Hifistelyn makua ja kuulumisia

Sunnuntai 2.12.2018 klo 18:49

Marraskuu meni ja joulukuu tuli... Olen viimepäivien ajan hakenut inspiraatiota uusien postausten tekemiseen - tosin hieman huonolla onnella.

Viikko sitten perjantaina ihmisiä ostoksille yllyttävä Black Friday sai minutkin liikkeelle ja teinkin Verkkokauppa.com:ista hyvän löydön. Olen jo pitkään harkinnut alkavani keräilemään Riedelin Veritas merkkisiä viinilaseja ja yllätyksekseni huomasin, että ne olivat mukavassa -20% alennuksessa Black Fridayna. Ryhdyin samantien tuumasta toimeen ja tilasin kahden lasin paketin Riedel Veritas Cabernet Glass -punaviinilaseja. Laseja oli tarjouksessa rajoitettu määrä, joten oli pidettävä kiirettä niiden tilaamisessa. 
Oli hauska huomata miten Black Friday tosiaankin saa ihmiset liikkeelle, kun Verkkokauppa.comin sivut olivat torstai-iltana kymmenen jälkeen aivan nurin.

Image-21.png

"Riedel Veritas Cabernet lasin maljaosa on tarpeeksi iso, jolloin se tuo esiin klassisen rypälesekoituksen merlot, cabernet sauvignon syvät, tummat aromit ja antaa viinille tilaa avautua. Pienessä lasissa Bordeaux-viini maistuu yksiulotteiselta ja tanniiniselta. Korkea maljaosa saa aikaan sen että viini virtaa kovalla nopeudella suun takaosaan. Tällä on kaksi vaikutusta; täyteläisyyden kokeminen kun koko suu aistii viiniä sekä ikenien ja tanniineille herkän suun etuosan välttäminen. Leveä suuaukko tuo raikkautta raskaaseen tammiseen viiniin. Pienemmässä lasissa raskaat aromit eivät haihdu, joten viinistä jää suurin osa kokematta."

Image-22.png

Black Fridaysta tarttui matkaan myös dekantteri

Tulen varmasti kertomaan käyttökokemuksia sekä laseista että dekantterista heti, kunhan saan ne käyttöön ja jatkan lasikokoelman keräämistä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viinilasit, dekantteri, karahvi, riedel, black friday

Kasvisruokaa ja Sauvignon Blancia

Keskiviikko 14.11.2018 klo 10:00

Bongasin lokakuussa Juomavinkin nettisivuilta mielenkiintoisen kasvisruokareseptin, jota päätin tänään harmaan syyspäivän ratoksi kokeilla. 

Syksyn aikana kasvisruoat ovat alkaneet kiinnostaa minua entistä enemmän ja olen tajunnut, että kasviksista voi saada aikaan jotain todella maukasta. Nyt sesongissa olevat sienet ovat yksi lempiherkkujani ja niistä saa loihdittua monenmoista.

Tänään ei kuitenkaan keskitytä sieniin, vaan ryhdyin valmistamaan paahdettua suippopaprikaa, ohraa, bataattia ja wasabimajoneesia.

IMG_7999.JPG

Ruoan kaikki komponentit; niin bataatit, paprika ja sen täyte kuin wasabimajoneesi toimivat keskenään todella hyvin. Herkullista kasvisruokaa.

IMG_8015.JPG

Ruoan seurana maistelin australialaista Oxford Landing Sauvignon Blanc 2015 valkoviiniä. Oxford Landing -viinitila sijaitsee Murray-joen varrella, lähellä Waikerien kaupunkia. Wyndham Hill Smith, neljännen polven viininviljelijä Smithin perheestä, aloitti viininviljelyn alueella vuonna 1958. Oxford Landing on saanut
nimensä entisaikojen lammasfarmareilta, jotka pysähtyivät joen varrelle lampaitansa juottamaan. Oxford Landig kuuluu Hill Smithin perheen omistamalle 160-vuotiaalle Yalumban viiniliikkeelle.

Brittiläinen Samuel Smith perusti Yalumban vuonna 1849. Hän toi tuolloin perheensä Australian Angastoniin uuden elämän toivossa. Samuel Smith osti 30 eekkeriä maata ja raivasi sen poikansa kanssa – ensimmäiset köynnökset istutettiin kuun valossa.

Viini on lasissa vaalean oljenkeltaista ja hieman vihertävää.
Tuoksusta voi aistia Sauvignon Blanc rypäleelle ominaista mustaherukan lehteä. Siitä voi löytää lisäksi sitruunaa, karviaismarjaa, hieman ruohoa ja yrttisyyttä. Maku seuraa tarkasti tuoksun aromeja.

Viini toimii annoksen kanssa hienosti ja kokonaisuus on varsin tasapainoinen.


Ruokareseptit:

2 suippopaprikaa

Täyte:

2,5 dl vettä

0,75 dl Torino ohranhelmiä
½ kasvisliemikuutio
50 g ruskeita herkkusieniä tai siitakesieniä
25 g cheddar-juustoa
½ prk (60 g) smetanaa
Suolaa
Mustapippuria
Pari oksaa persiljaa
2 pienehköä bataattia
Voita
Wasabimajoneesi:
1 dl Hellman’s majoneesia
¼ tl Wasabitahnaa
Tilkka sitruunamehua
Suolaa

Aloita laittamalla bataatit uuniin. Laita uunivuoan pohjalle pieni kerros karkeaa merisuolaa ja laita bataatit suolan päälle. Kypsennä 175 asteisessa uunissa n. 1,5 tuntia tai kunnes bataatit ovat pehmeitä ja kypsiä. Anna jäähtyä.

Tee wasabimajoneesi sekoittamalla sen aineet keskenään niin, että wasabi sekoittuu majoneesiin kunnolla.

Tee sitten paprikan täyte. Keitä Torino ohranhelmiä kasvisliemessä 15min. Kaada vesi pois.

Viipaloi sienet ja paista niitä öljytyllä pannulla hetki. Lisää sienet ohran joukkoon. Raasta cheddar joukkoon, lisää smetana, mausteet ja hakattu persilja. Sekoita hyvin.

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Halkaise paprikat pitkittäin, poista siemenet ja valkoiset osat. Täytä paprikan sisäpuoli täytteellä ja aseta täyte alaspäin uunipellille.
Kypsennä paprikoita uunissa 8-10 min tai kunnes pinta alkaa reilusti tummua.
Ota sivuun.

Leikkaa bataatista 2 cm paksuja siivuja, poista kuori ja halkaise puolikuun muotoon. Paista pannulla voissa kunnes saavat hyvän paistopinnan.

Nosta paprika lautaselle ja poista paprikan kuori. Kokoa annos.

Resepti (c) Juomavinkki.fi
Linkki reseptiin >>

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kasvikset, kasvisruoka, viini, valkoviini, sauvignon blanc, oxford

Syntymäpäivänautintoja // Ravintola Roux

Sunnuntai 11.11.2018 klo 21:03

Kerran vuodessa olen antanut itselleni luvan käydä nauttimassa lahtelaisen Ravintola Roux'n herkuista ja tällä kertaa se osui minun syntymäpäivälleni.

Edellisen kerran kävin Rouxissa tämän vuoden alussa ja siitä postauksen voit lukea täältä >>.

Saapuessamme ravintolaan siellä oli melko rauhallista joka hieman yllätti. Olimme valmistautuneet siihen, että ravintola on täynnä, mutta olimme erittäin tyytyväisiä, kun melutaso ei noussut illan aikana kovin korkeaksi.

Image-12.png

Illallisen alkuun tarjoilijamme tiedustelee tuttuun tapaan, haluaisimmeko kenties aloitella kuohuvan merkeissä, samalla eri menuihin tutustuen. Hetken mietinnän jälkeen totean että no mikä ettei...

Tarjoilija suosittelee meille ranskalaista Antech Cuvée Tradition Demi Sec kuohuviiniä. Puoli makea kuohuviini on kypsän hedelmäinen. Viini on valmistettu perinteisellä samppanjamenetelmällä 18 kuukautta kypsyttäen.

Olin tehnyt ruokavalinnat jo ennen ravintolaan tuloa, joten päätös oli minulle helppo. Toki aina myös seitsemän ruokalajin maistelumenu houkuttelee ja olenkin päättänyt joskus sen tilata. Tänään kuitenkin alkuun herkkutattikeittoa, päälle naudanfilettä ja jälkiruoaksi vadelmasorbettia. Ennen alkuruokaa ruokahalua lämmitellään kurpitsapyreellä ja friteeratulla lehtikaalilla kera yrttiöljyn - maistuu ja toimii!

Image-13.png

On ensimmäisen suositusviinin aika ja pöytään tuodaan Domaine Jean Collet et Fils Chablis AOC 2017. Chardonnay rypäleestä valmistettu nuori valkoviini on melko hapokas, täyteläinen ja hedelmäinen. 

Viini toimii varsin hyvin pöytään ilmestyvän herkkutattikeiton, tryffelivoissa paistetun herkkutatin ja sherrykerman seurana. Rakastan sienikeittoja ja tämä oli tähän mennessä paras sellainen mitä olen syönyt! Todella herkullista.

Image-15.png

Image-16.png

On pääruoan vuoro ja sen seuraksi pöytään tuodaan Kanonkop Kadette Cape Blend 2015. Cabernet Sauvignon ja Merlot rypäleistä valmistettu viini on täyteläinen ja Cabernet rypäleelle ominainen mustaherukkaisuus puskee lasista selkeästi nenään. Viini on muutenkin tuoksultaan herkullisen marjainen.

Pöytään viinin kumppaniksi ilmestyy naudanfileetä, vahvaa sipulilientä ja peruna-sinihomejuustoterriiniä ja löytyypä lautaselta myös todella samettista ja herkullista sipulipyreetä. Kokonaisuus toimii hyvin ja annos on juuri sopivan kokoinen. Varsinkin Rouxin tarjoama naudanliha on todella herkullista, pehmeää ja niin suussasulavaa. 

Image-17.png

Image-18.png

On jälkiruoan vuoro ja vatsa alkaa olla täysi. Ennen jälkiruokaa pöytään tuodaan Anselmann Orlega Beerenauslese 2016. Makean viinin tuoksusta ensimmäisenä tulee mieleen hillottu ananas ja trooppiset hedelmät. Se voisi mennä hyvin sellaisenaankin ruoan päätteeksi.

Auslese saa loistavan parin pöytään ilmestyvästä keltavadelmasorbetista, jugurtti-vaniljamoussesta ja rapeasta kaurasta. Kokonaisuus on loistava ja annos on erittäin kaunis ja houkuttelevan näköinen. Hieno päätös onnistuneelle illalliselle.

Image-19.png

Image-20.png

Jälleen kerran onnistunut ilta, hyvää ruokaa ja erinomaista palvelua! Ensi vuonna uudelleen!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravintola, roux, ravintolaroux, syntymäpäivä, illallinen

Nyt loppuu hiljaisuus

Perjantai 9.11.2018 klo 9:38

Huh, Juhannuksesta saakka on nyt ollut kirjoitustaukoa, yksinkertaisesti aiheet ovat olleet aika vähissä. Tällä viikolla tein kuitenkin päätöksen, että aion kunnostautua kirjoittelussa.

Loppukesä meni täysin lomaillessa ja kävinpäs heinäkuussa pyörähtämässä myös viikon Mallorcalla. Siitä on lähemmäs viisi vuotta kun olen viimeksi käynyt Tukholmaa ja Tallinnaa kauempana, joten pidempi reissu tuli kyllä tarpeeseen.

Image-2.png

Image-3.png
Ensimmäisenä iltana herkuteltiin paellalla raskaan matkapäivän jälkeen.

Image-4.png
Kauniita ilmoja piteli koko viikon ajan.

Image-5.png
Myös uusia herkkuja tuli kokeiltua: mustekalaa

Yksi minkä pistin tuolla matkalla merkille oli se, että melkeinpä jokaiseen ruokaan mitä ravintoloissa tarjottiin, oli lisäkevaihtoehtona ranskalaiset.

Rennon viikon jälkeen oli hyvä palata taas työharjottelun ääreen. Aloitin syksyllä työssäoppimisen lahtelaisessa ravintola Casselissa, jossa olen edelleenkin - jouluun saakka. Työssäoppimisjakson aikana on tullut taas runsaasti uutta oppia sekä itsevarmuutta työskentelyyn ja voin ensi vuoden alussa lähteä avoimin ja rennoin mielin kohti uusia paikkoja. Loppuun vielä hieman ottamiani kuvia työssäoppimisen ajalta.

Image-6.png

Image-7.png

Image-8.png

Image-9.png

Kattauskuvia on paljon - ihan vain siksi että erilaisten kattausten tekeminen on yksi lempipuuhistani töissä, asiakkaiden palvelemisen lisäksi.
Loppuun vielä pari ruokakuvaa:

Image-10.png
Metsäkyyhkyn rintaa...

Image-11.png
Herkullinen lupiinitempe oli annos joka oli minulle aivan uusi juttu. Todella hyvää ja erilaista.

2 kommenttia .

Sähköt on poikki, onneksi on punaviiniä

Maanantai 25.6.2018 klo 11:25

Nyt on taas valon ja keskikesän juhla, eli Juhannus takana päin. Meillä Juhannusta vietettiin rauhallisissa merkeissä mökillä hyvän ruoan, juoman ja seuran aateloimana.

Kuten monena muunakin vuonna juhannuksena, niin myös tänä vuonna juhannussää ei ole suosinut. Viime kesänä oli muuten vain kylmä ja epävakainen sää, mutta tänä kesänäpä myrskytuulet riepottelivat maata ja mekin vietimme neljä tuntia sähköttä. Totesinpa illan koittaessa, että eipä haittaa sähkökatko, kun on hyvää italialaista punaviiniä ja juustoja, millä herkutella kynttilän loisteessa, loistavassa seurassa.

Maistelussa: Villalta Valpolicella Ripasso 2014

Kun aloitin työssäoppimisen kesäkuun alkupuolella Lahden keskustan Sokos Hotellin italialaisessa ravintolassa kiinnostus italialaisen ruoan lisäksi italialaisiin viineihin lisääntyi. Italiasta tulikin äkkiä Ranskan ohella yksi lempi viinimaistani.

IMG_7922.JPG

Villalta Valpolicella Ripasso on valmistettu niin kuvatulla Ripasso-menetelmällä. Rypäleet poimitaan, murskataan ja niiden annetaan käydä viiniksi. Viini siirretään tynnyreihin, joissa on jäljellä mäski Amarone/Recioto-viinien käymisestä. Tällöin käynnistyy toinen käyminen, jonka aikana viinin alkoholipitoisuus nousee n. 2 %-yksikköä ja siihen saadaan parempi tanniinipitoisuus ja runsaasti mielenkiintoisia aromeja. Viiniä kypsennetään slovenialaisessa tammessa. Tammitynnyrikypsytys tuo aromiin oman lisänsä paahteisuutena ja mausteisuutena. 

Viini on valmistettu Corvina, Rondinella ja Molinara -lajikkeista. Corvina antaa viinille hedelmäisyyden ja aromit, Rondinella tanniinit ja ryhdikkyyden. Rypäleet on kerätty Quinto di Valpantenan kunnan alueelta. Alue on hyvin mäkistä ja maaperä on viininviljelyyn erinomaisesti sopivaa kalkkikiveä.

Viinissä on syvän rubiininpunainen väri. Tuoksu on avoin, runsas ja tummasävytteinen, josta voi erottaa muun muassa kuivattuja hedelmiä, kirsikkaa, tammitynnyrikypsytyksen tuomaa paahteisuutta ja makeaa mausteisuutta sekä aavistuksen kahvia.

Mehevä ja keskitäyteläinen maku toistaa tuoksun aromeja. Siitä voi erottaa kuivattuja hedelmiä ja kanelia. Runsas hedelmäisyys ja tanniinit antavat viinille mukavasti ryhtiä. Jälkivaikutelma on tiivishenkinen, pitkä ja lämmin.

IMG_7959.JPG

IMG_7960.JPG

Viini sai seurakseen erilaisia kovia ja pehmeitä juustoja, mm. kahta eri goudaa (chili ja yrtti), homejuustoa, maasdam-juustoa ja ranskalaista Morbier-juustoa. 

Parhaiten viini toimii ranskalaisen Morbierin kanssa ja homejuuston sekä yrttigoudan kaverina. Chiligouda ei toimi viinin kanssa laisinkaan ja maasdam-juuston kanssa kohtuullisesti. Ei nyt mikään paras kaveri juustoille, mutta punaiseksi jätetyn lihan kaverina se voisi toimia hyvin. Saatampa punaiseksi jätetyn lihan lisäksi kokeilla viiniä vielä muiden juustojen, kuten italialaisen parmesanin ja pecorinon sekä espanjalaisen manchego-juuston kaverina.

Kommentoi kirjoitusta.

Maistelussa punaviini Australiasta: Hardys Stamp Shiraz Cabernet 2015

Torstai 21.6.2018 klo 10:59

Mikäs sen parempaa tuulisena kesäiltana on, kuin maistella punaviiniä kera hyvän ruoan hyvässä seurassa. Eilisiltana maistelin punaviiniä Australiasta

Hardys Stamp Shiraz Cabernet 2015

IMG_7890.JPGHardysin viinitalon perusti vuonna 1853 Thomas Hardy. Alkujaan viinitila sijaitsi Adelaiden lähistöllä, jossa yrityksen pääkonttori sijaitsee. Nykyään he ostavat ja viljelevät rypäleitä ympäri Australiaa.

Thomas Hardy oli ensimmäinen australialainen viinintuottaja, joka teki viinejä vientiin. Nykyään Hardysin viinejä nautitaan 52 maassa ja niitä myydään maailman laajuisesti yli 139 miljoonaa pulloa vuosittain. Tämä tarkoittaa sitä, että joka neljäs sekunti avataan jossakin päin maailmaa Hardys-viinipullo.

Hardysin viinit tuotetaan parhaista rypäleistä, jotka on tuotettu parhailla tarhoilla ja ne edustavat sitä mitä Australia voi parhaimmillaan viineillään tarjota. Hardys Stamp-tuoteperheen viinit ovat kahden rypälelajikkeen viinejä, joiden ideana on esitellä periaustralialaista tyyliä blendata eri rypäleitä, jotta viiniin saataisiin parhaalla tavalla moniulotteisuutta, johdonmukaisuutta, tasapainoa ja rakennetta.

Stamp-sarja tarjoaa laadukkaita, mutta helposti juotavia viinejä. Viineissä on samaan aikaan miellyttävää raikkautta, ryhtiä sekä hedelmäisyyttä. Stamp-sarjan etiketeistä löytyy postimerkkejä, jotka juontavat juurensa alkuperäisiin postimerkkeihin vuodelta 1937.

IMG_7903.JPGHardys Stampin Shiraz Cabernet on väriltään kirkas ja syvänpunainen. Viinissä on melko runsas ja kypsän marjainen tuoksu, josta voi aistia tummia marjoja sekä hieman paahteisuutta ja makeaa mausteisuutta. Hetkeä myöhemmin tuoksussa häivähtää hieman kahvia muistuttavia aromeja. Keskitäyteläinen maku toistaa tuoksun aromit ollen sekin kypsän marjainen. Maussa on myös pippurisuutta. Viinissä on hyvä tasapaino runsaan hedelmäisyyden ja tanniinien välillä. Jälkimaku on melko pitkä ja kypsän marjainen.

Mielestäni ihan maistuva viini - ei nyt mikään säväyttävä - mutta voisi mennä ihan hyvin vaikka hieman punaiseksi jätetyn lihan kaverina tai ihan sellaisenaankin viileänä syysiltana.

Kommentoi kirjoitusta.

Juustoja ja jälkiruokaviiniä

Keskiviikko 13.6.2018 klo 11:55

Pitkän aikaa on mielessä ollut maistella juustoja ja jälkiruokaviiniä. Kaikki mikä on toteutettavissa toteutetaan, joten tässäpä olisi postaus juustoista ja jälkiruokaviinistä, jotka olivat maistelussa viime sunnuntaina.

KWV Classic Collection Cape Tawny

IMG_7799.JPGKWV sijaitsee kauniin Paarl-alueen sydämessä. Viinitehdas on maailman suurimpia ja nykyäänkin käytössä oleva viinikellari rakennettiin vuonna 1930. Sitä on kunnostettu viime vuosien ajan perusteellisesti. Kellarissa on riveittäin tynnyreitä, enimmäkseen ranskalaisia, mutta myös amerikkalaisia ja unkarilaisia.

KWV perustettiin vuonna 1918 Etelä-Afrikan viinintuottajien yhteenliittymänä. Tarkoituksena oli selviytyä suuresta ylituotannosta ja dramaattisesta hintojen laskusta, joka oli kohdannut etelä-afrikkalaista viinielinkeinoa. Vuodesta 1997 organisaatio on pörssinoteerattu osakeyhtiö ja yksi maan ehdottomasti tärkeimmistä toimijoista viinin- ja alkoholintuotannossa.

Kaikkien tuottajien ja viinitarhojen rypäleet pidetään viinitehtaassa erillään ennen lopullista sekoitusta, jotta pystytään takaamaan KWV:n tuotteiden korkea laatu.

KWV Classic Collection Cape Tawny väkevöidään viinitisleellä käymisen keskeyttämiseksi, kun haluttu jäännössokerimäärä on saavutettu. Tämän jälkeen Cape Tawny kypsyy 8-10 vuoden ajan ranskalaisissa tammitynnyreissä. Viinissä on jäännössokeria 150 g/l.

KWV Classic Collection Cape Tawny on väriltään punertavan meripihkan väristä. Sen tuoksu on avoin ja makea, siinä on kuivattuja hedelmiä kuten rusinaa, taatelia ja luumua. Tuoksussa on myös hieman paahteisuutta ja aavistus toffeeta. 

Erittäin makea ja suuntäyttävä maku toistaa tarkasti tuoksun aromimaailman. Jälkimaku on melko pitkä, tasapainoinen ja makea.

IMG_7815.JPG

Kuten otsikosta voi päätellä, maistelin tätä Cape Tawnya italialaisten parmesaanin ja pecorino -juustojen sekä mansikoiden kanssa. Parmesaani jäi mielestäni hieman viinin jalkoihin, mutta pecorino ja mansikat taas toimivat viinin seurassa hienosti ja yhdistelmä oli tasapainoinen ja maukas. 

Kommentoi kirjoitusta.

Maistelussa uuden maailman chardonnay

Maanantai 11.6.2018 klo 18:31

Viime postauksesta onkin taas aikaa... Aiheet uusille postauksille ovat kieltämättä olleet vähän vähissä. 

Tällä kertaa ajattelin väsätä postauksen eiliseltä, kun pitkästä aikaa maistelin hieman viiniä ruoan kanssa. 

Lourensford The Dome Chardonnay 2016

IMG_11101.JPGLourensfordin tilan tarina alkaa alun perin jo 1700-luvulta, kun silloisen Kapmaan kuvernööri istutti alueelle viiniviljelmiä ja hedelmäpuita. Tila on modernisoitu kokonaan vuonna 2002, jolloin sinne rakennettiin viimeisintä viininvalmistusteknologiaa sisältävä uusi viinilä.

Tila sijaitsee lähellä merta Kapkaupungista itään päin Lourens-joen varrella. Viinitarhat sijoittuvat alueelle, jossa Helderbergin vuoristo laskeutuu mereen ja alueen olosuhteet viininkasvatukseen vastaavat hyvin pitkälti välimerellistä terroiria - lämpimiä, auringontäyteisiä päiviä ja viileitä öitä. False Bayn merituuli puhaltaa tarhoille, tuulettaa köynnöksiä ja antaa luonnollisen vastuksen tuholaisille ja homeelle.

Lourensfordin tilalla viljellään yleisimpiä tunnettuja rypälelajikkeita, ja tuottaja arvostaa luonnon monimuotoisuutta ja bioversiteettiä. Lourensford pyrkii tekemään puhtaita, luonnonmukaisia viinejä, jotka perustuvat rypäleiden ja kasvuolosuhteiden parhaalle mahdolliselle laadulle.

Väriltään Lourensford The Dome Chardonnay 2016 on vihertävän keltainen. Tuoksu on kypsän hedelmäinen ja tyylikäs. Alkuun tuoksusta oli melko vaikea saada kiinni, mutta kun viini sai hetken avautua, alkaa lasissa tuoksua eksoottiset hedelmät, aprikoosi ja ananas. Tuoksussa on lisäksi hentoa paahteisuutta. Maku seuraa tuoksun aromimaailmaa ollen sekin runsaan hedelmäinen. Viini saa mukavasti ryhtiä pirteästä hapokkuudesta ja jälkimaku on pitkä ja hieman suuta supistava.

IMG_11071.JPG

Tämänhetkinen työssäoppimispaikkani on italialainen ravintola Lahden keskustassa ja sieltä olen saanut innostuksen mm. risottoihin.

Siispä, viinin seuraksi kokkailin paistettua nieriää ja parmesanrisottoa. Ruoka ja viinin yhdistelmä oli ihan toimiva, muttei kuitenkaan täydellinen. Luulisin, että jokin hyvä riesling-rypäleestä valmistettu valkoviini olisi voinut sopia paremmin tämän ruoan kanssa.

Kommentoi kirjoitusta.

Back in business

Lauantai 12.5.2018 klo 13:01

OYJI94901.JPG

Hei vaan ja aurinkoista kesän alkua kaikille!

Vihdoinkin olen löytänyt taas kiinnostuksen blogin kirjoittamiselle. Viime postauksesta onkin jo melkein hurjat kaksi kuukautta aikaa. Nyt kuitenkin päätin istahtaa hetkeksi ihanaan auringonpaisteeseen, ottaa läppärin ulos mukaan ja vähän kirjoitella. Kauniista ja helteisistä kesäsäistä on saatu nauttia nyt tovi. Toivottavasti nämä kelit jatkuisi koko kesän - tai ainakin suurimman osan kesää. 

Mitä kuuluu?

Se on hyvä kysymys ja vastaus siihen on, että joka päivä parempaa. Koulu- ja työmaailmaan ei kuulu tällä hetkellä oikeastaan mitään, sillä uupumus on ajanut minut sairaslomalle. Kevät ja alkukesä on siis mennyt rennoissa meiningeissä. Kauniista kesäsäistä tulinkin nauttimaan mökille.

Rieslingit maistelussa

Inspiraationi tähän postaukseen sain itseasiassa eilen illalla, kun maistelin kahta eri riesling-viiniä. Ajattelin, että tästä voisin pitkästä aikaa kirjoittaa postauksen ja niin teinkin. Innokkaana kotikokkailijana tietenkin tekaisin viinin seuraksi ruokaa, joka oli tällä kertaa savulohi-avokadopasta. Mukavan kesäinen ruoka, suosittelen.

Moselland Riesling Kabinett 2016

IMG_08651.JPGMoselland eG on Mosel-Saar-Ruwerin alueen viinitarhojen yhteenliittymä, johon kuuluu yli 3000 tarhaa. Mosellandin vuosituotanto on noin 22 miljoonaa litraa, josta 250 000 litraa on Moselin Riesling-viinejä. Valikoimissa on satoja laadukkaita, alueelle tyypillisiä, keveitä ja hapokkaita viinejä. Moselland tunnetaan arvonimellä Riesling Expert. Vaikka saksa on aiemmin tunnettu makeahkoista valkoviineistä, on nykyisin saatavilla yhä enemmän tyylikkäitä, kuivia ruokaviinejä.

Moselland Riesling Kabinett 2016, jota maistelin savulohi-avokadopastan seurana osoittautui minulle hyvin positiiviseksi yllätykseksi. Olen viimeaikoina maistellut yhä enemmän erilaisia makeita jälkiruokaviinejä ja niistä on tullut melkeimpä suosikkejani. Kuten siis arvata saattaa, tämän Riesling-viinin pieni makeus sai hymyn huulilleni.

Viini on tuoksultaan omenainen ja sitruksinen. Maku on puolikuiva, kevyt ja toistaa tuoksun aromit. 

Miellyttävän tasapainoinen viini toimi mielestäni kivasti savulohi-avokadopastan kaverina ja meni mainiosti myös seurustelujuomana. Uskoisin viinin toimivan hyvin myös hieman maustetumman, esimerkiksi itämaisen ruoan seurana. 

Tervehdys keväisestä Tukholmasta

Alle olen hieman laittanut kuvia Tukholman matkastani vappuna. 

IMG_09871.JPG
Kaknästornet

IMG_09831.JPG

IMG_09841.JPG

IMG_09911.JPG

IMG_09921.JPG
En edes tiedä, mikä tästä puusta teki kuvauksellisen... mutta se oli pakko pysähtyä kuvaamaan!

Ja tietenkin innokkaana laivakuvaajana... tässä muutama otos vastaan tulleista aluksista...

IMG_09931.JPG
Tallinkin M/S Victoria

IMG_10041.JPG
Viking Linen M/S Amorella

IMG_09461.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Flunssaa ja mautonta murkinaa

Sunnuntai 18.3.2018 klo 11:29

IMG_08471.JPG

Huh, flunssan kourissa taas - jo kolmatta kertaa tämän vuoden aikana. Kumma juttu. Ja tietenkin se iski juuri sille päivälle, kun tarkoitus on kokata vähän pidemmän kaavan mukaan, kalliimmilla raaka-aineilla ja nauttia viikonlopusta hyvän ruoan ja juoman kera. Maku ja hajuaistini kuitenkin sitten kärsivät tästä flunssasta johtuen, joten kaikki maistuu ei millekkään ja viinitkin saa jopa viinihullun irvistämään.

IMG_7771.JPG IMG_08511.JPG

Illan viineinä toimi alkuruoan kurpitsakeiton sekä hummerin kaverina ranskalainen Plaimont Sauvignon 2016. Tuoksultaan vihertävänsävytteinen viini toimi hyvin kurpitsakeiton seurana, mutta vielä paremmin hummerin kanssa. 

Pääruoan pippuriporon, paistettujen mustajuurten sekä stout-katajanmarjakastikkeen seuraan valitsin punaviinin Chilestä: Mayu Reserva Carménère 2015. Tuoksultaan tummasävytteinen ja kypsän marjainen viini ei saanut minua vakuuttumaan vaan irvistämään. Poron pippurisuus korosti ärsyttävästi jälkivaikutelmaltaan hieman pippurista viiniä enkä pitänyt yhdistelmästä. Liekö johtuu juurikin minua piinaavasta flunssasta. 

IMG_08411.JPG IMG_08391.JPG

Alkuruoan kurpitsakeitto meinasi epäonnistua täydellisesti, kun K-ruoka -sivuston resepti kehottaa laittamaan niin paljon nestettä että keitosta tulee kuin vettä. Pelastin tilanteen kuitenkin ruokalusikallisella vehnäjauhoa ja keittämällä keittoa miedolla lämmöllä vielä 2 tuntia. Lopulta keitosta tuli kuitenkin hyvää, mutta sen suolaisuus hieman korostui keittämisen aikana - joka ei kuitenkaan haitannut.

Myös ensikokemus hummerista oli varsin loistava. Vaikka maku- ja hajuaisti olivatkin hieman hukassa.

IMG_08461.JPG

Illan pääruoka: pippuriporoa, paistettua mustajuurta ja stout-katajanmarjakastiketta. Oikeasti en edes ostanut stout-olutta vaan tyrkkäsin kaksi desiä koffia kastikkeen joukkoon. Hirmu makea kastike toimi kai ihan hyvin poron kanssa, poro oli itsessään melko mautonta vaikka olikin hyvin pippuroitu ja paistomittarikin oli rikki.

Ehkä ensi kerralla onnistaa vähän paremmin, mutta tämän pistän nyt flunssan piikkiin.

Kommentoi kirjoitusta.

Maistelussa TallinkSiljan laivan kuohuviini

Tiistai 13.3.2018

Viikonlopun kunniaksi päätin ottaa jo pitkään hyllyssä maanneen TallinkSiljan laivan kuohuviinin maisteluun. Laivan viinit ovat mielestäni hyviä siitä syystä, että ne on valittu sopimaan monenlaisille ruoille ja käyttötarkoituksille.

Brioso Spumante Extra Dry

Tenuta Barbon sijaitsee Trevison maakunnassa, Veneton alueella. Barbonin tilalla on

IMG_7736.JPGpitkä historia 1900-luvun alusta alkaen osuuskuntaviljelijöinä. 60-luvulla perheelle tarjottiin mahdollisuus itsenäistyä ja lunastaa tarhat itselleen osuuskunnan hajottua, jolloin Lorenzo Barbon tarttui tilaisuuteen ja alkoi valmistaa viiniä omalla nimellään. 

Vuodesta 2006 Lorenzon poika Luca otti vastuun perhetilastaan ja on vienyt heti aloituksestaan alkaen kestävän kehityksen periaatteita käytäntöön tarhoille ja viininvalmistamoon. Tänä päivänä tila tuottaa laajalti erilaisia viinejä erikoistuen Proseccon ja Spumanten tuotantoon.

Viini on väriltään hento, oljenkeltainen. Sen tuoksusta mieleen tulee ensimmäisenä vihreä omena ja päärynä. Puhdaspiirteisestä tuoksusta voi aistia myös hieman kukkaisia aromeja.

Maku on lähes kuiva, puhtaan hedelmäinen ja se toistaa tuoksun aromit. Viini saa mukavasti ryhtiä sitruksisesta hapokkuudestaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viinivinkki, viikonloppu, kuohuviini, laivan viini, tallinksilja

Fine Dining Blog Series, osa 3: Restoran Dominic, Tallinna

Tiistai 6.3.2018 klo 16:42

IMG_08011.JPG

Vihdoinkin kolmannen Fine Dining blogisarjan postauksen aika! Tällä kertaa vuoroon pääsi Restoran Dominic jälleen Tallinnasta. Tallinna on hyvä ravintolakaupunki ja sieltä löytyy monenlaista hyvää ravintolaa esimerkiksi Vene-kadulta.

Flunssastani johtuen en oikein jaksanut odottaa ravintolalta mitään - muutakuin Fine Diningia. Odotin kuitenkin enemmän, mitä sain. Ravintola valikoitui tähän postaukseen oikeastaan Tripadvisorin hyvin arvostelujen vuoksi. Pettymys oli kuitenkin pienimuotoinen muttei paha.

Kaikki tarjotut ruoat olivat herkullisia, mutta eivät kuitenkaan edellisten paikkojen tapaan luoneet mitään erityisiä WOW-efektejä. Ruoille valitut viinit kuitenkin toimivat erittäin hyvin, josta pisteet meitä palvelleelle, ammattitaitoiselle tarjoilija-sommelierillemme!

IMG_07981.JPG IMG_07991.JPG

Raikkaan hedelmäinen Jean-Baptiste Adam Crémant d'Alsace Brut kuohuviini Ranskan Alsacesta tuoksuu ja maistuu herkulliselta aamuisen matkustamisen jälkeen.

Listalta päätin valita alkuun peura-carpaccion, keskelle lampaankaretta ja jälkiruoaksi tietenkin suklaakakkua pikku herkkusuulle. 

Ennen peuraa pöytään ilmestyy menun ensimmäinen suositusviini Antonin Rodet Château de Mercey Bourgogne Pinot Noir 2015. 

IMG_08041.JPG

Pöytään saapuva peura-carpaccio saa loistavan kaverin Pinot Noir- rypäleestä valmistetusta, kevyehköstä ja marjaisesta punaviinistä.

IMG_08051.JPG

IMG_08061.JPG

Ihastuin jo Ravintola Roux'issa peuranlihaan ja nyt ihastuin siihen vielä enemmän. Tällä kertaa lautaselta ei löytynyt kuusimajoneesia, mallasleipää ja jäkälää vaan peura-carpaccion seurana lautaselta löytyi erinomaista tryffelijuustoa, herkullista yrttimajoneesia ja kirsikkahilloa. Annoksen asettelu on konstailematonta ja peura on piiloutunut tryffelijuuston alle. Minusta se voisi olla enemmän esillä annoksen pääraaka-aineena, mutta koska tämä ei ruoan makuun vaikuttanut, asia on kunnossa.

Kielen mennessään vievän peura-annoksen jälkeen odotan jo viiniä pääruoalle ja se saapuukin pikimiten pöytään. Jatketaan punaviinilinjalla, tarjoilijamme tuo pöytään luomupunaviinin Ranskan Rhônesta, M. Chapoutier Les Meysonniers 2014.

IMG_08081.JPG

Hetkeen mielenkiintoisin punaviini, mitä olen maistellut. Sen tuoksu on kypsän marjainen ja hieman kehittynytkin, nahkainen, yrttinen ja hieman paahteinen. Viinin keskitäyteläinen maku toisti tarkasti tuoksun aromit ja pehmeä tanniinisuus supisti mukavasti suuta.

IMG_08101.JPG

IMG_08111.JPG

Kuten uskalsin odottaakkin, toimi viini hienosti pöytään ilmestyvän roseen lampaankareen kaverina, pehmentäen viinin pehmeän tanniinisuuden. Liha olikin se ainoa osa, jonka kanssa viini toimi. Lautaselta löytyvä munakoiso ja maa-artisokka saivat viinin tuntumaan ikävän voimakkaalta. Herkullinen, konstailematon kokonaisuus.

On jälkiruoan vuoro, sitä ennen pöytään tuodaan 10 vuotta vanha portviini Graham's 10 Years Old Tawny Port. Olimme tarjoilijan kanssa samalla aaltopituudella siitä, että juuri tämä viini sopii suklaajälkiruokien kanssa ja niin sopikin.

IMG_08141.JPG

Vatsa alkaa olla täysi - siis on täysi, kun pöytään ilmestyy tuhti suklaajälkiruoka. Niin herkullista, mutta oli vain pakko luovuttaa. Olin niin täynnä, että lupasin itselleni tämän olevan viimeinen suklaajälkiruoka ikinä. Haha - muuta ei voi sanoa.

IMG_08151.JPG

IMG_08171.JPG

Mukava ravintolakokemus, josta jotain jäi puuttumaan niin palvelusta kuin ruoastakin. Hienoa oli se, miten tarjoilijamme perusteli jokaisen viinisuosituksensa ja onnistui suosituksissaan erinomaisesti. Herkullisia yhdistelmiä.

Restoran Dominicin arvostelu:

Palvelu: 3,5/5
Ruoka: 3,5/5
Hinta-laatusuhde: 4/5

Kokonaisarvosana: 3,5/5

IMG_07971.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Hirvenfileetä ja luomupunkkua Argentiinasta

Tiistai 27.2.2018 klo 20:35

Hiihtoloma lähestyy puolta väliä ja silloin on hyvä hetki herkutella täyteläisellä punaviinillä Argentiinan Mendozasta ja sen seuraksi valmistaa mediumkypsää hirvenfileetä kera uunijuuresten ja punaviinikastikkeen.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta.

Viikonvaihteen viinivinkki

Maanantai 26.2.2018

Edellisestä kirjoituksesta onkin taas melkein kaksi viikkoa, joten nyt viimeistään on aika kirjoitella. Työssäoppiminen on viime aikoina vienyt suurimman osan ajasta, joten blogin äärelle en ole pahemmin ehtinyt, tai jaksanutkaan.

Tällä kertaa postausvuoroon pääsi äkkiseltään viikonvaihteen viinivinkki, joka on Chill Out Smooth & Soft Cabernet Sauvignon.

Chill Out Smooth & Soft Cabernet Sauvignon

CHILL OUT -viinisarja lähestyy viinimaailmaa omalla uniikilla ja rennolla tavallaan. LaajaIMG_07831.JPG tuoteperhe koostuu rennoista viineistä, jotka ovat kotoisin eri maista ja kotonaan kaikissa tilanteissa. Pakkaukset on varustettu kätevällä repäisynauhalla, jonka Altia toi ensimmäisenä Suomen viinimarkkinoille. Repäisynauha helpottaa merkittävästi pakkauksen kierrättämistä.

Pohjoismaiden ja Baltian johtavan alkoholijuomayrityksen juuret ovat Nurmijärven Rajamäellä vuonna 1888 perustetussa yhtiössä. Altia valmistaa, maahantuo ja vie laadukkaita viinejä sekä väkeviä alkoholijuomia. 

Tehtaassa valmistettiin painohiivaa ja samalla prosessilla myös väkiviinaa, eetteriä ja etikkaa. Suomen itsenäistymisen jälkeen säädettiin kieltolaki vuonna 1919, ja tehdas siirtyi Suomen valtion omistukseen. 

Viini on väriltään intensiivinen ja sinipunaiseen vivahtava. Melko runsaasta ja erittäin marjaisesta tuoksusta voi löytää selkeitä mustaherukan ja kirsikan vivahteita. Lisäksi siinä on paahteisuutta ja maaperän muhevaa multaa.

Keskitäyteläinen maku, mehukas ja tasainen maku toistaa tuoksun aromimaailman. Suutuntuma on pehmeä, vaikka kypsän marjainen hapokkuus ja kypsät tanniinit antavatkin viinille ryhtiä. Tämä helposti lähestyttävä australialainen punaviini sopii hienosti esimerkiksi noutopöytiin.

IMG_07821.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Fine Dining Blog Series, osa 2: Ravintola Roux, Lahti

Keskiviikko 14.2.2018

Vihdoinkin Roux! Edellisestä Fine Dining blogisarjan postauksesta onkin jo tovi aikaa, joten nyt oli sopiva hetki toteuttaa toinen sellainen.

Tällä kertaa vuorossa oli Lahdessa sijaitseva Ravintola Roux, jolle Suomen Gastronomien Seura myönsi vuoden ravintola 2016-tunnustuksen. Roux arvostaa klassista ranskalaista ruokaa, joka näkyy ennen kaikkea ruoanvalmistustavassa, tunnelmassa kuin myös ruoka- ja viinilistassakin. Rouxin paikalla on ennen toiminut apteekki, josta on jätetty parhaita paloja paikalleen.

IMG_07571.JPG

Kuten viime kerralla Ravintola Ribeen mennessä, myös tällä kertaa Rouxiin mennessä tunsin kuinka minua jännittää. Tätä ravintolailtaa olin odottanut kovin odotuksin niin paljon ja kaikki meni niin nappiin kuin vain voi.

Ravintolaan päästyäni katselin lumoutuneena ympärilleni. Olo oli kuin missäkin paratiisissa. Me ruokailimme Viinihuoneen puolella, jossa silmään pistivät ensimmäisenä tietenkin viinit ja viinilasit, joita hyllyillä oli. Rouxin viinilistalla on jopa 250 erilaista viiniä. Kokonainen hyllyllinen erilaisia viinejä sai hymyn huulilleni ja tiesin että tästä kokemuksesta tulee täydellinen.

Ravintolasta poistumisen jälkeen totesinkin, että eipähän tarvitse Lahdessa enää muissa ravintoloissa käydäkkään kun kerran vuodessa Rouxissa.

IMG_07191.JPG

IMG_07181.JPG

Alkuun tarjoilijamme tiedustelee, haluaisimmeko ottaa alkuun jotain aperitiivia, mutta päätämme aloittaa vedellä sillä viiniä saamme tämän illan aikana nauttia enemmän kuin riittävästi.

Tämän jälkeen alkoi eri menuihin tutustuminen. Minä olin päättänyt syödä pitkän kaavan mukaan ja niin teinkin. Valitsin listalta menun numero 2, joka sisälsi alkuun katajasuolattua peuranpaistia, väliin maa-artisokkakeittoa, keskelle paistettua taimenta ja jälkiruoaksi mustikka-piimäjäädykkeen sijaan vaihdoin suklaatrilogian.

Ennen alkuruokaa pöytään tuodaan keittiön tervehdys: erinomaista punajuurikeittoa ja vuohenjuustokermaa. 

IMG_07201.JPG

Makoisan keiton jälkeen on menun ensimmäisen viinin aika. Menu aloitettiin Tedeschin Valpolicella Classico Superiore 2015 punaviinillä.

Herkullisen marjainen viini saa loistavan kumppanin pöytään tuotavasta katajasuolatusta peuranpaistista. Peuranpaistin kaverina lautaselta löytyi tattivaahtoa, kuusimajoneesia ja mallasleipää sekä jäkälää. Uusia loistavia makuja loistavan suositusviinin kanssa!

IMG_07211.JPG IMG_07281.JPG
IMG_07291.JPG IMG_07321.JPG

Makoisan alkuruoan jälkeen ei suinkaan päästä vielä pääruoan kimppuun, vaan edessä olisi välikeitto.

Ennen keittoa pöytään tuotiin valkoviini: Laurenz V Singing Gruner Veltliner 2015. Grüner Veitliner rypäleestä valmistettu viini tuoksuu intensiivisen hedelmäiseltä ja houkuttelevalta. Siinä voi aistia omenaa, persikkaa ja sitrusaromeja. Viinin maussa on raikas hapokkuus ja pehmeän mehukas hedelmäisyys.

IMG_07331.JPG

Viinin seuraksi pöytään ilmestyy välikeittona maa-artisokkakeittoa tryffeli- ja yrttiöljyn kera. Keiton maku oli pehmeä ja tryffeliöljy toi siihen oman makunsa ja tuoksunsa. Keiton kaverina tarjottu valkoviini toimi erittäin hyvin ja yhdistelmä oli erittäin tasapainoinen. 

IMG_07371.JPG

On vihdoinkin pääruoan vuoro. Sitä ennen seuraavan viinilasin täyttää valkoviini Ranskan Alsacesta: Domaine Gresserin Duttenberg Riesling 2015. Kuiva, mineraalinen, sitruksinen ja ripsakan hapokas riesling on hieno kumppani pöytään saapuvalle paistetulle taimenelle.

IMG_07381.JPG IMG_07401.JPG

IMG_07431.JPG

Tyylikkään riesling-viinin seuraksi pöytään ilmestyi paistettua taimenta Inarista. Lisäksi lautaselta löytyi porkkana-voikastiketta, tilliperunapyreetä, sipulia sekä pikkelöityä porkkanaa. Rouxin omistajilla on siteitä pohjoiseen, joten herkut Lapista ovat tulleet osaksi Rouxin menua. Taimen on siis peräisin Inarinjärveltä.

IMG_07451.JPG

Herkullisen pääruoan jälkeen on aika siirtyä jälkiruoan kimppuun. Tähän asti kaikki oli ollut niin täydellistä elämystä, että oli todettava ennen jälkiruokaa: tähänkö tää nyt sit loppuu, jälkiruokaan?! Olisin voinut vaan jatkaa tätä elämystä loputtomiin, niin hyvää kaikki oli.

Ennen kuin jälkiruoka ennätti pöytään oli aika kaataa illan viimeinen viini lasiin. Ranskalainen, mainion makea Ma Mas Amiel Maury Vintage 2013. Väriltään tumman punainen, tummien marjojen ja mausteiden sävyttämä, täyteläinen, makea ja kypsän marjaisa, Grenache Noir -lajikkeesta valmistettu portviini toimii hienosti pöytään ilmestyvän suklaatrilogian kanssa.

Ai että mitä herkkuja lautaselta löytyikään: suklaafondant, suklaamarkiisi, valkosuklaamoussea, mokkakinuskia ja mansikkakastiketta. Annoksen komponenttien eri lämpötilat ja rakenteet loivat aivan täydellisen yhdistelmän. Suklaatrilogia on yksi Rouxin klassikkoannoksista.

IMG_07471.JPG
IMG_07491.JPG

Ilta elämyksiä täynnä, elämyksiä niin lautasella kuin laseissakin. Jälkiruoan jälkeen päätimme juoda vielä kupilliset kahvia ja maistella hieman Calvadosta. Tarjoilijamme maistattikin meillä kolmea eri Calvados-laatua. 

IMG_07531.JPG IMG_07541.JPG

IMG_07551.JPG

Upea, omenainen Calvados pääsi myös maisteluun. Pullon sisällä on oikeasti omena, tälle Calvadokselle makua tuomassa! Wau!

Upea ilta takana, upeaa ruokaa ja upeaa juomaa, mutta yksi asia jonka haluan nostaa päällimmäisenä esille: palvelu. En ole saanut Suomessa missään muussa ravintolassa näin hyvää palvelua, mitä Rouxissa sain! Kuin olisin ollut ravintolan tärkein asiakas. Iso plussa myös siitä, että tarjoilijat olivat erittäin asiantuntevia: tiesivät kaiken ruuista, kertoivat luontevasti viineistä ja kaikki esiteltiin. Tästä on hyvä jatkaa!

IMG_07561.JPG
Pullon korkki putosi tällä kertaa ruusupussiin, ehdottomasti!

Kommentoi kirjoitusta.

Rieslingiä ja blinejä: Spanier Gillot Riesling Kalkglimmer 2015

Sunnuntai 11.2.2018

Blinit ovat oikeaa alkuvuoden herkkuruokaa! Viinien suhteen blini on kaikkijuomainen. Lisukkeet lopulta määrittävät, täytetäänkö lasi kuplilla vai ilman. Jääkylmän vodkan lisäksi blinien kaveriksi sopii hapokas ja riittävän aromikas valkoviini, sillä blinit ovat melko raskaita ja sisältävät voimakkaitakin makuja, jotka vaativat viiniltä luonnetta. Myös kuivat tyylikkäät kuohuviinit, etenkin samppanja toimivat hyvin raikkaiden kupliensa ja hapokkuutensa ansiosta.

Jos viinit eivät kuulu suosikkijuomiesi listalle, voi suolaisten blinitäytteiden seurana kokeilla esimerkiksi pils- ja lageroluita.

Blinejä on helppo muokata erilaisille makumieltymyksille sopivaksi. Niiden pääasiallisin maku tulee tattarista, jonka kanssa sopivat niin suolaiset kuin makeat lisukkeet. Tavallisimmin blinit nautitaan mädin, punasipulin ja smetanan kera tai klassisen ruotsalaisen rapusalaatin eli skagenröran kanssa. Blinejä voi kokeilla myös erilaisten marjojen, rahkojen, tuorejuuston, suolakurkun ja hunajan kera.

IMG_07151.JPG

Meillä blinit nautittiin tällä kertaa perinteisesti mädin, punasipulin ja smetanan sekä skagenröran kanssa. Koristeeksi jätin muutaman katkaravun.

Riesling - blinien ystävä

Blinien kaveriksi valitsin tällä kertaa juuri vuoden luomuvalkoviiniksi valitun kuivan, ryhdikkään, nuoren ja mineraalisen Spanier Gillot Riesling Kalkglimmer 2015 riesling-valkoviinin.

Spanier Gillot Riesling Kalkglimmer 2015

IMG_7703.JPGSaksan Rheinhessenissä toimiva Spanier-Gillotin viinitila on saanut nimensä varsin luontevalla tavalla, perustajiensa sukunimistä. Osapuolet tapasivat Rheinhessenin viinien laadun parantamiseen tähtäävässä projektissa. Ennakoimaton kohtaaminen tuotti konkreettisia lopputuloksia: avioliiton ja Spanier-Gillotin viinitilan.

Spanier-Gillot sijaitsee eteläisessä Rheinhessenissä, Hohen-Sulzenissa, kiven heiton päässä Frankfurtista. Rheinhessen on varsin otollinen alue viininviljelylle, vaikka sijaitseekin viinikartan pohjoisimmilla leveysasteilla: lännessä seisova Haardtin vuoristo suojelee aluetta liialta sateelta ja vieressä virtaava Rhein-joki leudontaa tujakoista talvistaan tunnetun mannerilmaston köynnöksille suosiolliseksi.

Tarhojen maaperä on yhdistelmä punaliusketta ja kalkkikiveä. Kalkkikivi esiintyy parinkymmenen sentin paksuisina kerroksina, minkä lävitse köynnösten juurten on tunkeuduttava saadaakseen vettä ja mineraaleja. Kalkkikerroksen alapuolella odottava liuskekivi on koostumukseltaan haurasta ja huokoista, minkä ansiosta sadevedet valuvat maakerrosten läpi nopeasti, eivätkä pakkaudu pintakerroksiin. Hyvän vedenläpäisykyvyn lisäksi liuskekivi säilöö lämpöä, mikä edesauttaa rypäleitten optimaalista kypsymistä viilenevissä syyssäissä. Verkkaasti kypsyneistä rypäleistä syntyy mineraalisia viinejä, joissa on sekä erinomaiset hapot että konsentroitunut puhdaspiirteinen hedelmä.

Keltaisen, hieman vihertävän viinin mineraalisesta ja kypsän hedelmäisestä tuoksusta voi löytää sitruksia, kypsää persikkaa ja vihreää omenaa. Eloisa, ryhdikäs kuiva maku jossa on sitrusmaista hapokkuutta, toistaa tuoksun aromit. Tasapainoinen ja moniulotteinen viini, jolla on pitkään viipyvä happojen ja kypsien hedelmien kantama jälkimaku. Sopii nautittavaksi runsaiden kalaruokien seuraan.

IMG_7704.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Maistelussa viinit Italiasta ja Espanjasta

Sunnuntai 4.2.2018

Koska viiniseuran tammikuun tasting jäi minulta välistä, päätin tuoda viinitastingin kotiin ja maistella kahta eri punaviiniä hyvän ruoan kera.

Tällä kertaa maistelussa oli punaviinit Italiasta ja Espanjasta, Beronia Ecologico 2014 ja Ruffino Chianti 2016.

Beronia Ecologico 2014

IMG_06761.JPGBodegas Beronia on perustettu vuonna 1973 ja se sijaitsee Espanjan Rioja Altassa. Tilalla viljellään perinteisiä espanjalaisia lajikkeita, kuten Tempranilloa, Garnachaa, Mazueloa, Gracianoa ja Viuraa. Nimensä tila on saanut Beroneilta, Kelttikansalta, joka asutti Riojanaluetta 300 -luvulla.

Perustajajäsenet olivat alunperin pieni kaveriporukka, jotka harrastivat viiniä. Laadun ollessa Riojassa tuolloin, mitä oli, päättivät he perustaa viinitilan omien tarpeidensa tyydyttämiseksi. 1980 -luvun taitteessa tuotanto oli kuitenkin kasvanut ja Beronia valloitti Espanjaa. Tila siirtyi 1980 -luvun puolessa välissä Gonzaless Byass -yhtymän hallintaan. Laatufilosofiasta on kuitenkin pidetty koko ajan kiinni ja viinit ovat ehdottoman tasokkaita ja korkealaatuisia aina Crianzasta Gran Reservaan.

Beronian viinituotannossa yhdistyvät saumattomasti perinteiden vaaliminen ja moderni ajattelu. Laatuun panostetaan paljon: Beronia onkin yksi ensimmäisistä viinintuottajista, joka on saanut ISO-laatusertifikaatin. Beronia on osa vuonna 1835 perustettua Gonzalez Byass -yhtymää, joka on perheomistuksessa oleva yritys.

Beronia Egologico 2014 on valmistettu Tempranillo rypälelajikkeesta. Se on kypsynyt sekä amerikkalaisessa että ranskalaisessa tammessa 6 kuukauden ajan. 

Viini on väriltään syvän granaatinpunainen, rubiinivivahtein, mikä onkin Tempranillo lajikkeelle ominaista. Tuoksu on hyvin aromaattinen, ja sitä hallitsee eukalyptus ja punaiset marjat. Maku on keskitäyteläinen, tasapainoinen, siinä on paljon marjoja ja se on miellyttävän raikas.

Ruffino Chianti 2016

IMG_06741.JPGRuffino Chianti on on todellinen klassikkoviini, joka on ollut Alkonkin valikoimassa yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta. Ruffino Chianti on myös Amerikan eniten myydyin Chianti.

Ruffinon viinitalon perustivat vuonna 1877 Ilario ja Leopoldo Ruffino. Ruffinon viinintekotaito on tulosta ikiaikaisesta viisaudesta kuin teknisestä evoluutiostakin. Viinitalon intohimona on 'luoda täydellistä viiniä' ja siksi Ruffinolla panostetaan erityisesti niin köynnösten leikkaamiseen ja sopivimpien rypälelajikkeiden ja parhaimman sadonkorjuuajan valintaan.

Ruffino Chianti on väriltään rubiininpunainen ja kuulas. Sen tuoksu on miellyttävän lempeä, nuorekkaan terhakka ja kevyt, punasävytteinen sekä marjaisen mausteinen. Maku on keskitäyteläinen, kevyehkö, marjainen ja helposti lähestyttävä. Mausta voi aistia yrttien lisäksi muun muassa herukoiden, hapankirsikoiden ja karpaloiden aromeja. Viinin hedelmähapot nostavat veden kielelle ja tuovat siihen eloisuutta.

Lisää Ruffinosta viinintuottajana voit lukea lisää täältä.

IMG_06731.JPG

Viinien kumppaniksi valmistin paistettua naudan ulkofileetä kera duchesse-perunoiden, höyrytettyjen papujen ja punaviinikastikkeen. Viinit toimi ihan hyvin ruoan eri makujen kanssa, mutta mitään erityistä WOW-efektiä en juuri kokenut. Ainoa WOW-efekti tuli kastikkeesta, jonka onnistuin tekemään nyt sen makuiseksi ettei tarvitse edes irvistää.

IMG_06781.JPG
Jälkiruoaksi nautiskeltiin omena-mantelikakkua, vaniljajäätelöä ja mustikkakastiketta.
Kahvin seuralaiseksi 4 cl Meukow V.S.O.P. konjakkia. Mikä ihana päätös illalliselle!

Kommentoi kirjoitusta.

Toivepostaus: pöydän kattaminen ja lautasliinataitokset

Maanantai 29.1.2018

Muutamia toiveita on tullut postauksesta, jossa käsitellään pöydän kattamista ja lautasliinataitoksia, joten tässä sellainen nyt olisi.

Jos lähdetään ihan alusta asti liikkeelle, niin kattaminen aloitetaan pöydän liinoittamisella. Liinana voi käyttää suurta, koko pöydän peittävää liinaa tai pieniä liinoja kunkin istujan kohdalla. Juhlallisilla päivällisillä käytetään kuitenkin useimmiten suurta liinaa, joka on joko valkoinen tai hillityn värinen.

Oikeaoppisesti tehty kattaus on tyylikäs ja arvokas

Juhlavuutta kattaukseen voi luoda esimerkiksi käyttämällä katelautasia. Katelautanen on koristelautanen, joka asetetaan jokaisen istujan kohdalle. Katelautanen korjataan pois ennen jälkiruokaa. Jos katelautasta ei ole, asetetaan ruokalautaset suoraan pöydälle, noin parin sentin päähän pöydän reunasta. Jokaista vierasta varten varataan noin 60 cm pöytätilaa.

Aterimien oikea järjestys

Varmista ennen kattamista, että aterimet ovat puhtaat. Tarvittaessa voit kiillottaa aterimet esimerkiksi kostutetulla kankaisella lautasliinalla. Käytä kiillottamisen aikana puuvillakäsineitä, jotta välineisiin ei jää sormenjälkiä.

Kattaustyylejä on monenlaisia, toiset kattaa toisella tavalla ja toiset toisella. Virallisen juhlatilaisuuden pöytäkattaus tehdään yleensä etiketin mukaisesti, jolloin lautasilla, laseilla ja aterimilla on omat paikkansa. Viralliseen kattaukseen kuuluu, että jokainen ruokalaji syödään omilla aterimillaan. Etiketin mukaan kattauksessa saa olla kerrallaan enintään neljät aterimet. Jos ruokalajeja on enemmän, aterimia tuodaan lisää aterian edetessä.

Peruskattaus: keitto, pääruoka ja jälkiruoka

peruskate.PNG

Lautaset katetaan pöytään siinä järjestyksessä, kun eri ruokalajit syödään: keittolautanen päälle ja ruokalautanen sen alle.

Vasemmalla on haarukka, oikealla veitsi ja uloimpana keittolusikka. Voiveitsellä on oma paikkansa leipälautasen kulmalla, terä lautaseen päin.

Jälkiruokalusikka on lautasen yläpuolella. Itse jälkiruoka tuodaan yleensä pöytään vasta aterian päätteeksi.

Juomalasi katetaan lautasen ja jälkiruokalusikan yläpuolelle.

Päivälliskattaus: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka, juomina vesi ja viinejä

paivalliskattaus.PNG

Katelautanen (jos sellaista käytetään) on alimpana, sen päällä lautaset ruokalajien mukaisessa järjestyksessä.

Aterimet asetetaan lautasen molemmin puolin siinä järjestyksessä, kun niitä käytetään. Alkuruoka-aterimet ovat siis uloimpana. Jälkiruokalusikka ja -haarukka ovat lautasen yläpuolella: haarukan varsi vasemmalle ja lusikan otinvarsi oikealle.

Vesilasi on lasirivistön oikeassa reunassa, sen vieressä lasit seuraavassa järjestyksessä: kuohuviini, valkoviini, punaviini, jälkiruokaviini. Jos mukana on snapsilasi, sen paikka on äärimmäisenä oikealla.

Miltä näyttää juhlapöydän kattaus?

0a6891ac2f6c9d007bb2af4bc5e9d536.jpg

Juhlapöydän kattaus ei hirveästi eroa esimerkiksi päivälliskattauksesta, mutta ruokailuvälineitä on tullut kuvioihin vähän enemmän.

Juhlakattauksen ruokailuvälineet:

1. Alkuruokahaarukka ja -veitsi
2. Keittolusikka
3. Kalaveitsi ja -haarukka
4. Pääruokahaarukka ja -veitsi
5. Kastikelusikka
6. Jälkiruokalusikka ja -haarukka
7. Voiveitsi

Juhlakattauksen lasit:

8. Vesilasi
9. Valkoviinilasi
10. Punaviinilasi
11. Jälkiruokaviinilasi

Juhlakattauksen lautaset:

12. Alkuruokalautanen
13. Pääruokalautanen
14. Katelautanen
15. Leipälautanen

7 vinkkiä kattauksen viimeistelyyn

1. Kiillota aterimet ja pyyhi lasit kirkkaiksi 2. Aseta lasit viistosti lautasen yläpuolelle tai suoraan riviin pöydän suuntaisesti
3. Asettele vastakkaiset lautaset samaan linjaan 4. Asettele astioiden kuviot ruokailijaan päin.
5. Laita haarukka lautasen vasemmalle puolelle ja veitsi oikealle teräpuoli kohti lautasta. 6. Nosta katelautanen pois ennen jälkiruokaa.
7. Lautasliinan ja paikkakortin asettelusta ei ole varsinaisia sääntöjä.

Kauniisti taiteltu lautasliina on piste ii:n päälle

Alle olen vain kuvannut pari minun suosikkitaitoksia, joita tykkään käyttää. Lisäksi olen koonnut alle hyviä linkkejä, joista löytyy ohjeita taitosten tekemiseen.

IMG_06551.JPG

Aalto

IMG_06581.JPG

Viuhka

Yhteishyvän sivuilla on 8 hyvää opetusvideoita lautasliinataitosten tekoon.
Dunin sivuilla on 6 hienoa lautasliinataitos esimerkkiä.

IMG_06541.JPG

Loppuun vielä kuva erittäin herkullisesta ahvenfile -annoksesta, joka oli tänään tarjolla koulumme opetusravintolan lounaalla.

Kommentoi kirjoitusta.

Terveisiä opetusravintolasta!

Perjantai 26.1.2018

Ensimmäinen viikko koulumme opetusravintolassa on vierähtänyt nopeasti ja paljon uutta oppiakin on tullut. Asiakkaat ovat myös antaneet yllättävän paljon positiivista palautetta palvelusta, joka on aina kiva ja motivoiva asia.

Päivät opetusravintolassa ovat menneet kuin normaalit työpäivät. Kahdeksalta aamulla aloitetaan ja kahden aikaan iltapäivällä lopetellaan. Aamut alkavat yleensä pöytien kattamisella, servettien taittelulla ja muilla perus huoltohommilla. Tarkastetaan, että pöytäliinat ovat kunnossa ja puhtaat ja että ne roikkuvat tasaisesti joka suuntaan.

Aamuhommien jälkeen kello on yleensä puoli yksitoista, jolloin käydään syömässä ennen opetusravintolan lounaan alkamista. Lounas alkaa aina klo 11 ja kestää klo 13 saakka. Juuri ennen lounaan alkamista salaattipöytä ja leipäpöytä laitetaan kuntoon. Lounas on tarjolla vaihtelevasti noutopöydästä tai pöytiin tarjoiltuna, riippuen, mikä tutkinnon osa on milloinkin menossa. Tällä hetkellä lounas tarjoillaan pöytiin ja salaatti haetaan noutopöydästä.

Kahden tunnin lounasaika vierähtää aina ihan huomaamatta. Lounaan jälkeen salaatti- ja leipäpöytä siistitään, kahvipannut, teepannu ja kermakot viedään pesuun, pöydät pyyhitään, vesikannut laitetaan pesuun ja tiskistä tulevat ruokailuvälineet kiillotetaan. Jäljelle jääneet leivät yleensä pussitetaan ja viedään kahvilan puolelle myyntiin.

IMG_06401.JPG IMG_06411.JPG IMG_06421.JPG
IMG_06461.JPG IMG_06481.JPG IMG_06441.JPG

Kommentoi kirjoitusta.

Testissä Viikinkiravintola Harald

Keskiviikko 24.1.2018

Vaikka Lahdessa on tullut jo hieman yli kaksi vuotta asuttua, on yllättävän vähän tullut kaupungin ravintoloita kierrettyä. Nyt testiin pääsi Vesijärvenkadulla sijaitseva Viikinkiravintola Harald.

Harald on kyllä ravintola, joka selkeästi erottuu muista. Miljöö on vanhanaikainen ja tarjoilijat on pukeutuneet viikinkiasuihin. Itse en moisesta oikein piittaa, pidän enemmän klassisesta mustasta ja valkoisesta väristä ja ne kuuluvat tarjoilijan työasuun.

Maukasta ruokaa

Ruoan puolesta voin suositella Haraldia kaikille. Annokset ovat sopivan kokoisia ja maut hyviä. Minä päätin mennä tällä kertaa kolmella ruokalajilla, joka osoittautui vähän turhan tuhdiksi kokemukseksi, kun tarjoilijamme sähläsi pöytään pääruoaksi 300g pihvin, vaikka olin tilannut 150g pihvin - virheitä sattuu kaikille ja niistä oppii.

IMG_06141.JPG

IMG_06151.JPG

Alkuun tilasin Asgårdin alkukiven, joka sisälsi kuhan poskea, tervasilakkaa, kylmäsavustettua lohta ja villisikaa, viiriäisenkoipea, oliivikastikkeella marinoitua Mäkelän tilan juustoa, hölskykurkkuja, linssi-tomaattisalaattia, kirkastettua metsäsienisalaattia sekä saaristolaisleipää riistamoussella.

Paljon hyviä makuja ja kaunis annos liuskekivelle koottuna.

IMG_06171.JPG

Pääruoaksi tilasin Halvdan Mustan häränpihviä, joka sisälsi viipaloitua Black Angus -härän petit tenderiä, savupaprikakastiketta, kilpiperunaa, paahdettuja juureksia, mustikka-sipulihilloketta sekä rosmariinivaahtoa.

Tilasin tosiaan annoksen 150g kokoisena, mutta tämä meidän vuokratyöfirmasta tullut, ensimmäistä päivää ekstraamassa ollut tarjoilijamme kantoikin sitten pöytään 300g pihvin. Ihmettelinkin aluksi annoksen hurjan isoa kokoa, mutta sen enempää ajattelematta aloitin vain syömään. Ruoan maku oli todella loistava, voin todellakin suositella!

IMG_06191.JPG

Jälkiruoaksi, yllätys yllätys, tilasin valkosuklaalla kuorrutettua suklaakakkua, raparperimoussea, paahdettua valkosuklaata sekä kuusenkerkkä-vaniljakastiketta ja vadelmasiirappia.

Ai että mitä herkkua! Suklaakakun kun yhdisti portviinin kanssa, jonka nimeä en valitettavasti muista, eikä sitä Haraldin sivujen viinilistaltakaan löytynyt - mutta kuitenkin, makuelämys oli loistava.

IMG_06211.JPG

Reipas tarjoilija, huono palvelija

Tarjoilijanamme toiminut ekstraaja saa kyllä pointsit reippaudestaan ja positiivisesta asenteestaan! Hän oli ensimmäistä päivää Haraldissa ekstraamassa ja oli vielä hieman sekaisin kaikesta. Tarjoilupuoli toimi kuitenkin moitteettomasti: annokset ja viinit saatiin pöytään ongelmitta.

Ainoa asia, mihin kiinnitin ja kiinnitän aina paljon huomiota on VÄLIKÄYNTI. Olen itse ravintolatyössä olevana todella tarkka välikäynnin tekemisestä ja välikäynnin tärkeys on opetettu minulle melkeinpä ensimmäisten opetettavien asioiden joukossa El Torossa työharjoittelijana työskennellessäni. Meidän tarjoilijalta välikäynti kuitenkin unohtui, mutta annettakoon se anteeksi, kun ensimmäistä päivää oli töissä.

Viikinkiravintola Haraldin arvostelu:

Palvelu: 2,5/5
Ruoka: 4/5
Hinta-laatusuhde: 3/5

Kokonaisarvosana: 3,5/5

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »