuden. Jotain jälkiruoasta jäi uupumaan - hapankermajäätelö ei ollut minun makuuni, mutta mousse oli erinomaista varsinkin yhdessä viinin kanssa.

IMG_03921.JPG

IMG_03951.JPG

Illallinen oli erittäin onnistunut - ruoat viineineen olivat erittäin herkullisia ja palvelu oli hyvää, joten uskon palaavani Ribeen ruokailemaan vielä joskus.

image1-28leosk.png

Ravintola Riben arvostelu Tripadvisorissa:

Palvelu: 3,5/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 5/5

Kokonaisarvosana: 4/5

IMG_04101.JPG

Loppuun vielä kuva hotellista jossa yövyimme.
Hotel Kreutzwald, Tallinna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: fine dining, blog series, restoran, ribe, ravintola, tallinna, tallinn, ruoka, food, wine, viini

Kulissien takana

Torstai 19.10.2017

Hei vaan,

Kuukausi on taas vierähtänyt täysin blogia kirjoittamatta. Työt ovat yksinkeraisesti vieneet kaiken ajan ja jaksamisen. Pikkujoulukauden lähestyessä viikonlopuista on alkanut tulla yhä vilkkaampia; El Toroon ei nimittäin meinaa saada perjantai -tai lauantai-iltapäivistä alkaen paikkaa ilman varausta. Arki on ollut toistaiseksi vielä rauhallisempaa. Aikakin on vierähtänyt hirveän nopeasti, sillä jäljellä on enää alle 1½ kuukautta harjoitteluani Torossa.

Olen jonkin aikaa aikonut kirjoittaa siitä, mitä tarjoilijan työn "kulissien takana" tapahtuu. Mitä tapahtuu keittiön ovien sisäpuolella? Asiakkaan silmin tarjoilijan työ on tilauksen vastaanottamista, pöytien kattamista, tarjoilemista ja asiakkaan laskuttamista. Se ei kuitenkaan ole pelkästään sitä.

Jos lähdetään liikkeelle heti keittiön ovien takaisesta maailmasta, ensimmäisenä minun silmääni pistää tiskipöydällä oleva tiskivuori - siitä tekee mieli juosta aina ohi ja olla kuin ei olisi huomaavinaankaan koko tiskivuorta. Ei vaan, oikeasti - varsinkin kiireisinä päivinä tiskin hoitaminen töissä on mukavan rentouttavaa puuhaa ja se onkin hyvä syy paeta hetkeksi salin meteliä. Meillä töissä yleensä kokit hoitavat töidensä ohessa myös tiskihuollon, mutta kiireisenä aikana sitä tekevät myös tarjoilijat. Eli kaikki te jotka sanotte, että tarjoilijat vaan tiskaa - haistakaa home :)

Yleensä ihmiset ajattelevat, että kokit hoitavat koko ruokarumban. Meillä El Torossa tarjoilijat tekevät mm. asiakkaiden alkusalaatit sekä kaikki jälkiruoat. Itse en erityisemmin pidä jälkiruokien tekemisestä - varsinkaan jäätelöpallojen pyörittämisestä, mutta onneksi löytyy mukavampiakin vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi El Torossa itse valmistettu Creme Brulee eli paahtovanukas tai suklaafondant. 

Jos mennään keittiöstä eteenpäin, kohtaan pakkasen ja kylmiön, kuiva-ainevaraston ja viinavaraston. Tarjoilijan työ on myös paljon kantamista: haetaan tavaraa pakkasesta ja kylmiöstä, pakkanen on yleensä enemmän kokkien aluetta, mutta kylmiössä käyvät myös tarjoilijat useammin. Kuiva-ainevarasto ja viinavarasto puolestaan on tarjoilijoiden valtakuntaa. 

Viikottaiseen kuorman purkamiseen osallistuvat yhdessä sekä kokit että tarjoilijat. Kokit hoitavat ruoka-aineiden kuorman purun ja tarjoilijoille jää yleensä juomakuormien purkaminen. Meillä El Torossa tulee kuorma kahdesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tarjoilija, työ, kulissien, takana, ravintola

Riskejä ja jännittäviä kokemuksia

Keskiviikko 20.9.2017

Hei vaan,

Mun neljän päivän pitkät vapaat lähenee loppuaan ja huomenna on palattava taas töiden ääreen. Totesin tänään, että mun loma päättyy yhtä jännittävästi kuin Salkkareiden kauden päätösjakso.

Olin kutsunut vanhempani lounaalle ja päättänyt kokata pääruoaksi paistettua kuhaa kera rapukastikkeen ja jälkiruoaksi sitruunakakkua lasissa Viinilehden innoittamana.
Kuitenkin kaupan kalatiskille päästyäni huomasin, ettei kuhaa ole myynnissä muutakuin kokonaisena ja kokonaista kalaa en todellakaan aikonut ostaa, sillä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta kalan täydellisestä fileoimisesta. Muutenkin kalatiskin täti näytti niin työhönsä kyrpiintyneeltä, etten viitsinyt pyytää häntä fileoimaan minulle kokonaista kuhaa.

Koska en ollut vienyt suunnittelutyötä loppuun ja keksinyt suunnitelmalle A suunnitelmaa B, vedin hätäpäissäni hatusta vaihtoehtoisen kalan aterialle ajattelematta asiaa sen kummemmin ja se oli riski, mutta ennen kaikkea rohkea valinta. Kieltämättä ennenkuin myyjä pakkasi fisun paperiin, kaikui päässäni "HULLUKO OLET?!" kysymys :D

Mitä lautaselle lopulta päätyi?

Olin päättänyt, että haluan tarjota vanhemmilleni vaalealihaista kalaa. Annoin katseeni kiertää tarjolla olevaa kalavalikoimaa ja silmääni sattui hauki. Hauki tunnetaan hieman mauttomana kalana ja siksi arastelin sen ostamista. Löysin netin kätköistä kuitenkin hauelle hyvän reseptin ja tein sen kylkeen kuhalle suunnitellun rapukastikkeen.

IMG_7517.JPG

Paistettua haukifileetä ja rapukastiketta,
paistettua punasipulia ja porkkanaa sekä
keitettyjä perunoita

Ruokaviiniksi valikoitui viime Tallinnan reissulta ostettu TallinkSiljan laivan valkoviini Geil Riesling Trocken 2016.

IMG_03141.JPG

Pakko sanoa, että ruoka oli erittäin onnistunutta. Kala oli kypsää, päältä paahteista ja sisältä mehukasta ja sen kanssa tarjottu rapukastike kruunasi hauen hyvin kalaisen maun. Lisäksi lautaselle päässeet paistetut porkkanat olivat hyvin onnistuneita, juuri sopivan pehmeitä sillä pelkäsin niiden jäävän liian koviksi, mutta ne saivatkin kanssa syöjiltä kehuja.

Ruoan seurana toiminut Geil Riesling Trocken 2016 valkoviini hoiti osuutensa hienosti ja toimi hyvin paistetun hauen seurassa.

IMG_7519.JPG

Sitruunakakkua lasissa

Jälkiruoan virkaa edustava sitruunakakku lasissa oli minulle ainesosiensa puolesta uusi kokemus. Jälkiruoan sisältämä lemon curd -tahna ja mascarpone juusto olivat minulle uusia, mutta miellyttäviä kokemuksia. Pohjalla oleva Bastogne keksimuru ja mansikkasurvos sekä päällä oleva sitruunavaahto loivat yhdessä täydellisen, suussasulavan kokonaisuuden. Tätä täytyy tehdä uudestaankin! Kerrassaan loistava jälkiruoka!

Mukavana yllätyksenä, äitini osti minulle tuomisiksi pullon valkoviiniä jota täytyykin jonain päivänä maistella tai kenties säästelen sitä siihen saakka, kunnes saan viiniharrastukseni alkuun.

IMG_03161.JPG

Pino Pino Vino Frizzante Pinot Noir
Viininpullon hauska nimi sai minut vähintäänkin hymyilemään :D

Ruokareseptit:

Paistettu haukifilee ja rapukastike

600 g haukifileetä
Öljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria myllystä

Kastike:
1,5 dl valkoviiniä
2 dl Knorr Fond 'du Chef' kalafondia
50 g tomaattisosetta
10 g tähtianista
Cayennepippuria
2 dl kuohukermaa

Mausta kalafileet suolalla ja runsaalla pippurilla ja paista molemmin puolin.
Lisää valkoviini pannulle ja nosta kalafileet lautaselle.

Keitä kastike kokoon, lisää äyriäisfondi, tomaattisose, cayennepippuri ja tähtianis.
Keitä kokoon, lisää kerma ja keitä vielä hetki.

Annostele kastike kalan päälle. Viimeistele tuoreilla yrteillä.

Tästä määrästä tulee annos kolmelle. Kastiketta riittää kyllä useammallekin.

Kommentoi kirjoitusta.

Teretulemast Tallinnasse!

Maanantai 11.9.2017

Moikka vaan, ja terveisiä syksyisestä Tallinnasta! Outoa, että olen tämän vuoden aikana käynyt jo peräti 3 kertaa Tallinnassa ja neljäs kerta odottaa jo. Yleensä käyn vain kerran vuodessa tai en ollenkaan.

Tämä reissu osoittautui varsinaiseksi hyvän ruoan ja juoman matkaksi; nälkä ajoi meidät Rotermannin korttelissa sijaitsevaan Platz -nimiseen ruokaravintolaan. Pakko sanoa, että tämä ravintola yllätti positiivisesti. Ruoka oli maukasta, joskin turhan suolaista suomalaiseen makuun ja palvelu keskitasoa. 

IMG_02841.JPG

IMG_02851.JPG

Ravintolan miljöö oli kaunis ja miellyttävä sekä historiallinen. Ravintolan sijainti oli myöskin hyvä - vain 5-10 minuutin kävelymatka Tallinkin D-terminaalista. 

Mikä oli päivän menu?

Päivän menu sisälsi sekä lihaa että kalaa. Minä söin alkuruoaksi vasikanliha tartarin, jossa oli myös pikkelöityä sipulia, keltuaista, sinappimajoneesia ja koristekrassia. Ruoka oli hyvää, mutta turhan suolaista minun makuuni. Virossa mausteiden käyttö on ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Mutta mikä parasta, pääsin kokemaan uusia ja jännittäviä makuelämyksiä ja pidin niistä!

IMG_02871.JPG

Vasikanliha tartar, keltuaista, pikkelöityä sipulia, sinappimajoneesia ja koristekrassia.
Ruoan kaunis, mutta konstailematon asettelu oli minun mieleeni.

Pääruoaksi otin paahdettua kuhaa, kukkakaalia, parsakaalia, vihreitä papuja ja ruohosipulikastiketta. Tässä ruokalajissa suolan käyttö oli hillitympää, vaikka annoksen perunat olikin päältä minun makuuni liikasuolattuja, mutta toisaalta suola toi perunan makuun pientä mielenkiintoa. 

IMG_02921.JPG

Paahdettua kuhaa, parsakaalia, kukkakaalia, vihreitä papuja ja ruohosipulikastiketta.

Hyvä ruoka tarvitsee seurakseen tietysti myös hyvän viinin. Koska en ole asiantuntija, enkä vielä niinkään harrastelija, en oikein tiennyt millaista viiniä lähtisin ruoalle listalta hakemaan. Tiesin vain, että sen tulee olla valkoista, vaikka jotkut punaviinit sopivatkin myös kalan kanssa. Päätin tiedustella tarjoilijalta, mitä viiniä hän suosittelisi pääruoan seuraksi ja viinisuositus tuli kuin apteekin hyllyltä:

IMG_02831.JPG

Pääruoan seuralaiseksi valikoitui Margherita Bidoli Friuli Pinot Grigio, josta en sen kummemmin osaa mitään kertoa, kun en ole vielä mikään kummempi harrastelija enkä tiedä viineistä juurikaan mitään vaikka kovin kiinnostunut niistä olenkin. Tarkoituksenani onkin pian liittyä viiniseuraan ja käydä läpi viinikursseja sekä tasting -tilaisuuksia.

Olin päättänyt, että tänään jälkiruoaksi haluan jotain suklaista ja sitä sainkin:

IMG_02951.JPG

Suklaafondant, vaniljajäätelöä, marjakastiketta ja mansikoita sekä viinirypäleitä

El Toronkin jälkiruokalistalta tuttu suklaafondant vaniljajäätelöllä ja marjakastikkeella valikoitui minun jälkkärivaihtoehdoksi tänään, eikä se kyllä pettänyt - vaan vei suorastaan kielen mennessään ja viimeisteli tämän ruokakokemuksen tyylikkäästi ja tuhdisti. 

Elämäni ensimmäinen julkinen ravintola-arvostelu

Kun siirryin ravintola-alalle, aloin yhä enemmän lukemaan erilaisia ravintola-arvosteluja Tripadvisor -sivustolta ja tänään päädyin myös itse tekemään elämäni ensimmäisen ravintola-arvostelun Platzista.

Kiinnitän nykyisin myös hirmuisesti huomiota ravintolassa ollessani siihen, kuinka tarjoilijat toimivat ja millä tekniikalla he tekevät työtään - siinä samalla voi oikeasti itsekkin oppia. Tässä ravintolassa kiinnitin huomiota vain yhteen asiaan; tarjoilijat ikäänkuin unohti asiakkaansa sen jälkeen, kun ruoka oli saatu pöytään. Se ei ole mielestäni hyvä. Tarjoilijan pitäisi palvella ja huolehtia asiakkaasta koko "prosessin" ajan, mutta me jäimme hieman oman onnemme nojaan pääruokien tuomisen jälkeen. Muuten kaikki toimi hienosti ja palvelu oli ystävällistä.

Ravintolan ruoka yllätti minut rehellisesti täysin! Se oli maukasta, joskin hieman liian suolattua, kauniisti aseteltua ja konstailematonta. Asetteluun oli yritetty saada vivahteita yleensä Fine Dining -ravintoloissa nähdyistä upeista ruoka-asetelmista.

Hinta-laatusuhde oli mielestäni kohdallaan; alkuruoaksi syöty tartar maksoi alle kympin (9,50€) ja pääruoaksi tilattu kuha 15,50€ ja sen seuraksi otettu valkoviini vain 5,30€. Jälkiruoka suklaakakkuineen ja kahveineen teki yhteensä 6,60€, eli koko hommasta selvittiin jopa alle 40 euron.

image1-28leosk.png

Tripadvisorissa kirjoitettu ravintola-arvostelu Platzista:

"Mukava paikka, kaunis ja miellyttävä miljöö ja ystävällinen palvelu. Ehkä hieman enemmän tarjoilijat saisivat "huomioida" asiakasta.

Alkupalaksi otettu tartar oli minun makuun hivenen liian suolainen, joka laski ruoan arvosanaa. Pääruoaksi tilattu kuha puolestaan oli erinomaista ja sekä alku- että pääruoan asettelu oli mielestäni kaunista ja konstailematonta, ei liian hienosteltua. Hinta-laatusuhde mielestäni kohdallaan.

Kaikin puolin kokeilemisen arvoinen ravintola, jonne tulen varmasti uudelleen!"

Arvosanat:
Hinta-laatusuhde: 4/5
Ruoka: 3,5/5
Palvelu: 3/5

Yleisarvosana: 3/5

Tripadvisor:
www.tripadvisor.fi

Ravintola Platz:
www.platz.ee/fi/

IMG_02971.JPG

Loppuun vielä kuva "kelluvasta" Burger King pikaruokaravintolasta.
Mielestäni Burger King laivalla on mielestäni todella hauska keksintö.
Kuvaa ottaessani minulta kysyttiin, mitä kuvattavaa on Burger Kingissä -
juurikin se, että tämä Burger King seilaa merellä ja se on minusta hauskaa!

Kuva otettu Tallinkin M/S Megastar -alukselta.
www.tallinksilja.fi/megastar

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »